AvainsanaKesä

Lomalta moi! Täällä sitä lojutaan kotona flunssaisena – taas vaihteeksi. Heräsin maanantaina ensimmäiseen lomapäivään kurkku kipeänä, päivällä alkoi aivastelu ja illan vietinkin tiiviisti nenäliina toisessa kädessä. Ehkä tämä on joku stressinpoistoflunssa?! Toivon ainakin että menisi äkkiä ohi; viime yönä pystyin jo nukkumaan ilman että nenä meni tukkoon, joten toivoa on. Onneksi sää on ollut sateinen niin ei harmita ihan niin paljoa, ettei pääse nauttimaan lomasta ulkoilmassa…

Tässä välissä on hyvä ottaa läjä viime aikoina kuvattuja luonto-otoksia. Kuvien takana ei ole sen kummempaa tarinaa, kunhan olen räiskinyt menemään. Valokuvaaminen inspiroi tällä hetkellä aika lujaa, tahtoisin vain heilua tuolla jossain kamera naaman edessä. Näistä tykkään varsinkin noista sorsakuvista, yllätyin ihan miten kivasti sain siivekkäät ikuistettua!

Kuvauspaikat järjestyksessä: Turku, kotikoti, Tampereen Sorsapuisto, Kangasala. Useimmiten kameran rungossa on kiinni 35 mm f/1.8 ihan vain helppoutensa ja hyvän jälkensä perusteella; se on sellainen loistava perusobjektiivi, toimii monissa tilanteissa eikä zoomausmahdollisuuden uupuminen haittaa. Kun kaipaan zoomia, tilalle vaihtuu D90:n mukana tullut 18-105 mm f/3.5-5.6 VR, joka on toimiva perusputki sekin mutta hivenen painava pidempään mukana kantamiseen (mun hartiat menee jumiin turhan herkästi). Sitten on vielä ns. kunnon valokuvaamiseen 70-300 mm f/4-5.6D ED, jonka piirtoa jaksan ihastella aina uudestaan.

Yllä olevassa kuvakavalkadissa on käytetty itse asiassa kaikkia em. linssejä: ensin 35-millistä, sitten järeämpää zoomia ja viimeinen ruutu vielä perusputkella. Mietin välillä, että kaipaisin jotain lisää/erilaista tuohon objektiivisettiin lisäksi mutten ole tullut mihinkään tulokseen mitä se jokin olisi. Puhumattakaan siitä, että vähänkään paremmat objektiivit maksavat hunajaa. Myös rungon päivitys on alkanut houkuttaa, mutta epäilen syvästi että taival D90:n kanssa jatkuu vielä pitkään. Kun ei noita lottovoittojakaan ole täällä päin näkynyt.

Viikate – Petäjäveräjät [2012]

Mun on syytettävä – ja kiitettävä – Mariaa, että a) ostin taas yhdet kengät sekä b) löysin vihdoin simppelit mustat nahkaiset kesäsandaalit ilman lättäpohjaa. Vagabond pelasti jälleen, ja sattuipa kenkäpari olemaan sopivasti alessakin merkin omassa verkkokaupassa. Maanantaina laitoin tilauksen menemään, tänään lomalla ollut puoliskoni oli kuitannut paketin mun ollessa töissä. Eikä tuolta Vagabondin kaupasta tule nykyään enää postikulujakaan, loistavaa palvelua!

Kengän nimi on Ios, väri musta ja seitsemän sentin korko mallia kiila:

Jalkani ovat tykänneet taas vähän vihoitella, kun olen talsinut lähinnä Converseissa tai muissa matalissa tennareissa. Olen liian laiska kantamaan mitään vaihtokenkiä mukanani ja koroilla on hippasen hankalaa pyöräillä, siispä jalkaan eksyy useimmiten matalat popot. Olisi mulla parit kiilakorot kaapissa jo ennestään, mutta ne ovat sen verran korkeita etten ole uskaltautunut ne jalassa painelemaan fillarin selässä. Kuvan kaunokaisten pohja on oikein passeli: jalka pääsee asettumaan paremmin mutta koron ja platon välinen ero ei ole liian suuri.

