AvainsanaLainasanat

1. Mitä sellaista teit vuonna 2010, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Olin laserleikkauksessa, vaihdoin Windowsin Maciin, osallistuin muotinäytökseen mallina.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– En tainnut viime vuonna tehdä mitään lupauksia, mutta ensi vuodelle saatan jopa tehdä pari.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Pikkuserkku, läheisyysaste tosin suunnilleen tasoa moikataan-kun-tavataan.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Isotäti.

5. Missä maissa kävit?
– Ruotsissa, kahdesti.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2011 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2010?
– Ostaa asunnon.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2010?
– 11.2. laserleikkaus, 29.5. tätini häät, 8.10. Pariisin Kevään keikka Klubilla,
6.11. ensivisiitti Tavastialle Viikatteen merkeissä, 18.12. Pendulum Kaapelitehtaalla.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Pärjääminen rahallisesti ilman varmuutta töistä.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Vaikka töitä riittääkin, vakituinen kokopäivätyö puuttuu edelleen.

10. Kärsitkö vammoista?
– Jalkapöydät/päkiät tykkäsivät välillä olla turhan kipeinä.

11. Paras asia, jonka ostit?
– Nikon D90.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Kullan, vanhempieni.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
– Eniten varmaan omani.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Arkielämään.

15. Mistä innostuit eniten?
– Uusi kamera innosti valokuvaamaan entistä enemmän.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2010?
– Viikate, Jenni Vartiainen, Pariisin Kevät, Herra Ylppö & Ihmiset, Pendulum.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi.

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Rikkaampi (siihen ei kyllä paljoa tarvita).

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Harrastavani liikuntaa.

19. Entä vähemmän?
– Ollut aikaansaamaton, syönyt kaikkia herkkuja.

20. Miten vietit joulun?
– Päivällä olin kullan kanssa 20 asteen pakkasessa kuuntelemassa kun joulurauha julistettiin, sen jälkeen suuntasimme kotikotiin maalle äitiä auttelemaan. Illan mittaan koristeltiin joulukuusi, käytiin hautausmaalla, saunottiin, syötiin hyvin sekä jaettiin lahjat. Uima-altaaseen ei poikkeuksellisesti pulahdettu aattona, sillä lämpömittari näytti lähemmäs -20°C.

21. Rakastuitko vuonna 2010?
– En, rakastan edelleen. ♥

22. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
– Nolla.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Pasila (no okei tätä katsoin dvd:ltä), America’s Next Top Model.

24. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
– En vihaa ketään.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Dan Brownin Enkelit ja demonit.

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Herra Ylppö & Ihmiset.

27. Mitä halusit ja sait?
– Uuden tietokoneen ja järjestelmäkameran.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Vakituisen työpaikan.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2010?
– Niitä oli itse asiassa kaksikin, (500) Days of Summer ja Away We Go.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Kotosalla ensin töitä ja iltapäivällä kävin iskän kanssa kahvilla sekä kullan kanssa Ikeassa; ikää napsahti mittariin 26 vuotta.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Se, että kultakin olisi päässyt kunnon töihin työvoimakoulutuksen sijaan.

32. Miten kuvailisit vuoden 2010 tyyliäsi?
– Yksinkertaisempaan päin ollaan menossa, mutta joku pieni juju täytyy aina olla mukana.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Rakas avomieheni.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta pidit eniten?
– WALL·E ihastuttaa joka kerta uudestaan.

35. Ketä kaipasit?
– Kauempana asuvia ystäviä, poisnukkuneita rakkaita.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Tämä ihana nauravainen tyttö. :) Edit: Apua, enhän mä Enviaakaan tuntenut ennen tätä vuotta!

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– En tietääkseni.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Tammikuun alku, soittaisin tuholaistorjujan paikalle saman tien enkä jäisi odottelemaan taloyhtiön kantaa asiaan (ja lutikoiden lisääntymistä).

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2010?
– Homma yleensä toimii, vaikkei kaikki menisikään aivan täydellisesti.

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
– “Valssi on ikuinen, elämän pituinen.” – Viikate: Mintun ja Vernerin häävalssi

(Kuvat ovat random otoksiani jouluaatolta.)

