AvainsanaLastenvaatehulluus

T-paita – Taival Clothing, henkselishortsit – Gray Label.

Vauva 10 kk

Luonteeltaan varsin iloinen, hymyilevä ja sosiaalinen tapaus kuten ennenkin. Nyt on alkanut satunnaisesti vähän vierastaa ja pientä sellaista äiti-vaihetta on havaittavissa, mutta onneksi myös isin syli kelpaa useimmissa tilanteissa.

Syö suunnilleen kaikkea mitä eteen laittaa. Puuroa menee aamuin illoin ja se syötetään lusikalla, pitäisi varmaan kokeilla antaa lusikka pojan omaan käteen – kun vain jaksaisi siivota sotkun jälkeen… Sormiruokailutaidot ovat kehittyneet hurjasti ja kakominen vähentynyt selvästi, kun on oppinut paremmin pyörittelemään ruokaa suussaan. Lempiherkkuja on kaikenmoiset hedelmät.

Nukkuu suht hyvin, mitä nyt heinäkuun helteillä on välillä heräillyt useamman kertaa kun on niin kuuma. Yösyömisiä on kokeiltu rajoittaa niin ettei aina tarvitsisi tissiä uudelleen nukahtamiseen, mutta kuumuudella on siihenkin ollut vaikutusta niin ettei ihan ehdottomia olla. Nukahtaa yleensä viimeistään klo 22 ja aamulla jos havahtuu 5-7 välillä niin huomaa hyvin, ettei ole vielä valmis heräämään kokonaan. Varsin meidän perheen tyylistä siis, onneksi. Päiväunille menee puoliltapäivin ja nukkuu 1,5-2 h, pääsääntöisesti ulkona rattaissa mutta nyt helteellä unet ovat onnistuneet myös sisällä. Alkuillasta ottaa lisäksi pienet max. tunnin tirsat, muuten väsymys menee aivan yli.

Liikkuu vauhdikkaasti ryömien, toispuoleiseen tyyliin edelleen. 10 kk -päivää seuraavana aamuna lähti yhtäkkiä konttaamaan, mutta toistaiseksi eteneminen on nopeampaa ryömien. Kävelykärry kaivettiin jo esille, mutta sen kanssa hauskinta on kun poika pääsee kyytiin istumaan ja joku lykkii häntä ympäri taloa. :’D

Osaa ryömiä ja kontata sekä nousta tukea vasten seisomaan. Ihan ei vielä hiffaa miten jalat saisi tukevasti alle, vaan yleensä asento on jotain vasten nojaava ja maahan osuu jalkapöytä eikä -pohja. Vierestä katsoessa tulee ekaksi mieleen vain että auts… Istuminen ja polvillaan oleminen ovat tukevoituneet eikä muksahduksia ole juurikaan enää. Halutessaan syliin osaa tulla viereen, nousta polvilleen ja kurottaa käsillään kohti – niin suloista! ♥ Lisäksi on oppinut vilkuttamaan ja innoissaan huiskuttaa aina kun joku lähtee johonkin.

Tykkää perheenjäsenistä kissa mukaan lukien, sylissä olemisesta, Duploilla ja Fisher-Pricen talolla leikkimisestä sekä kylpemisestä ja veden läiskyttämisestä siellä.

Inhoaa jossain määrin vaipanvaihtoa ja rasvaamista, pinnasänkyyn joutumista, yksin olemista ja sitä jos ei pääse mukaan isosiskon leikkeihin.

Vaipat ovat Liberon ja kokoa 5, välillä tuntuu että pitäisi olla kutosen imukyky mutta nelosen mitat… Hoikkeliinilla kun tuppaa falskaamaan reisistä tai yläreunasta, jos imu ei riitä ja vaippa on vähänkin iso. Kestovaippoja on pyritty käyttämään kotona ollessa, mutta valikoimaa meinaa olla vähän hintsusti kun muutamat jäi liian mataliksi ja jotkut taas ovat vielä liian isoja eikä saa reisistä tarpeeksi tiukalle. Pottahommissa on myös kunnostauduttu ja toisinaan pottaan jopa päätyy tuotoksia. Pari kertaa on käynyt niin että poitsu on lähtenyt lätkimään heti tehtyään asiansa ja sitten on saatu siivota kakkaa lattialta. :P

Vaunut ovat hieman muuttuneet, Bugaboo Cameleon³:n lisäksi meillä on taas vaunuhullukaverilla olleet Mountain Buggy Nanot. Nyt niitä on jopa muutaman kerran käytetty kun poika on isompi, mutta kyllä äiti tykkää vielä tässä kohtaa mieluummin nähdä kyytiläisen. Niistä onkin itse asiassa vaihto sovittu ja ensi viikolla meille tulee jotain uutta kokeiltavaa. Cameista ollaan siis luopumassa, toivottavasti niille löytyy uusi rakastava koti.

