AvainsanaLainasanat

Darren Hayes – The Tension And The Spark [2004]

Ihan käsittämätöntä, miten nopeasti tämä päivä on mennyt! Aamulla pyörähdin kaupungilla, iltapäivällä oltiin Kaarinassa serkkupojan yo-juhlissa ja nyt hengaillaan kullan kanssa mun luona. Jossain vaiheessa iltaa lähdetään todennäköisesti jokirantaan katsomaan päättäjäismeininkiä, kun ei ole yhtään hullumpi kelikään. Aika täydellinen juhlasää tänään on kyllä ollut!

Ajattelin ensin valita jonkun mekon juhlavaatteekseni, mutta mikään kaapistani löytyneistä mekoista ei eilen illalla miellyttänyt mun sen hetkistä olotilaa. Pähkäilyn seurauksena syntynyt asu oli väreiltään turhan mitäänsanomaton, joten päädyin piristämään sitä punaisilla yksityiskohdilla: muoviset pallokorvikset, laukku ja korkokengät sekä kynsiin tietysti punaista lakkaa. Kaiken kaikkiaan ihan mun tyyliin sopiva kokonaisuus sanoisin, jalat tosin ovat eri mieltä muutaman tunnin korkkareilla tepastelun jälkeen… Mä en vieläkään ymmärrä, miten jotkut pystyvät käyttämään korkokenkiä päivittäin. Niin juu, ja se asu on – ellei joku vielä hiffannut – tuossa kuvassa vasemmalla. Klikkaamalla isommaksi ja tarkemmat tiedot releistä, Flickrissä tälläkin kertaa.

Piti jo viime lomilla kirjoitella parista hankinnasta, jotka viime viikonloppuna tein. Kävin silloin siskon kanssa kaupungilla, kun sisko etsiskeli itselleen mekkoa – jota ei tosin löytynyt, mutta jotain muuta löytyi. Viimeiseksi ennen kotiin lähtöä piipahdettiin vielä Sokoksella, jossa törmättiin tuoksukorun esittelyyn. Suomalaisen Kaipaus-merkin koruihin siis suihkautetaan muutama suihkaus hajuvettä, minkä jälkeen ne tuoksuvat parisen viikkoa.

Sokoksella sattui olemaan asiakasomistajapäivät ja kaikista tuotteista sai -20 %, joten lyhyen pohdinnan jälkeen päätettiin ostaa Sacred Heart mustana yhteiseen käyttöön. Koru on Antti Eklundin suunnittelema, ja esittelijän mukaan sydämestä puuttuu palanen, koska sitä on enkelin siipi hipaissut. Kaipauksen verkkokaupassa korusta kerrotaan näin:

Sacred Heart muistuttaa rakkaimmasta.
Yksi sydän, pala puuttuu.
Sydän on täysi vasta kun molemmat ovat läsnä.

Tällä hetkellä koru on siskolla, mutta ehdin onneksi viime viikonloppuna koekäyttää sen parin päivän ajan. Kerrassaan ihana koru, tykkään vaan jokaisella käyttökerralla enemmän. Ja se tuoksu on jotain ihan parasta! Ensimmäisenä sydämessä tuoksuu mun hajuvesihyllystä Escadan Moon Sparkle, josta siskokin kovasti pitää. Aika täydellinen kesätuoksu se onkin.

Sydänkoru ei ollut ainoa lisä korukokoelmaani, vaan se kasvoi myös kolmen korvisparin verran. Mä ostan harvoin mitään kalliita korviksia, kun en niitä kuitenkaan koko aikaa pidä ja muutenkin tykkään vähän kaikenlaisista korvakoruista. H&M Dividedin kolmen parin setti oli jotenkin niin houkutteleva, etten voinut jättää sitä ostamatta. Vajaan neljän euron hintaan sain mukaani päivänkakkarat, vaaleansiniset napit sekä hopeiset linnut.

Kotona lojuminen taitaa kohtapuolin riittää, ainakin sillä perusteella että kullan pari kaveria ilmestyi juuri tänne. Täytyy tästä siirtyä vaatekaapille etsimään sopivaa kudetta päälle, en nyt kuitenkaan viitsi pääkallotopissa ja farkkushortseissa lähteä viilenevään iltaan. Jalat huutaa vieläkin hoosiannaa, pakko kai harkita korkojen laittamista kahteen kertaan. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

On jälleen aika paljastaa joitakin juttuja itsestäni, sopivasti näin pitkän perjantain lopuksi. Alla oleva kysely on tainnut esiintyä kevään aikana useammassakin blogissa, MouMoulta mä taisin sen napata erään kerran kun pitkästä aikaa vierailin kyseisessä blogissa. Tämän postauksen kuvat ovat porukoiden maaliskuiselta Madeiran reissulta, josta mainitsinkin jokin aika sitten. Oi että, kun tekisikin mieli lähteä jonnekin matkailemaan!

