AvainsanaKesä

Loman jälkeisen ensimmäisen työpäivän kunniaksi muutama otos juhannukselta – tuolta nyt kovin kaukaiselta tuntuvalta ajalta, jolloin lomaa ja helteitä vasta odoteltiin. Me ei tänä vuonna tehty juhannuksena mitään ihmeempää, kunhan nautimme normaalia pidemmästä viikonlopusta. Juhannuspäivänä ajoimme maalle saunomaan ja murkinoimaan, siellä myös näpsäisin postauksen kuvat. Ihana kesä ja kesän valo!

En oikein enää jaksa innostua ns. pakollisista juhlista, vaikka ylimääräiset vapaapäivät ovat toki aina tervetulleita. Onneksi kukaan ei pakota kohkaamaan, jos ei halua; jätän siis sen homman muille ja keskityn vain olemaan. Ehtiihän sitä myöhemminkin, mikäli siltä alkaa tuntua.

Hanna Pakarinen – Olipa kerran elämä [2013]

Viime kesänä kävin ensimmäistä kertaa Arboretum Yltöisissä, silloin tosin onnistuimme äitin kanssa myöhästymään parhaasta alppiruusujen kukinta-ajasta ja tuumailimme, josko ensi kerralla huomaisi ajoissa. Tänä vuonna olin skarppina ja laitoin äitille viestiä saman tien, kun havaitsin merkkejä alppiruusuista Facebookin feedillä. Saimme aikataulut sopimaan niin kivasti että ajelimme Piikkiöön arboretumin rodopäivänä, jolloin aukioloaika oli normaalia pidempi ja siellä oli muutenkin kaikkea ohjelmaa. Osallistuimme puolen tunnin kierrokselle, jossa esiteltiin arboretumia sekä kerrottiin eri alppiruusulajikkeista, minkä jälkeen kiertelimme vielä omin päin lisää. Ja oi kyllä, tällä kertaa sitä katsottavaa ja ihasteltavaa riitti!

Päivällä oli satanut ihan kunnolla, mutta visiittimme aikana vettä ei enää tullut pisaraakaan. Metsä tuoksui huumaavalta ja sateen jäljet näyttivät kauniilta lehdillä. Yltöisissä kasvaa jos jonkinlaista alppiruusua, joista jotkut kasvavat huikean korkeiksi (tsek 3. kuva). Arboretumia samoillessa kelpasi nauttia luonnon loistosta sekä antaa kameran laulaa, ihana paikka!

Viimeistä lomaviikkoa viedään (yhyy!) enkä ole paljoa kotona ehtinyt istuksia, joten blogi on pysynyt hiljaisena. Kesän kuvamateriaalia olen sentään vähän ehtinyt käydä läpi, läjäytetäänpä siis tännekin jotain. Kesäkuun alkupuolella vietimme tosiaan kimppasynttäreitä jo neljättä kertaa ja itsellä kun tuo ikä pyörähti uudelle vuosikymmenelle, päätin ehdottaa synttäritovereilleni poikkeuksellisesti teemakemuja. Pohdimme yhtä sun toista teemaa, kunnes äiti sen keksi: Mille vuosikymmenelle kuulut? Näin ei tulisi paineita myöskään niille, joita ei teemapukeutuminen houkuttaisi – vuosikymmen se on tämä 2010-lukukin. Mukavasti porukka kyllä innostui ja päivän aikana pihamaalla hyöri tyyppejä monelta eri vuosikymmeneltä.

Vieraat kehotettiin ottamaan mukaan omat grillattavat, kaikki kun tykkäävät vähän erilaisesta grilliruuasta. Muuten pöydästä löytyi vihersalaatti lisukkeineen, coleslaw, marinoitu punasipuli, sämpylät ja valkosipulilevite + paprikahummus, kalaneliöt lehtitaikinasta sekä cocktailpalat. Löysin siivotessa pussillisen pentuna keräämiäni servettejä (kaikki luonnollisesti erilaisia keskenään) ja mitäpä niitä enää säilömään, joten lykättiin ne isossa Aalto-vaasissa pöytään ja jokainen sai siitä napata fiilikseen sopivan turpapyyhkeen.