Mitat 10 kk -kasvukontrollissa: pituus 73,2 cm (53 cm), paino 8140 g (3610 g). Kahdeksan kiloa meni vihdoin rikki, tosin sen verran hintsusti (390 g vajaassa kahdessa kuukaudessa) painoa oli nytkin tullut, että elokuussakin käväisemme tarkistuttamassa mitat. Ihottuma-asiat ovat edelleen tapetilla ja vaatinevat lisätutkimuksia, kun aina vaan tulevat takaisin. Maito saattaisi olla yksi tekijä, sai 10 kk -päivän aamuna maistaa pari lusikallista jugurttia ja seuraavana yönä oli taas raapinut paria kohtaa niin että läiskät tulivat näkyviin. Vaatteissa mennään suunnilleen koossa 80, pitkään jatkuneet hellesäät ovat aiheuttaneet sen että on tarvinnut ottaa jo isompiakin käyttöön, kun menee ne t-paidat vähän väljempinäkin. Garderobin merkkikattaus on muuttumassa ja uusia tuttavuuksia ovat mm. Gray Label, Mini Sibling ja Bobo Choses.

Jotain muuta? Hampaiden lukumäärä on pysynyt kahdeksassa, mutta kuolan määrä ja sormien suuhun tunkeminen viittaa siihen että seuraavia odotellaan. Hampaat harjataan tahnan kera aamuin illoin ja poika oikein odottaa suu ammollaan, että saa harjan (tai tahnan…) suuhunsa. Hiukset ovat vaalentuneet huomattavasti viiden kuukauden takaiseen, näyttäisi poitsusta tulevan blondi kuten isänsäkin lapsena oli.

Pikkuveli tulee rauhallisemmin perässä isosiskon handlatessa kymmenkuisena jo vaikka mitä.

Body – Molo Kids, housut – Papu, sukat – Converse.

Vauva 9 kk

Luonteeltaan samanlainen iloinen ja sosiaalinen hurmuri kuin ennenkin. Nyt alkaa selvästi tulla esiin luonnetta, välillä poika yrittää oikein komentaa muita perheenjäseniä tai leluja. Aikamoinen viikari, joka vanhempiensa kielloille lähinnä vain hymyilee.

Syö pääsääntöisesti oikein hyvin, välillä saattaa esim. puuro vähän tökkiä. Pitäisi ehkä vaihtaa jompi kumpi päivän puuroista johonkin muuhun tai tehdä puuroa vain miniannos ja siihen kylkeen sitten muuta. Pinsettiote on vihdoin löytynyt, harjoitus Talkmuruilla selkeästi tuotti tulosta. :D

Nukkuu välillä paremmin, välillä huonommin. Herää aamulla 8-9 maissa, yleensä oikein hymyileväisenä ja innokkaana uuteen päivään. Päiväunivalmis hän on viimeistään puoliltapäivin, jolloin nukkuu 1-2,5 h rattaissa ulkona – tosin tunnin unien jälkeen on varsin kärttyinen tapaus. Alkuillasta ottaa monesti vielä noin tunnin tirsat ja yöunille nukahtaa viimeistään kymmeneltä. Toisinaan heräilee alkuyöstä useamman kertaa, yöllä herää kerran-pari ja usein siinä kahden maissa ei nukahda ilman maitoa. Välillä poitsu nukkuu meidän välissä ja silloin jos syötän makuulteen, niin hän ilmaisee olevansa valmis irroittamalla otteen ja kääntymällä selkä muhun päin, mikä hihityttää mua joka kerta.

Liikkuu ryömien kuin sodassa haavoittunut, vauhti on yllättävänkin kova. Konttausasennossa käy monta kertaa päivässä, mutta ei ole siitä vielä lähtenyt etenemään.

Osaa vihdoinkin mennä itse istumaan, tosin vielä asento on usein jotain muuta kuin ns. puhdas istuma-asento: jalat sivuilla polvet koukussa tai “aitajuoksija” toinen jalka eteenpäin ja toinen koukussa. On myös oppinut nousemaan polvilleen, siitä on sitten kyllä välillä muksahdettukin selälleen. Muutaman kerran on jopa noussut seisomaan tukea vasten, mutta se ei toistaiseksi ole mikään jokapäiväinen juttu.

Tykkää perheestä ja muista tutuista ihmisistä, kissoista, syömisestä, kukkuu-leikeistä sekä pyykkikoneen katselusta, kun siellä on pyykki pyörimässä. Hekottaa nykyään lähes aina pyllypesulla niin että pesijääkin alkaa naurattaa.