Syntymäpaikka? Ensimmäisen kerran näin päivänvalon sairaalassa Turussa.

Hiusten väri? Vaaleanruskea.

Lävistykset? Kielessä juu, lisäksi korvissa on ampumalla tehtyjä reikiä.

Tatuoinnit? Nilkassa putoava possu.

Korut? Ennen inttiin menoa pidin aina hopeista sormusta oikean käden nimettömässä, nykyään koruja tulee pidettyä lomilla lähinnä silloin kun liikun jossain kotioven ulkopuolella.

Silmien väri? Siniharmaavihreä.

Kengänkoko? 38-40, useimmiten 39.

Mieliala? Vähän väsynyt, kohta nukkumaan.

Tuoksu? Escadan Moon Sparkle on ehdottomasti tämänhetkinen suosikki.

Mitä vapaus on? Sitä, että pystyy hengittämään vapaasti.

Oikea vai vasen? Riippuu mihin olen menossa.

Uskotko rakkauteen? Uskon.

Oletko koskaan särkenyt kenenkään sydäntä? Valitettavasti olen.

Onko kukaan särkenyt sinun sydämesi? Niinkin on tapahtunut.

Kuinka paljon pidät tämän hetkisestä kumppanistasi? Niin paljon, ettei sitä pysty sanoin kuvaamaan. ♥

Oletko koskaan ihastunut ystävääsi? Taidanpa olla.

Pelkäätkö sitoutumista? En enää.

Onko sinulla koskaan ollut salaista ihailijaa? Saattaa olla.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? Rakastua voi nopeastikin, mutta todella rakastamiseen tarvitaan aikaa.

Millainen rakastettusi pitää olla? Vähän sekopää. ;)

Rakkaus vai raha? Rakkaus.

Viina, olut vai siideri? Ei mikään näistä, vaan valitsen viinin.

Hedelmä vai suklaa? Hedelmä.

Yhden yön juttu vai suhde? Suhde.

Pepsi vai cola? Cola, mieluiten ei kuitenkaan kumpikaan noista.

Villit illat vai rauhalliset koti-illat? Koti-illat.

Värilliset vai mustavalkovalokuvat? Kummatkin ovat omalla tavallaan parhaita.

Puhelimessa vai kasvotusten? Kasvotusten.

Mese vai sähköposti? Sähköposti.

Oletko koskaan käynyt naku-uinnilla? Todennäköisesti kyllä.

Oletko tehnyt jotain, jota kadut? Varmasti.

Oletko nukkunut koskaan vastakkaisen sukupuolen sängyssä? Toki.

Oletko koskaan syönyt litran jäätelöä kerralla? En, tulee huono olo ennen kuin olen saanut lapattua kokonaisen litran jädeä suuhuni.

Oletko koskaan halunnut jotakuta, niin että sattuu? Hmm, enpä kai.

Oletko koskaan lentänyt ulos baarista? En.

Kaipaatko jotakuta tällä hetkellä? Kaipaan mm. monia ystäviäni ja serkkuani, joita en ole hetkeen nähnyt – olisi niin mahtava nähdä taas kaikkia! Lisäksi kaipaan kohta jo 5 vuotta poisolleita isovanhempiani.

Oletko iloinen? Yleensä pyrin olemaan, aina en onnistu.

Puhutko kenenkään kanssa? Tällä hetkellä en.

Oletko tylsistynyt? En oikeastaan.

Opiskeletko? Jos armeija lasketaan, onhan se tavallaan opiskelua(kin).

Oletko idiootti? Toisinaan. ;)

Tykkäätkö jostakusta tällä hetkellä? Ja paljon tykkäänkin.

Horoskooppimerkki? Kaksoset.

Oletko horoskooppisi kaltainen? Osittain. Mulla tosiaan on useita toisistaan eroavia puolia, jotka joskus saavat ihmiset hieman hämilleen. Seurallinenkin olen kyllä, mutta en nyt ehkä ihan niin tahdikas seuraneiti kuin useimmat horoskoopit väittävät.

Syötkö usein pikaruokaa? Lasketaanko pizza..? Jos ei niin siinä tapauksessa en kovinkaan usein.

Kesä vai talvi? Kesä.

Syksy vai kevät? Kevät.

Onko sinulla ystäviä? Vähän mutta sitäkin upeampia ihmisiä.

