AvainsanaKesä

En sitten loppujen lopuksi ehtinytkään blogata reissun päältä sen enempää, joten koitan nyt saada luonnoksissa olevat jutut julki ja sen jälkeen sitten lisää Lappi-asiaa. Kunhan ensin saisi käytyä läpi kaikki ne vajaa 1300 kuvaa kamerasta + päälle 100 vielä puhelimesta… Instagram lauloi tiheään tahtiin matkatessa, joten sieltä voi käydä selaamassa tunnelmia jos ei sitä ole vielä tehnyt. Testasin muutamaan otteeseen Instagramin uutta video-ominaisuuttakin, jännää!

Kevään kirsikan- ja omenankukat kun on jo käsitelty, voidaan siirtyä kesäkuun puolelle ja muihin turnipseihin. Ekassa kuvassa on ihme keittiön ikkunalaudalta, gerbera nupullaan. Tästä on näköjään tulossa vuosittainen ihme, sillä hehkutin asiaa samoihin aikoihin viime kesänä. Sama toimistosta tuotu purkkigerbera siis kyseessä – enkä muuten vieläkään ole lannoittanut sitä koskaan. Itse asiassa mullatkin on edelleen vaihtamatta… Tuosta nuppu sitten aukesi ja kukki parisen viikkoa, kukka tosin oli hieman pienempi kooltaan kuin viime vuonna.

Loput kuvat ovatkin sitten maalta ystävien pihamaalta, jossa vietimme kesäkuun alussa S:n, T:n ja mun triplasynttäreitä. Sen verran hyvät kemut oli tällä kertaa, että kuvamateriaalia on aika hintsusti, joten yllä olevat luontokuvat jäävät ainoiksi julkaistaviksi ruuduiksi. Edellisten vuosien synttärihumua voi toki tsekata arkiston puolelta: triplat 2012 ja tuplat 2011. Ensi vuonna täytänkin pyöreitä, joten silloin on ehdottomasti järkättävä kunnon kekkerit.

Kuviin liittyen voisin vielä todeta, että on tää kesä vaan ihanaa aikaa! Ja onneksi sitä vielä on jäljellä riittämiin, vaikka kesäkuu jo jäikin taakse.

Parin viikkoa takaperin lauantaille osui kahdet synttärikekkerit – sekä niin täydellinen elokuinen säätila kuin vain voi kuvitella ja toivoa. Aurinko paistoi lämpimästi eikä tarvinnut kietoutua neuleeseen, ei avata sateenvarjoa. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä iltapäivä juhlittiin isolla sukulaisporukalla mummini 75-vuotissyntymäpäivää.

Juhlien yllätysesiintyjä oli Laila Kinnunen, jonka aikakone oli vahingossa tuonut 2010-luvulle. Puolen tunnin show sisälsi mm. vanhoja hittikappaleita ja välispiikeille sai nauraa hörähdellä monta kertaa. Olin hieman kateellinen Lailan upeasta mekosta, jonka kaunis mintunvihreä sävy ei kuvassa aivan pääse oikeuksiina. Selkäpuolelta koristi samalla kankaalla päällystettyjen nappien rivi, oi että!

Iltapäivän aikana syötiin ja juotiin, kuten juhlissa on tapana. Iloinen puheensorina täytti puutarhan, kun sukulaiset pitkästä aikaa näkivät toisiaan. Olen nähnyt Mömmeli-serkkua (varpaat kuvassa) kesän aikana vain pari kertaa ja hui että, miten hänestä on kasvanut iso tyttö! Parin kuukauden päästä vietetäänkin jo ekoja synttäreitä. Apua miten nopeasti yksi vuosi voikaan hävitä – muistan vielä sen pienen peikkotytön, johon en meinannut uskaltaa koskea etten vain hajota sitä… Yllättävää miten sitä lopulta tottuu pieneen ihmiseen, jopa tällainen lapsikammoinen outolintu kuten allekirjoittanut.

