AvainsanaKesä

Syksyn sateiden (tänään tosin ei ole ropsahtanut mutta viikonloppuna vettä tuli ihan kunnolla) kunniaksi palataan hetkeksi ajassa taaksepäin kesään, tarkemmin ottaen tuonne kesäkuun puoliväliin. Juhannusaattona pakkauduimme autoon koko perhe kissaa myöden ja hurautimme porukoiden luokse maalle keskikesän juhlaa viettämään. Aattona meitä oli vähän isompikin porukka, mutta juhannuspäivänä hengailimme ihan vain “omien” kesken. Sateen tauottua kiertelin pihalla kameran kanssa ja ihastelin luonnon väriloistoa. Juhannusruusut eivät viileän alkukesän seurauksena vielä tuolloin jussina kukkineet, mutta muuten näytti varsin samalta kuin edelliskesänä.

Juhannukseen kuului olennaisena osana sauna ja palju sekä hyvä ruoka, grillistä luonnollisesti. Ruokakuvia muistikortille ei näköjään tallentunut, mutta sellainen juhannuksen perusmenu lautasella nökötti. Kahvin kanssa nautittavaksi sisko oli leiponut keskikesän salmiakkileivoksia, harmi kun edes niistä ei tullut napattua kuvaa. Hyviä olivat joka tapauksessa.

Kun tässä nyt ollaan ehditty jo loikata syksyn puolelle, niin ajattelin tehdä muutaman tällaisen muistelopostauksen kuluneen kesän jutuista. Aloitetaan alppiruusuista! Parina edellisenä kesänä ollaan äiskän kanssa käyty ihastelemassa kyseisiä kukkia Arboretum Yltöisissä, mutta tänä vuonna päätimme jättää visiitin Piikkiöön väliin ja suuntasimme sen sijaan lähemmäs, nimittäin Raision keskustaan. Raision alppiruusupuisto on näpsäkän kokoinen (vajaa puolitoista hehtaaria) metsäpläntti Kirkkoväärtinkujan päässä, aivan siinä lukion nurkilla.

Jännä, miten ei ole aiemmin tullut käytyä kyseisessä puistossa, vaikka se sijaintinsa puolesta on suorastaan naurettavan helposti saavutettavissa. Eikä edes maksa mitään, vaan alppiruusuja saa ihastella ihan ilmaiseksi! Muistan tämän varmasti ensi kesänä, kun nautiskelen pelkästä Kelan kotihoidontuesta… Me teimme alppiruusuretkemme kesäkuun puolivälissä, mikä oli tänä vuonna oikein passeli ajankohta ottaen huomioon varsin vilpoisan alkukesän. Kaupunkilehdet yleensä uutisoivat alppiruusujen aloitettua kukintansa, joten touko-kesäkuun paikkeilla kannattaa tarkkailla uutisointia, jos mielii ehtiä pällistelemään kukkaloistoa Raisioon.

Päivä sattui olemaan syntymäpäiväni, joten pitihän sen kunniaksi ikuistaa päivän asu aiheeseen liittyen, ja siinä 31-vuotias bloggaaja tönöttää kaverikuvassa upean pinkin alppiruusupuskan kanssa. Aurinko paistoi, mutta lämpötiloilla ei hurrattu eli vaatetta piisaa: huivi Syster P, pellavapaita Lindex, huppari Naketano ja useampi vuosi takaperin hankitut, kertaalleen jo kirppiskasasta pelastetut farkkuleggarit Vila. Nenällä itse itselle synttärilahjaksi ostetut Ray-Ban New Wayfarerit (tarkka malli RB2132), korvissa työkaverilta saadut puukorvikset sekä jalassa täysmustat Converset. (Todellisuudessa oli myös tuulitakki lisänä, ah Suomen kesä!)

Se on kesän viimeinen päivä, huomenna on syyskuu ja syksy (kyllä, mä elän kalenterin enkä säiden mukaan). Kesä 2015 oli monella tapaa unohtumaton ja ennen kaikkea, se oli meidän pirpanan ensimmäinen kesä. Miten miniltä tyyppi näyttääkään kesän alussa otetuissa kuvissa! Ja miten isolta kesän lopussa otetuissa, istua tönöttää tukevasti ja näyttää niin kovin touhukkaalta. Tavallaan kesä on tuntunut todella pitkältä, kun ei ole tarvinnut käydä töissä, mutta toisaalta lasta katsoessa ei voi kuin ihmetellä, mihin aika oikein katosi yhtäkkiä.