Nyt sitten vain sandaalisuotuisia kelejä tänne suunnalle, kiitos! Huomenna koittaa viimeinen työpäivä ennen lomaa ja siitä eteenpäin saisi tilaamani lomasäät saapua tänne pohjolaankin. Tällä hetkellä ei kovin lupaavalta näytä ainakaan tuo loman alku, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta kun sääennusteet eivät osu yksiin todellisen säätilan kanssa. Toivossa on hyvä elää.

Jokohan se kesä vihdoin alkaisi kunnolla? Kaipaan hellelukemia hipovia lämpötiloja, ei mitään överikuumaa siis vaan sellaista sopivaa. Turussa kuitenkin on aina tuo ah niin ihana merituuli läsnä, niin tällaiset +20°C kelit eivät usein tunnu edes lämpimiltä. Tai ehkä mä vain olen onneton vilukissa, nimim. pyöräillessä takki visusti ylös asti kiinni kun muut tulevat vastaan t-paidoissa ja shortseissa. Vetoan siihen, että pyörän selässä tuuli tuntuu paljon vilpoisemmalta kuin kävellessä – hiki tulee vasta kun pysähtyy.

Viime viikolla satoi pariin otteeseen sieltä kuuluisasta Esterin takapuolesta. Jossain lähiseudulla oli tainnut rakeitakin ropista maahan sadekuuron jälkeen. Seisoin meidän pienellä parvekkeella (ei lasitettu) ja kuuntelin sateen kohinaa auringon paistaessa samaan aikaan. Taivaan hanojen sulkeuduttua kipitin hetken pitkin pihamaata kamera kädessä, sateenkaarta ei harmikseni näkynyt missään. Enjoy the kuvapläjäys!

Mieli rupeaa olemaan aika lomamoodilla jo, ajatukset ei tahdo pysyä kasassa. Toimistossa istumisen sijaan tahtoisin haahuilla aurinkoisilla kaduilla vailla päämäärää, katsoa mitä vastaan tulee. Käsittämätöntä kyllä, enää tämä ja ensi viikko töitä ja sitten heitän hyvästit työpisteelle kokonaiseksi kuukaudeksi. Neljä viikkoa, 28 päivää, 672 tuntia. Vapautta. Ei sen tarkempia suunnitelmia, vain tyhjiä lomapäiviä. Voi apua!

Ladytron – Light & Magic [2002]

Aamu valkeni aurinkoisena – eikä vatsassa tuntunut kipua. Bussissa ihmettelin pimeyttä, aurinkolasit silmillä, kun tuo keltainen pallo olikin piiloutunut pilvien taakse. Iltapäivällä taitaa olla taas sadetta luvassa, mutta bussikyytiläisenä ei ainakaan tarvitse sateessa kastua. Ehkäpä piipahdan kaupoilla kotiin mennessä, vaikka pääasiallisesti olen ajatellut jättää alet tänä kesänä väliin. Ostos- ja kulutusahdistus vaivaa nääs.

Vinkkivitonen muuten turkulaisille: Studio25 muuttaa kuun lopussa ja siellä on menossa täydet muuttohulinat. Pyörähdin paikalla sunnuntaina ja jätin surullisena kaksi ihanaa Firetrapin mekkoa muiden löydettäväksi, kun koot eivät ihan täsmänneet oudonmallisen kroppani kanssa. Turun Studion (ja monen muunkin paikkakunnan) kuulumisista pysyy parhaiten ajan tasalla Facebookissa, kuinkas muutenkaan.

Nyt takaisin töiden pariin. Kohti lomaa, päivä päivältä!