Alkuillasta sanoin heipat sukulaisille, kävin vaihtamassa vaatetusta ja karautin prätkällä maaseudulle meren rannalle. Nahkapuvulla tarkeni vielä erinomaisesti! Vuorossa oli Desthean etukäteiskolmekymppiset löyhällä ysäriteemalla, oma pukeutumiseni perustui tylsästi ihan vain siihen mikä oli helppoa vaihtaa päälle nahkapuvusta kuoriutumisen jälkeen. Mun oli kuitenkin lähdettävä paluumatkalle ajoissa, pimeässä prätkäily kun ei ole mitään suurinta herkkua.

Päivällä alkaneiden bileiden ohjelmasta missasin osan, mutta en sentään kaikkea! Pääsin nauttimaan illan keikasta á la Tipsu & the Boys ja vähän sain rääpittyä jäljelle jääneistä ruokatarjoiluistakin. :) Ulkorakennuksen oviaukkoon oli rakennettu komea stage, jonka edessä olivat yleisölle oli varattu istumapaikat. Lähtiessäni yhdeksän maissa ajelemaan kotia kohti muut jäivät ravaamaan saunan ja meren väliä. Olisi itsekin tehnyt mieli pulahtaa, jos vain olisin ollut pidempään mestoilla.

Kotimatka meni ihan jouhevasti, vaikka vähän jo hämärsi ja visiiri muuttui itikoiden hautuumaaksi heti isolle tielle päästyäni. Tämän kesän nahkapukukelit taisivat olla siinä, nyt tarttisi ehtiä hakemaan paksummat ajovarusteet kotikotoa että kykenee syksylläkin ajelemaan ilman umpijäätymistä.

Suvi Teräsniska – Särkyneiden sydänten tie [2008]

Silloin Taiteiden yö -torstaina oli vielä ihanan lämmin ilta, joten laitoin päälleni Raumalta löytyneen uuden ihastukseni. Busstop ei turhaan ole lempikauppani Raumalla: siellä se odotti alerekillä, kaunis Samujin sinikukertava mekko, -50% hintalapulla varustettuna. En ole kukkamekkotyttöjä enkä sinisestäkään välitä sen kummemmin, mutta Peacock II Dress tuntui jotenkin juuri oikealta.

Suurin haaveeni Samujilta on keväästä asti ollut Swallow Print Dress, jonka hihatonta versiota kävinkin jollain Helsingin reissulla hipelöimässä. Vaan ei raaskinut laittaa yli kahtasataa mekkoon ja sitten ne jo myytiinkin loppuun. Nettikaupasta saisi edelleen lintuja valkoisella sekä mintunvihreällä pohjavärillä ja vieläpä puoleen hintaan, mutta ei tätä kroppaa saisi ängettyä kokoon 34 mitenkään päin.

Nyt kun olen tutustunut kunnolla kukkamekkooni, en enää ajattele lintuja vaan iloitsen sinisestä kukka- ja pitsimerestä. Pidän mekon simppelistä mallista. Kevyt yläosa korostaa kapoista ylävartaloani, vyötärö löytyy oikealta paikaltaan ja väljä alaosa kadottaa lantion leveyden eikä reisien muhkuroistakaan tarvitse kantaa huolta (ei sillä että niin normaalisti edes tekisin, anteeksi vain kanssaihmiset). Helman pituus on tavallaan mummo, mutta virkistävä sellainen ainaisten minihameideni seassa.

En nykyään osta vaatetta, ellen jo heti sovituskopissa keksi sille useampaa yhdistelytapaa. Kukkamekon kuvittelin heti maihareiden kaveriksi syksyyn, nahkaliivikin voisi ehkä toimia. Mekko muuntuu hameeksi kun päälle heittää neuleen tai muun pitkähihaisen. Entäs sitten värikkäät sukkahousut, vaikkapa violetit! Ainoa jarru käytölle on tässä vaiheessa jokapäiväinen asia nimeltä polkupyörä, en ole vielä uskaltautunut kokeilemaan luonnistuuko fillarointi mekko päällä.

Taiteiden yönä sinisessä mekossa ei vielä ollut yhtään syksyä. Olalla keikkui Mhannin Tomi, jalassa Vagabondin kiilakorkosandaalit. Aurinkolasit D&G, hopeiset sulkakorvikset Fashionology, kaulakoru Carnival Skulls, sormus Kalevalakoru sekä ranneketju H&M men. Hyvin samanlaisessa kokonaisuudessa juhlin pari päivää myöhemmin isoäitini syntymäpäivää, korut vain vaihtoon niin mekko on juhlakelpoinen!

