Terveisiä kahden hengen vaalistudiosta! Kieltämättä on ollut aika mielenkiintoinen ilta eduskuntavaalien tuloslähetystä seuratessa, vaikka tulos oli mielestäni jokseenkin ennustettavissa. Jännä nähdä millaiseksi meno muuttuu seuraavien neljän vuoden aikana, kun nyt tulos näyttää olevan niin erilainen aikaisempaan verrattuna. Oman ääneni saanut ehdokas ei ole edes lähellä eduskuntaan pääsyä, mutta tärkeintähän on se että ylipäätään äänestää.
Se kuitenkin vaaleista, tämän postauksen aiheena on poliittisen pohdinnan sijasta Conversen kengät. Oma poliittinen valveutuneisuuteni ei riitä vaalien tai vaalituloksen puimiseen sen syvemmin, mutta kengistä riittää sanottavaa. Oman mielipiteeni verran ainakin.
Sen jälkeen kun runsas vuosi sitten sain diagnoosin laskeutuneesta jalkaholvista ja fysioterapeutti kehotti unohtamaan korolliset kengät, olen keskittynyt sisäistämään matalien kenkien ihanuuden. Aiemmin käytin korkoja paljonkin (erityisesti juhlissa, baarissa ym.) joten muutos oli sinänsä suuri, mutta nyt kun näin jälkikäteen tarkastelee niin loppujen lopuksi koroista luopuminen sujui yllättävän kivuttomasti. Osittain kiittäminen on varmasti pitkäaikaista rakkauttani Converseja kohtaan – jolle ei loppua näy.
Nähtyäni Conversen ja Marimekon yhteistyön tuloksena syntyneen tossumalliston kuvat netissä ne eivät säväyttäneet mitenkään erityisesti. Satuin kuitenkin käymään kaupungilla sinä päivänä kun kengät tulivat valikoituihin liikkeisiin (Turussa Marimekon oma liike Hansassa sekä One Way), joten piti sitten ihan mielenkiinnosta käydä kurkkaamassa miltä ne näyttivät livenä. Ihastuin mustavalkoiseen Kirppu-tossuun matalalla varrella, joskin sadan euron hinta tuntui järjettömältä (varsinkin kun jostain luin että Jenkeissä mallistoa myytiin kolmasosalla Suomen hinnoista).
Sitten tuli tieto uudesta työpaikasta, että olin todella saanut sen. Onnistumisestani hämmentyneenä ja ilostuneena päätin, että Converse ♥ Marimekko -popot olisivat juurikin sopiva “palkinto” itselle uuden pestin saamisesta. Eikä hintakaan enää tuntunut niin pahalta, kun palkansaanti oli vaihtunut kuukausipalkaksi ja ennen kaikkea varmaksi. On se toki edelleen ihan järjetön summa tennareista, mutta tiesin harmittelevani asiaa myöhemmin jos en hankintaa olisi tehnyt kun se ei kerran enää rahasta jäänyt kiinni.
Ja niin muuttivat kirppukengät luokseni. Mulla ei ollut ennestään yksiäkään varrettomia All Stareja, ehkäpä juuri siksi ihastuin noihin niin palavasti. Koot tuntuivat noissa himpun verran napakammilta kuin yleensä, omat kenkäni ovat UK-kokoa 6 (EUR 39) kun normaalisti Converseni ovat kokoa 5.5 (EUR 38.5). Asiaan tosin vaikutti se, ettei viikko malliston julkaisun jälkeen ollut enää jäljellä tuota välikokoa ja UK 5 oli selkeästi liian pieni. Kevään alun lykkääntyessä kirppuni joutuivat odottelemaan viikkokaupalla ennen kuin viime viikolla vihdoin uskaltauduin ne jalassa ulos. Ovat ne kyllä ihanat! ♥ Vihreä sisäpuoli on kiva yksityiskohta, ja kenkien mukana tuli lisäksi kahdet nauhat: mustat sekä vihreät. Laatikossa oli myös samaa kuosia oleva kenkäpussi, pientä kivaa extraa sekin.
Yhdet matalavartiset All Starit eivät selvästi ollut tarpeeksi, sillä tällä viikolla tulin kotiin mustat versiot mukanani. Keskustan Andiamo sulkee ovensa ja kävin heti loppuunmyynnin alettua työpäivän päätteeksi tsekkaamassa jäljellä olevan kenkätarjonnan. Kenkätilanteeni on hyvä, mutta tämän hankinnan jälkeen se alkaa olla täydellisyyttä hipova. Kahta kenkäparia vielä kaipaisin, mustia perusnilkkureita ja balleriinoja, mutta ainakin jälkimmäisten suhteen en ole kovinkaan toiveikas – mulla on niin pitkät varpaat ja muutenkin oudon mallinen jalka, että hyvin istuvan pikkukengän löytäminen on vähän kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Dee-nilkkureita taas en ole nähnyt myytävän missään muualla kuin Nilsonilla ja Turun liikkeessä omaa kokoani ei enää ole jäljellä. Nettikaupasta tietysti saisi, muttamutta…
En voinut vastustaa kiusausta napata kuvaa uusista mustista All Stareista vanhojen, ’06 ostettujen tennareitten vierellä. Kyllä nekin joskus noin siistit olivat! Paljon on kertynyt käyttöä vuosien varrella ja se myös näkyy, mutta ovat taatusti olleet hintansa väärti ellei enemmänkin. Vielä en ole raaskinut heittää noita pois, vaikka repsottavia kohtia alkaa olla vähän joka puolella ja kantapäät ovat jo aivan kuluneet – festarikenkinä palvelevat erinomaisesti niin kauan kunhan pysyvät yhtenä kappaleena.
Hehkuttamisesta risuihin: huomaako joku mikä tässä vuosi sitten hankitussa valkoisessa tossussa mättää? Toinen kyseisen parin poposta on aivan kuten pitääkin, mutta toisessa on kolme rikkinäistä tuollaista renkulaa, jonka läpi nauhat menevät. Luulin ensin yhden hajottua että sieltä vain on pudonnut joku osa, mutta tarkempi tutkailu osoitti että kaikista noista kolmesta yksinkertaisesti puuttuu renkulan vastakappale sieltä sisäpuolelta! Ensimmäinen kerta kun joudun sanomaan pahan sanan Converseista, valmistusvirhe oletettavasti. En vielä tiedä mitä tuon kanssa tekisin, todennäköisesti käyn suutarilta kyselemässä löytyisikö korvaavia komponentteja. Eihän nuo sinänsä käyttöä mitenkään haittaa, mutta ärsyttää silti.