Lempparibiisi? Sunrise Avenuen Fairytale Gone Bad on yksi pitkäaikaissuosikki, samoin Röyksoppin Only This Moment jaksaa ihastuttaa.

Suorasanainen vai kiertelijä? Useimmiten suorasanainen.

Ilkeä? Ihan pikkuisen joskus.

Viisas? Yritän olla, mutta harvoin oikeasti olen.

Tylsä? Sitäkin ehkä silloin tällöin.

Onko sinulla tapoja? Useita ja aivan käsittämättömiä sellaisia.

Yksinäinen? Nykyään todella harvoin.

Lause, jonka sanoit viimeksi? “Viititkö viedä tän pois?” (iskälle jätskikulhosta)

(Otsikon lainaus Uniluodon kaksoset-kuvauksesta.)

Melanie C – This Time [2007]

Tätä hetkeä on odotettu! Jokaisen täällä aiemmin vierailleen aivot ovat varmastikin ehtineet jo rekisteröidä, että jotain on muuttunut. Se jokin on ulkoasu. Leiskan uusiminen on ollut suunnitelmissani viime syksystä asti, mutta Puolustusvoimien lohkaistessa suurimman osan tehokkaasta peliajasta projekti on pitkittynyt luvattoman kauan. Värimaailma on selkeästi erilainen verrattuna blogin ensimmäiseen ulkokuoreen, itse asiassa vastaavia värejä en ole tainnut käyttää koskaan aikaisemmin – yhdessä ainakaan. Vertailun vuoksi edellinen paperinukkeaiheinen layout (klikkaamalla isommaksi):

Lisätietoa (kuvan alkuperä, fontit ym.) uudesta ulkoasusta löytyy Info-sivulta. Tulipa muuten eilen vähän valvottua juurikin näistä uusista tuulista johtuen – ei malttanut mennä nukkumaan, vaikka silmät melkein lupsahtelivat kiinni. Myös naamailuun hujahti aikaa ihan huomaamatta, etsin tuttuja naamoja ja tutkiskelin koko systeemiä ylipäänsä. Kaikki uusihan on aina alkuun jännittävää ja ihmeellistä, kunnes siihen tottuu.

Eilen mietin josko sitä siivoaisi kämpän tänään, mutta taitaa laiskottaa liikaa. Ensi lomilla sitten, silloin on aikaakin siivota vaikka kolmena päivänä peräkkäin. :) Tähän postauksen loppuun voisin kehua yhtä eilen kaupan hyllyltä mukaan nappaamaani tuotetta, Forsman Tean vihreää teetä nimeltä Keisarin malja. Pussin kyljessä oleva kuvaus kertoo:

Ruusukvittenin ja litchihedelmän makuinen Reilun kaupan vihreä tee. Valmis juoma on tuoreen vihreä ja runsaan hedelmäinen. Lisämakua antaa appelsiinin ja ananaksen palat sekä saflor ja liljan terälehdet. Vihreä tee sisältää runsaasti flavonoideja ja mielihyvää tuottavaa L-teaniinia, joka vähentää stressiä ja parantaa keskittymiskykyä.

Kuulostaa hyvältä, eikö? Ja hyvältä myös maistuu, en muista milloin olisin viimeksi juonut yhtä kivasti maustettua vihreää teetä. Forsman Tealla taitaa muuten olla reilu ylivalta keittiöni teevalikoimassa, sillä kotimaisen puljun edulliset ja usein myös Reilun kaupan tuotteet menevät mun teeostoslistalla salamana kärkeen. Yllä olevaa linkkiä googlettaessani pyörähdin ensimmäistä kertaa teefirman nettisivuilla ja huomasin, että niillähän on nettikauppa! Teet ovat hitusen kauppojen hintoja arvokkaampia, mutta valikoima on käsittämättömän laaja. Joku kerta voisi ehkä kokeilla tilaamista, ainakin erikoisempien teemakujen osalta.

System of a Down – Toxicity [2001]

Välillä mietin valehteleeko Analytics väittäessään, että täällä käydään suunnilleen sata kertaa päivässä. Kommentteja jätetään vähän – ja yleensä nekin ovat samoilta henkilöiltä. Lukeeko näitä juttuja oikeasti joku? Omaksi iloksenihan mä tänne tarinoin, mutta käyntien ja kommenttien määrien ero ihmetyttää joka tapauksessa.