(Kuvista kiitos S:lle.)

Joskus heinäkuussa S heitti ilmoille ajatuksen pihakirppiksen järkkäämisestä maalla ja ajatuksen hauduttua pystytimme päiväksi oman kipputorin S:n & A:n pihalle samana päivänä kuin kylällä järjestettiin jokavuotiset kesämarkkinat. Tuumailimme, että ainakin silloin olisi paljon ihmisiä liikkeellä – ehkäpä joku eksyisi kirppiksellekin, vaikka matkaa keskustasta olisi muutama kilometri.

Ja niin eksyikin! Ei nyt mitään varsinaista yleisöryntäystä, mutta ekaksi kokeiluksi ihan mukavasti. Heti aamusta paikalle ilmestyi selkeä trokari, joka vei parhaat palat päältä ja todennäköisesti myyntiin kovalla hinnalla jonnekin hyllykirppikselle. No, pääasia että tavarat lähtivät omista nurkista pois. Aamupäivä oli selvästi vilkkaampi, puolen päivän jälkeen ei enää kovin montaa uteliasta näkynyt. Hienoa oli kuitenkin se, että vain yksi poistui ostamatta mitään – kaikkien muiden matkaan lähti edes jotain pientä.

Patekin olisi halunnut osallistua.

Sään puolesta päivä oli erittäin onnistunut, aurinko lämmitti vielä sen verran että ulkona tarkeni istuskella lyhythihaisessa. Itse käväisin aamupäivällä pikaisesti tsekkaamassa markkinahumun, S piti sillä aikaa “putiikkia” pystyssä ja välihetkinä puikot viuhuivat tulossa olevaa syysvauvaa varten. Tavaraa oli myynnissä PALJON, kiitos opiskeluaikojen shoppailuintoni. Suurin osa jäi toki myymättä, mutta jotain sentään saatiin nurkista pois. Päivän päätteeksi kuvasin osan vaatteista tarkoituksenani laittaa niitä Huutikseen/Fb-kirppiksille, mutta enpäs ylläri ylläri ole ehtinyt tätä aietta vielä toteuttaa… Ehkä mä tässä jonain päivänä.

Kasattuamme kirppiskamat lähdin äitin kanssa kesäteatteriin, jossa viime vuodelta tuttu kylämatka sai jatkoa. Kouluaiheinen näytelmä oli hauskasti toteutettu ja sai pohtimaan suomalaisen opinpolun nykytilaa. Tuntuu, että paljon on muuttunut jo siitä kun itse menin kouluun! Parikymmentä vuotta tosin siitäkin on jo ehtinyt vierähtää, eh heh.

Puolisko sai myös raahauduttua illaksi maaseudun rauhaan ja otimme jälleen suunnaksi S:n & A:n residenssin. Suunnitelmissa oli viettää rentouttavaa lauantai-iltaa, pelailla, saunoa – sekä tietysti syödä. Alkupalaksi sipsejä, Nannakin yritti maistella:

Olen näin “aikuisiällä” (en edelleenkään koe itseäni mitenkään kovin aikuiseksi…) pelannut harmittavan vähän mitään lautapelejä, joten oli aika tutustua kehuttuun Carcassonneen. Ensimmäinen kierros meni vähän hapuillen, joskin onnistuin silti voittamaan koko pelin. Toisella kerralla sujui jo paremmin sääntöjen ym. puolesta, nyt vaan täytyisi koittaa järjestää uusi peli-ilta lähiaikoina ettei unohdu opit.

Illan menyy käsitti tällä kertaa lettuja, joita S paistoi aikamoisen kasan. Sisään kääräistiin tuoreita hedelmiä (ananasta, hunajamelonia, cantaloupea, mangoa) ja kotitekoisia hilloja sekä henk. kohtaista musthaveani kermavaahtoa. Herkkua oli, totta vieköön!