Milow – Milow [2009]

Heräsin ensimmäistä kertaa elämässäni jouluaaton aamuna muualta kuin kotikotoa; ollaan vielä Turussa siis. Käytiin kullan kanssa kuuntelemassa joulurauhan julistus Vanhalla suurtorilla, paljon oli ihmisiä liikenteessä vaikka mittari näytti aamulla täällä kahtakymmentä pakkasastetta. Hyvin kun toppautui niin ei tullut kylmä missään vaiheessa, kotiin tullessa ainoastaan poskipäät olivat hieman punertavat.

Omaan jouluuni kuuluu aina olennaisena osana teiniaikojen suosikkibändini Hansonin jouluksi ’97 julkaistu joulualbumi Snowed In. Suosittelen lämpimästi, erityisesti neloskappaletta At Christmas:

Memories ‘round the Christmas tree
Are the sweetest ones that remain with me
It’s a comfort deep inside
Though you can’t stop the race of time
To know that Christmas will always be

Nyt pakkaamaan loput tavarat kasaan ja sitten suunta maalle joulunviettoon.

Antti Tuisku – Minun jouluni [2005]

Vuorossa kirjeitä talvisodasta, osa kolme.

- - En nyt ole aivan tulilinjalla vaikkakin lähellä sitä, tykistön kranaattitulessa ollaan kyllä joka päivä. Tänäänkin oli kova tykkituli, ainakin tästä ammuttiin ryssän puolelle eri tavalla, ryssä ei niinkään paljoa tänne ampunut. Kyllä tähänkin hommaan pian tottui, sen kuulee hyvin kun vihollisen puolelta tulee kranaatti niin ei muuta kun maahan vaan niin ei siitä sen kummempaa juuri tule. On täällä joku mies kyllä saanut siruista vammoja, ei sentään meidän komppaniasta.

Me olemme täällä teltoissa mitkä ovat maahan upotetut. Varustustöitä tehdään välillä ja ollaan valmiina ryssäää vastaan milloin vaan. Tänäänkin oli ryssä kovasti hyökännyt, mutta sai hyvin lämpimän vastaanoton ja täytyi lähteä pakoon. - - Viljolta en ole saanut mitään tietoja, vaikka olenkin hänelle kirjoittanut. Oletteko te saanut mitään kirjettä häneltä?

Kaksi viikkoa pikkuveljen kaatumisen jälkeen Väinöllä ei edelleenkään ollut mitään aavistusta asiasta, mahtoikohan olla kotiväelläkään. Saattaa hyvinkin olla, että tieto nuoremman veljeksen kaatumisesta saavutti kotiväen samoihin aikoihin isoveljen kirjeen kanssa.

- - Meidän tähtemme siellä ei tarvitse olla mitenkään huolissaan, kyllä me täällä hyvin pärjäämme. Kyllähän täällä nyt on vaarallisempaa kuin ehkä siellä. Täällä on sellainen mielipide, että kunkin elämä on ennakolta määrätty eikä täällä sodassakaan kuole, jos niin ei ole määrätty.

Tämä kirje jäi viimeiseksi Väinön kirjeeksi, sillä päivälleen 71 vuotta sitten 21. joulukuuta hänen sotansa oli ohi. Tarina kertoo, että Väinön ryhmä oli jäänyt mottiin bunkkeriin venäläisen tankin pitäessä konekiväärillä oviaukkoa tähtäimessään. Joukkueenjohtaja oli kysynyt, että eikös kersantti Pietilä uskalla mennä heittämään kranaattia. Väinöhän uskalsi. Hän uhrasi henkensä, sai tuhottua tankin ja loppuryhmä pelastui.

Terveisiä vaan täältä, hyvin minä täällä jakselen kuten tähänkin asti. Aika täällä menee mukavasti, väliin on kuin elokuvissa. Ryssä myös näyttelee itseään päivisin, ei sitä täällä paljoakaan hämmästellä vaan annetaan niin että soi. Vaikkei niistä tässä sovi paljon kirjotella. Mutta sen voin sanoa ettei täällä kukaan ryssää pelkää.