Viikko ennen juhannusta onnistuimme keräämään kokoon liudan ihania ystäviä hyvällä syyllä: triplasynttärit! Viime vuonnahan vietimme tuplakekkereitä S:n kanssa, kun merkkipäiviemme välillä on oivasti tasan viikko. Tänä vuonna kimppaan saatiin Felinen puolisko T, jolla sattuu olemaan synttärit S:n ja mun välissä. Kun vielä “nuorisolle” tuli kummallakin neljännesvuosisata täyteen, kekkerimme saivat nimen Superhyperviiskymppiset (+ yks 28)!!! – aika kuvaavaa.

Pirskeitä vietettiin siis meillä kotikotona, lähinnä syystä sauna & uima-allas. Porukat olivat aiemmin viikolla hommanneet tuollaisen minikaivurin, jonka pojat sitten päättivät ajaa talon nurkalle. Taneli (joo sillä on jo nimi, tottakai) sai kauhaansa tervehdyksen, jolla toivotettiin äiti ja iskä tervetulleeksi takaisin kotiin muutaman päivän Pohjanmaan reissultaan – tila vaan loppui pahvista kesken ja kyltissä komeili Terve! suunnitellun Tervetuloa! sijaan.

Illan aktiviteetteihin kuului olennaisena osana sauna ja ruoka, kuten kesäjuhliin yleensäkin. Pojat yhdistivät nämä kaksi ja paistoivat kiukaalla makkaraa tuollaisessa foliopussissa. Kuulemma olisi kauemminkin saanut siinä tiristä.

Vesi taisi olla noin +19°C, ei mitään linnunmaitoa siis. Mäkin sain pulahdettua – hennon mylvinnän saattelemana – ihan kunnolla, olipahan kyllä viileetä! Sain sentään sukellettuakin, vaikka meinasi aivot jäätyä. Toista kertaa en sitten mennytkään, heh. Ehkä sitten taas kun keli tästä vähän lämpenisi… Tosin tämänpäiväinen +12°C ja vesisadetta ei varsinaisesti veden lämpötilaa nosta. Hellekelit, tulkaahan jo!

Kemuilla alkuilta oli vielä sään puolesta ihan jees, mutta jossain vaiheessa alkoi ripsottaa vettä ja välillä sitä tuli taivaan täydeltä. Onneksi oli iso talo ja lämmin tunnelma!

Illan pimennyttyä (siksi muutamaksi tunniksi kuin se kesäöisin nyt pimenee) paineltiin vielä porukalla pihalle ihmettelemään P:n tulisia pyörittelyjä altaan äärellä. Itse jäin katselemaan terassilta, hienolta näytti kauempaakin. Tulikuvia olen joskus aiemminkin postannut blogiin, tarkalleen ottaen joulukuussa ’10.

Yöllä pelattiin vielä kuuden hengen voimin muoveistaan kuorittua Party Aliasta, joka oli tullut jostain joulupaketista varmaan pari joulua sitten. Kertakaikkiaan loistava peli! Naurettiin kaikki mahat kippurassa niin selityksille kuin vastauksillekin. Jäätiin Desthean kanssa yhden askeleen päähän voitosta, kun viimeisenä tuli selitykseen julkkiksia enkä mä tiennyt niitä lainkaan ja sitten S & A painelivat ohi maaliin.

Aamuyöhön asti venyneet juhlat olivat parasta mitä synttärisankari voi toivoa, iso kiitos vielä kaikille paikalla olleille! Erityisen ihanaa oli että vieraita jaksoi tulla kauempaakin, mm. Tampereelta ja Keravalta – läheskään kaikki eivät vaivaudu ajelemaan satoja kilometrejä tällaisten pikkukemujen takia. Kyllä kelpaa jatkaa eloa 28. ikävuodelle, kun on niin loistotyyppejä ympärillä! ♥

(Kuvista 3-5 krediitit Mialle ja Aleksille; muut omasta kamerasta.)