Kuva-arkistoja on purkamatta vielä jonkun verran kesän ajalta, joten muistellaan näin viimeisen kesäpäivän kunniaksi vaikkapa kesän juhlia. Meidän kesä oli oikeastaan aika vähäjuhlainen, mikä sinänsä oli harmi, sillä pimulle oli sattumalta kertynyt monta kivaa juhlamekkoa juuri siinä kesän vaatekoossa. Oli siis vähintäänkin aiheellista, että ekoissa kemuissa beben vaatteet vaihtuivat päivä- ja iltaosuuden välissä. ;)

Kesäkuun puolivälissä vietimme meillä kotikotona siskon valmistujaisia sekä samaan syssyyn perinteikkäitä triplasynttäreitä. Vaikka kesän kelit olivat mitä olivat, tuona lauantaina aurinko helli meitä juhlijoita. Vilinää ja vilskettä riitti, samoin ruokaa ja herkkuja eikä nälkää todellakaan tarvinnut nähdä. Illalla saliin pystytettiin kunnon disko, oli deejiit ja oli värivalot. Itse jouduin luovuttamaan puolen yön maissa, kun väsymys painoi ja pirpanakin piti saada unten maille.

Aivan kesäkuun loppumetreillä meidän tytölle syntyi pikkuserkku, ja elokuun loppupuolella juhlittiin ristiäisiä äidin veljen luona. Juhlat pidettiin puutarhan puolella, elokuinen aurinko pisti parastaan eikä sää olisi varmasti voinut parempi olla. Enpä ollut koskaan ajatellut, miten kivasti tuollainen kastejuhlakin sopii ulkosalle! Talokuume taisi nousta silloin ihan uusiin lukemiin haaveillessani, mitä kaikkia kekkereitä voisi järkätä sitten kun meillä joskus on oma talo ja piha…

Milloinkohan olen kirjoittanut tänne viimeksi jotain järkevää..? Vissiin reippaat pari kuukautta sitten, ohopsan. Mahtaako täällä kukaan enää edes käydä, on meinaan tuo kommenttiboksikin kumissut aika lailla tyhjyttään koko kesän. Vaikka eipä täällä tosiaan ole paljoa kommentoitavaa ollut… Mutta niin, kesä. Se alkaa kohtapuolin olla taputeltu ja syksy häämöttää aivan jo nurkan takana. Hurjaa miten vauhdilla tämä ensimmäinen kesä lapsiperheenä meni! Eikä kuitenkaan tehty oikeastaan mitään sen kummempaa, kunhan vain oltiin ja elettiin.

Tarkoitus on kyllä ollut blogata muustakin kuin viikkokuvista ja vauvan kuukausikuulumisista, mutta eipä ole oikein näyttänyt ottavan tulta alleen. Olen kaivannut blogia ja bloggaamista, mutta en tahtoisi tehdä mitään hutaisten ja kuitenkin kunnon postauksen räpeltäminen valmiiksi kuvineen kaikkineen vie usein aikaa (jota pienen lapsen äidillä harvoin on) enemmän kuin hetken, joten postaamattomuuskierre on valmis. Haluaisin tästä sellaisen rennon paikan, johon voisin tyrkätä helposti ja nopeasti jotain mielen päällä olevaa juttua – vaan kuinka sitä saisi itsensä sellaiseen moodiin?

Pohjimmiltaan kyse on tietysti priorisoinnista, ihan kaikessa. Välillä ihmettelen miten ihmeessä muut ehtivät tehdä ruokaa joka päivä, kun se vie niin jumalattoman aikaa, mutta sitten taas itselleni tärkeää on pitää koti siistinä ja esim. kevyt viikkosiivous (imurointi + vessan puhdistus) saattaa viedä multa useamman tunnin – eikä meillä kuitenkaan ole kuin 66 neliötä… Että niin, jos vaikka käyttäisin pari kertaa viikossa ilta-aikani blogin parissa enkä Bloglovinin lukulistaa ja/tai Facebookin uutisvirtaa kahlatessa, niin homma näyttäisi varmasti aivan erilaiselta.

Hmmm, ottaisiko sitä tavoitetta alkavaan syksyyn? Nyt kun muutenkin elämä alkaa asettua uomiinsa eikä mukelo ole enää jatkuvasti huomiota kaipaava vastasyntynyt. Tulisi ehkä kesän kuvavarastojakin käytyä läpi ja voisi sujauttaa ruutuja jonnekin sinne höpinöiden väliin. Kuten vaikka tässä postauksessa muutama alkukesästä napattu luontokuva, jotka eivät liity mitenkään mihinkään. Tästä on hyvä jatkaa.

Viikko 30: Mökkeilyä upeissa maisemissa Repovedellä.

Viikko 31: Kummipoikaa moikkaamassa koko perheen voimin.