No niin saan kiittää taas paketista jonka Airikkala toi. Sain äskettäin myös Viljolta kirjeen, hän voi hyvin siellä. Nyt olemme taas teltoissa mikä taas vaihteeksi on mukavaakin sillä teltassa on terveellistä asua kun on pihkan tuoksuisia hakoja alla eikä vilua tarvitse kärsiä, väliin on liiankin lämmintä. Ilma täällä on talvinen, pieni pakkanen vaan vallitsee ja lunta on keliksi asti.

Niin en minä nyt osaa kirjottaa tähän paljon muutakaan. Toivon että Matti ja Antti tervehtyvät ja muistakaa että pysytte rauhallisina, täällä ei ole mitään hätää.

Voikaa hyvin.

Kuulumisia talvisodan rintamalta, osa kaksi. Ajattelin laittaa näitä kätköistä löytyneitä joulukuun tekstejä tällä tavalla tasan 71 vuotta myöhemmin, selvästi vähemmän niitä oli kuin ennen marraskuun viimeistä kirjoitettuja kirjeitä. Ehkä jossain vaiheessa naputtelen niitä vanhempiakin tekstejä tänne vielä.

Sodan alettua tiedonkulku ei ilmeisesti ollut kovinkaan kummoista ja tuosta tekstistä ainakin voi päätellä, ettei pikkuveljen kaatumisesta ollut mitään tietoa – eikä välttämättä ollut kotiväelläkään vielä tuossa vaiheessa. Tämän (ja myös tulevien kirjeiden) kirjoittajana on siis vanhempi veli Väinö, 25-vuotias kersantti.

Viikonloppuna kotikotona tyhjensimme edesmenneille isovanhemmilleni kuuluneen mökin vintin pienimuotoisen remontin tieltä. Pääasiassa vintillä oli ollut kaikenlaista roinaa, joiden säilyttämisen tarkoitusta ei tiedä kukaan, mutta eräästä muovipussista löytyi oikea aarre. Pieni pinkka nyt jo hieman kellastuneita kirjeitä, päivätty vuosina 1938-39. Kaikissa leima “kenttäpostia“.

Isäni puolen vanhemmat olivat sitä ikäluokkaa, että olivat kumpikin sotaveteraaneja. Mamma (synt. 1919) palveli rintamalla lottana, muutaman vuoden nuorempi pappa joutui palvelukseen vasta Lapin sodan aikaan. Lapsena olemme tietystikin kuulleet yhden jos toisenkin tarinan sota-ajasta, monet useampaan kertaan. Mamman lottamerkkikin on edelleen tallella.

Löytyneitä kirjeitä ja kortteja kukaan meistä, ei edes iskä, ollut nähnyt aiemmin. Tuntui käsittämättömältä pitää käsissään paperia, johon itselleni tuntemattomaksi jäänyt sukulainen on raapustanut kuulumisiaan rintamalta – enimmäkseen kirjeet olivat parilta kuukaudelta ennen sodan syttymistä mutta muutama myös sodan jo alettua. Ne käsittelivät kuulumisia yleisesti, esimerkiksi mitä ja miten paljon sotilaat olivat saaneet syödäkseen ja millaisissa oloissa sillä hetkellä majoittuivat. Posti kulki ilmeisesti kumpaankin suuntaan, sillä useassa tekstissä oli kiittelyä kotipuolesta saadusta paketista.

28. marraskuuta vuonna 1939 pikkuveljelleen (eli pappalleni) osoitetussa postikortissa, samana syksynä vasta aliupseerikurssin suorittanut 23-vuotias Viljo kirjoitti näin:

Terveiset täältä jostain. Suuret kiitokset siitä paketista jonka sain tänä aamuna. Minä voin täällä hyvin, toivon myös hyvää vointia teille sinne.

Kaksi päivää myöhemmin, päivälleen 71 vuotta sitten, syttyi talvisota. Se on myös päivä, joka on kaiverrettu Viljon muistolaattaan sankarihaudalla. Nuori alikersantti antoi henkensä isänmaan puolesta jo heti alkuvaiheessa. Toinenkin tarina olisi, vanhemmasta veljestä, mutta siitä lisää toiste. Kiinnostaako ketään muuten edes tällaiset jutut? Muuta kuin itseäni, siis.

Agnes Pihlava – Redemption [2009]