If you are single there is always one thing you should take out with you on a Saturday night… your friends
– Carrie

Tällainen lausahdus osui silmiin alkuviikosta sähköpostiin tupsahtaneesta ASOSin Sex and the City -aiheisesta newsletteristä ja jäi pyörimään mielessä. Oletetaanko tosiaan nykymaailmassa, että vaikka se spesiaali ihminen puuttuisi elämästä, ystäviä on kaikilla? Ja jos näin on, miksi?

Itseäni edellä mainittu sitaatti lähinnä ahdistaa. Olen pienestä asti ollut ujo ja syrjäänvetäytyvä enkä esimerkiksi osannut katsoa ihmisiä silmiin ennen kuin pakotin itseni opettelemaan sen aloittaessani parikymppisenä opiskelun ammattikorkeassa. Ujoudesta olen onneksi päässyt suunnilleen eroon ja voin jutella täysin tuntemattomienkin ihmisten kanssa melkein mistä vain – mikäli toinen aloittaa keskustelun.

Koska mä en ole sosiaalinen ihminen, mulla ei ole koskaan ollut paljon kavereita ja ystäviä vielä vähemmän. Olen yrittänyt miettiä mistä se johtuu, mutta mitään tyhjentävää vastausta en ole löytänyt. Ilmeisesti olen sen tyyppinen ihminen, jota ihmiset eivät syystä tai toisesta halua tai uskalla lähestyä. Ehken hymyile tarpeeksi? Tai ehkä se johtuu perusnegatiivisuudesta ja surumielisyydestä, joita mulla kuulemma on vähän liikaa. Viimeisin seurustelusuhdekin kaatui mun päänsisäisiin ongelmiin (mm. negatiivisuus, tylsyys, ahdistus, pelko muutoksiin) ja ristiriitoihin.

Niin tai näin, Carrie-sitaatin kaltaiset jutut televisiossa ja lehdissä ärsyttävät ja saavat mut joka kerta tuntemaan itseni surkeaksi luuseriksi. Tottakai olen onnellinen niistä parista ystävästä, jotka mulla on, mutta kun näkee suht harvoin, muun ajan olen sitäkin yksinäisempi. Pahinta varmasti on se, että kukaan ei ymmärrä – eikä ketään ehkä edes kiinnosta ymmärtää – tätä loputonta yksinäisyyden tunnetta. Tahtoisin tehdä kaikkia kivoja juttuja ja olla iloinen, mutta yksin sitä yleensä jää kotiin masentumaan ja vihaamaan maailmaa. Olisikohan jossain joku yksinäisten kerho, johon voisin liittyä?

Voiko siitä puhua,
kun ei voi edes ajatella
Voiko siitä puhua
Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa,
vaan illan tullen pelottaa
Ei ole ketään kelle soittaa
Viikate: Ei ole ketään kelle soittaa

Crumbland – Should I Tell You? [2007]

Vietin viime yön kotikotona, äiti ja iskä tulivat tänään aamulla Ruotsin reissultaan. Miskaa (ylemmässä kuvassa) ei ollut näkynyt yli viikkoon, joten kierreltiin eilen illalla siskon kanssa pihapiirissä kissittelemässä. Oi sitä iloa, kun karvatassu lopulta löytyi! Ruoka maistui pojalle paremmin kuin hyvin, ja kainaloonhan toinen sitten tuli yöksi nukkumaan.

Sain eilen luettua loppuun Helen Fieldingin kirjan Olivia Joules ja ylivilkas mielikuvitus (engl. Olivia Joules and the Overactive Imagination), joka kaikessa uskomattomuudessaan sai välillä myös hihittelemään ääneen. Alussa bimbomainen Olivia muistutti turhan paljon Bridget Jonesia, mutta tarinan edetessä Oliviasta paljastui useita Bridgetistä eriäviä ominaisuuksia. Aika supernaiselta päähenkilö kyllä vaikutti.

No, kaikella on tarkoituksensa. Aina kun jotain tapahtuu, se johtuu kaikista muista asioista, joita maailmassa tapahtuu. Aina kun tekee päätöksen, ei olisi voinut tehdä mitään muuta, koska ihminen on mikä on ja kaikki aikaisemmat tapahtumat saivat tekemään juuri sen päätöksen. Ei siis ole mitään syytä katua mitään.
(suom. Inka Parpola)

Niinhän se taitaa mennä. Pitäisi muistaa nauttia jokaisesta päivästä niin kuin se olisi viimeinen, ei murehtia menneitä eikä kantaa huolta huomisesta. Kunpa yllä olevan pätkän vain muistaisi jokaisessa tilanteessa! Silloinkin kun tuhertaa itkua muistot mielessä, vanhoja juttuja ikävöiden.

P.S. Torstai-iltaan asti aikaa osallistua Mintun kesäkisaan!