Kahvipöytään väkerrettiin tryffeleitä (1 prk tuorejuustoa sekoitetaan 2 pötköön murskattuja Domino-keksejä ja pyöritellään palloiksi, jääkaapin jälkeen kastetaan sulaan suklaaseen ja koristellaan), toinen setti oli mangotuorejuusto + tavalliset Dominot ja toinen maustamaton tuorejuusto + minttu-Dominot. Kuorruttaminen ei tosin ollut ihan niin iisiä ensikertalaiselle (tiedänpähän nyt että ne kannattaa laittaa kovettumaan leivinpaperille…), mutta kelpo palluroita niistä tuli ja maistuivat juhlaväelle. Kakuiksi leipasin pari munatonta suklaapiirakkaa, jotka kumosin lautasille ja kuorrutin näyttämään kakuiksi. Eka versio sai koristeiksi strösseleistä luvun 30 sekä saman verran kaapeista kaivettuja sekalaisia kynttilöitä, jotka puhalsin sammuksiin tyylikkäästi kylpytakissa saunomisen ja uimisen välissä. Toisessa kakussa oli luonnollisesti luku 27, joskin kynttilät jäivät siitä pois.

Olen harvoin lahjojen perään, mutta nyt eräänlaisen merkkipaalun tullessa vastaan toivoin saavani jotain muistuttamaan näistä juhlista ja rakkaista ystävistä. Vinkkasin lahjatoiveen siskolle, joka organisoi homman ja raparperisen alkumaljan jälkeen eteeni kannettiin jättimäinen laatikko. Sieltä paljastui juurikin se toivomani Hayn About A Chair mustana, jolla muuten tälläkin hetkellä istun. Sain myös muutaman pienemmän jutun (mm. söpöjä fillarikarkkeja, korvikset, viiniä ja Andy Warhol -inspiraatiokirjan) sekä kuvassakin näkyvän kolmenkympin lätkän, joka tuli mulle ikään kuin kiertopalkintona – katsotaan kenen tulevan kolmekymppisen luokse se seuraavaksi löytää…

Kerrankin tajuttiin/muistettiin ottaa kimppakuva meistä synttärisankareista: 60-luku meets ysäri vyölaukkuineen. ;) Oli kyllä mahtavat kekkerit, sääkin suosi toisin kuin pari vuotta sitten samassa lokaatiossa. Tuon viikonlopun jälkeen kylmenikin selvästi ja helteet palasivat vasta heinäkuun puolella. Kiitos ihanat ystävät muistamisesta, mikäs tässä kolmekymppisenä ollessa kun on niin paljon huikeita tyyppejä elämässä! ♥

Samuli Putro – Taitekohdassa [2014]

Juu-u, kyllä täällä ollaan elossa edelleen – ja kauan odotetulla kesälomalla. Kohta suuntaamme auton kohti Tamperetta, loppuviikosta starttaakin sitten kesälomaturnee pitkin poikin Suomea. Kalsea sää vaihtui kuin tilauksesta kunnon helteisiin, kelpaa siis lomailla. Blogi pysynee hiljaisena ainakin seuraavat pari viikkoa, mutta josko loman loppupuoliskolla olisi aikaa kikkailla kaikkea mitä suunnitelmissa on. Kesän kuvamatskua ainakin aion käydä läpi ja epäilemättä lykkään joitain otoksia tännekin.

Otetaan postauksen täytteeksi maistiaiskuva kuukauden takaa meidän perinteisiltä kesäkemuilta ja triplasynttäreiltä, joita tänä vuonna vietimme Mille vuosikymmenelle kuulut? -teemalla. Tässä pyöreitä täyttänyt päivänsankari, yours truly:

Ei liene vaikea arvata mikä vuosikymmen on kyseessä? :)

Nyt kun osa Suomesta on jo saanut ensimmäiset lumihiutaleensa – täällä Turussa senkun sataa vettä – lienee sopiva hetki muistella hetki mennyttä kesää. Mitään koko kesän kattavaa kuvakokoelmaa tästä ei kuitenkaan ole tulossa, vaan huomio on tasan tarkkaan yhdessä päivässä. Elokuisessa lauantaissa, jolloin sain viettää päivän rakkaiden ystävieni keskellä. Polttareista on siis kyse, mikäli joku ei vielä hiffannut.