Lauri – New World [2011]

Viimeisellä lomaviikolla saimme vihdoin ja viimein Sansun kanssa toteutettua koko kesän suunnitelmissa olleen päiväreissun yhteen lempikaupunkiini eli Raumalle. Nappasimme matkalta lisäksi kyytiin S:n, ja niin kolmen koplamme oli valmis kohtaamaan elokuisen pitsikaupungin! Sää oli aurinkoinen mutta syksyn koleus alkoi jo tuntua eikä elohopea noussut enää niin korkealle kuin olisi voinut toivoa. Itse vedin shortseissa ja sandaaleissa vielä-on-prkl-kesää-jäljellä -asenteella, mutta neuleesta en kyennyt luopumaan missään vaiheessa päivää. Snif.

Pyörimme pääasiassa Vanhan Rauman kaduilla, kierroksen aloitimme Kuninkaankadun alkupäästä. Pakollisia vierailun kohteita olivat tietysti vanhat tutut vaateliikkeet Busstop Clothing ja K26, lisäksi pääsin viimeinkin katsastamaan paikallisen Studio25-shopin. Niissä teinkin tämän kesän about ainoat alelöydöt – krantulle ei kelpaa enää mikä tahansa rytky punaisella hintalapulla varustettuna. :)

Kävelimme rauhaksiin Vanhan Rauman kaduilla, piipahdimme kiinnostavissa paikoissa kun sellaisia tuli vastaan, etsimme S:n johdolla yhden geokätkön. Kaupunki oli selvästi jo kesäsesongista rauhoittumaan päin, verrattuna vuoden takaiseen visiittiin ihmisiä oli selkeästi vähemmän liikkeellä – joskin silloin toki oli lauantai ja pitsiviikkokin meneillään.

Nautimme kevyen lounaan jo aika alkuvaiheessa, Café Salin salaattia tottakai. Sen verran aurinko sentään lämmitti, että söimme terassilla. Iltapäivän taukopaikaksi valikoitui Kontion pihakahvila, jonka vastapaistetut vaniljamunkit olivat mielettömän herkullisia. Kyytipojaksi Laitilan greippilimua, kyllä kelpasi lepuuttaa kehoa ja mieltä!

Munkkisokerit suupielistä pyyhittyämme päätimme olla kunnon turisteja ja hyppäsimme Kake Kaupunkijunan kyytiin. Rauma sightseeing-kierros kesti vajaan tunnin, oli hauska nähdä kerrankin kaupunkia vähän laajemmalta alueelta. Ihmisiä ei lisäksemme ollut ajelulla kovinkaan paljon, eipähän ainakaan ollut ahdasta. Kuvissa näkyy myös yksi Rauman ostokseni, jonka tein heti alkuun Kookengän alelaarista. Todellinen löytö: Vagabondin nahkasandaalit, just mun kokoa ja hintaa vaivaiset parikymppiä! Malli on nimeltään ilmeisesti Gladia ja myyjän mukaan SS10-mallistoa.

Junalipulla sai alennusta lähtöpaikan viereisestä La Bamba -ravintolasta, joten kävimme katsomassa ruokalistan ja päädyimme syömään “vähän jotain pientä” eli ihan kunnon setit siis. Ei sillä, salaateista oli siinä vaiheessa jo useampi tunti ja kevyen lounaan vastapariksi kävi hyvin hieman tuhdimpi päivällinen. :) La Bamba oli ihan viihtyisä paikka ja ruokakin hyvää, vegequesadillasta ei ainakaan ole mitään huonoa sanottavaa.

Vatsat täynnä suuntasimme kotimatkalle pitkän päivän jälkeen. Loistopäivä oli, kiitokset siitä seuralaisille S & S! Ostoksiin palaan myöhemmin, pari niistä ansaitsee ihan oman postauksensa. Katselin kyllä sitä kassien määrää vähän kauhulla, vaikka kaikki ostokset olivatkin onnistuneita toimivaa garderobia ajatellen. Täytynee siivota kaappia toisesta päästä ja laittaa kiertoon niitä vaatekappaleita, joita en ihanuudesta huolimatta vaan saa sopimaan asuihini.

Apulanta – Kaikki kolmesta pahasta [2012]