Päivän olin sopinut kaasoni kanssa etukäteen, mikä oli erittäin hyvä kun kesäisin kuitenkin tuppaa vähän joka viikonlopulle haalimaan jotain ohjelmaa. Mia nouti mut kotoa Turusta, sitten haimme K-serkun asemalta ja suuntasimme kohti ensimmäistä etappia. Päädyimme maalle tutuille lapsuusnurkille, jossa loppuporukka odotti kera kuohujuoman sekä piknik-herkkujen. Ennen syömistä sain tehtäväkseni yhdistää viltillä olevat päähineet oikeaan ihmiseen ja samalla esitellä tyypit toinen toisilleen. Oli muuten yllättävän hankalaa!

Piknikin jälkeen ajoimme kotikotiin, kuten olin toivonutkin. Käteeni lyötiin lista Kersantti Karoliinan (olen toiselta nimeltäni Karoliina ja sotilasarvoni tosiaan kersantti) polttarikätköt, viitaten tietysti tuoreeseen harrastukseeni geokätköilyyn. Juoksentelin vihjeiden ja D/T-arvojen avulla pitkin pihamaata, välillä sain hieman apujakin taustajoukoilta jos en meinannut kätköä löytää. Mainioita kätköpaikkoja näköjään löytyy ihan kodin pihapiiristäkin, propsit Felinelle ja S:lle kierroksen organisoinnista.

Purkkeja oli kaiken kaikkiaan yhtä monta kuin polttareihin osallistujia. Jokaisessa niissä oli sisällä juttu, joka mun piti liittää oikeaan henkilöön ja kertoa sitten mahdollinen asiaan liittyvä tarina. Voi että, mitä kaikkia hauskoja oivalluksia ja muistoja purkeista paljastuikaan! Tuossa kuvassa yllä esimerkiksi on valokuva yläasteen päättäjäispäivää seuraavalta aamulta, kun olimme olleet Sansun kanssa yötä “kämpällä” (= kesähuone Sansun isoäidin piharakennuksessa). Mulla on kaunis kirkkaansininen letti ja Adidas-verkkatakki ikivanhan Nanson trikooyöpaidan päällä – oikea tyylikkyyden multihuipentuma. :)

Viimeisestä purkista löytyi reissaaja, aktivoimaton Travel Bug -lätkä. Avaimenperän possuun S oli värkännyt kiinni hunnun, joten aktivoidessani annoin TB:lle luonnollisesti nimeksi Sian morsian. Seuraavaksi siirryimme sisätiloihin kahvittelemaan, minkä jälkeen oli vuorossa saunomista ja uimista. Saunalla oli paitsi kylmää saunajuomaa, myös päivän hemmotteluhetkeen jos jonkinlaista purkkia ja putelia. Kookosöljyllä sai hierottua hartiajumit pois, kuorinta syntyi hunajasta ja merisuolasta, kasvoille lätkittiin koivunlehtiä virkistämään. Kyllä kelpas saunoa!

Kuva: JS Disain

Saunan jälkeen oli pöytään katettu herkullisia salaatteja ja vaikka mitä muuta, joilla pulikoimisen aiheuttaman nälän sai taltutettua. Loppuilta vierähti hengaillen ja puhua pulputtaen, hiljalleen siinä alkoi sitten vieraatkin tehdä lähtöä. Kotimatkalla Turkuun piti vielä poiketa yhdellä ihan oikealla geokätköllä, pitkään sitä pimeässä etsittiin mutta lopulta purkki löytyi kuin löytyikin. Kokonaisuudessaan päivä oli mahtava ja oli ihanaa, kun niin moni pystyi osallistumaan! Harmi tietysti, että kaikki eivät päässeet tulemaan. Hääjuhlassa sain vielä porukalta muistoksi kivan kuvakirjan polttaripäivän tapahtumista.

Iso kiitos ja halaus teille, rakkaat ihmiset! ♥