Inhoaa kylmää vettä sekä sitä kun ei saa osallistua isosiskon leikkeihin tai jos ei saa huomiota silloin kun haluaa. Lisäksi on tullut kehiin pientä angstia hoitopöytää kohtaan, huutaa ja meuhkaa siinä maatessaan niin että olemme alkaneet harkita koko pöydästä luopumista. Vähän eri meininki siis kuin esikoisella, joka istui nätisti hoitopöydällä puettavana vielä reilusti yli 2-vuotiaana…

Vaipat ovat edelleen kokoa 5, Liberot istuvat kaikista parhaiten ja teippivaippojen ohella on alettu nyt käyttää myös housuvaippoja välillä. Sain vihdoin käytyä läpi kestovaippavarastot ja otin pinon testattavaksi; jotkut ovat osoittautuneet vielä turhan väljäksi reisistä ja parit piti kaivaa kirppiskasasta takaisin, mutta ihan kivasti ollaan päästy kestojen käyttöön päivisin kotioloissa (unilla on toistaiseksi ollut aina kertsi). Kyllä huomaa miten erilaista on käyttää kestovaippoja pojalla, kun pissaa tulee niin etupainotteisesti! Onneksi muistin kirjanmerkeissäni olevan kravattitaittelun ohjeen ja siihen pohjautuen olenkin noita isoja taittoimuja laittanut vaippoihin.

Vaunut ovat pysyneet samoina, monenlaiseen käyttöön taipuva Bugaboo Cameleon³ toimii niin päiväunilla, kävelylenkeillä kuin autoillessakin. Vielä on pystynyt käyttämään runkoa kaukalon kanssa, sehän se helpoin kombo kauppareissulle on kun ei tarvitse mukaan kuin rungon ja adapterit. Lähikuukausina on kuitenkin edessä vaihto kaukalosta istuimeen, joten veikkaan rattaiden menevän viimeistään siinä kohtaa vaihtoon. Ihan vaan kun olisi vielä paljon muutakin testilistalla… ;)

Mitat ovat varsin mutua, kun tässä kohtaa ei ole mitään virallista neuvolamittausta. Ehkä paino nyt on viimein ylittänyt sen 8 kg, pituuttakin varmaan tullut jokunen sentti lisää. Koon 74 ja tuplakoon 68/74 vaatteet meinaan alkavat olla nafteja niin niska-haaralta kuin hihan ja lahkeen pituudesta; toisaalta esim. Noshin 74/80-koon housuja ei ole vielä voinut edes ottaa käyttöön. Kävin läpi esikoiselta jääneet jemmavaatteet (86-koosta ylöspäin) ja päädyin laittamaan lähes kaikki eteenpäin, kun jotenkin on alkanut vähän erilainen tyyli miellyttää. Vähensin myös vaatemäärää radikaalisti, päälle kuitenkin eksyy useimmiten aina ne samat vaatteet ja koko vaatevalikoiman yhdisteltävyys saisi olla huomattavasti toimivampi.

Jotain muuta? Koko kevään vaivanneet iho-ongelmat ovat hieman helpottaneet, mutta se vaati mm. käynnin allergialääkärillä sekä vahvempaa kortisonivoidetta. Edelleen seuraillaan tuleeko ihottuma takaisin vai ei, se voi toki olla ihan vain atooppistakin. Itseäni epäilyttää että taustalla saattaisi olla jotain ruoka-aineyliherkkyyttä, mutta katsotaan katsotaan.

Istuiko isosiskokin 9-kuisena aitajuoksija-asennossa? Sen voit tarkistaa täältä.

Body – Mini Rodini, housut – Kaiko Clothing, sukat – Converse.

Vauva 7 kk

Luonteeltaan perusiloinen ja enimmäkseen hyväntuulinen sekä hymyilee paljon ja kaikille. :) Vierastamista tai muuta kitinää on lähinnä väsyneenä, muuten meininki on varsin bueno. Viihtyy mukavasti lattialla leikkimässä, mikä helpottaa äidin hommia kun pystyy hyvin tekemään kotitöitä vauvan ollessa hereillä.

Syö hyvällä halulla about kaikkea mitä eteensä saa. Aamu- ja iltapuuro annetaan lusikalla, muuten on menty sormiruokailulla ja yllättävän taitava ruokailija kuopus onkin ollut heti alusta lähtien. Ruokalistalla on tähän mennessä ollut peruskasviksia höyrytettynä, avokadoa, kurkkua, viljoja lähinnä puuron muodossa sekä hedelmiä niin tuoreena, pakasteesta kuin valmissoseena (smoothiepussista tai puuron lisukkeena). Syöttötuolissa istumista piti alkuun hieman tukea pehmoleluilla, mutta nyt poika istuu jo ihan tukevasti ilmankin.

Nukkuu vaihtelevasti öisin, toisinaan heräilee vähän väliä ja selkeästi kaipaa vanhempaa lähelle, jolloin olen herkästi ottanut viereen nukkumaan. Kiinteiden aloituksen myötä yöhuutoja on epäilemättä myös johtunut syömisistä, mm. minipieni paprikamaistiainen aiheutti aivan järkyttävän seuraavan yön. Pinnasängyn pohja pitäisi laskea, kun on hereillä ollessaan pari kertaa ottanut laidoista kiinni siihen malliin, että kohta tulee yli (vaikkei siis muuten osaa vielä nousta ylös). Vaikka yöherätykset ovat toki väsyttäviä, eniten äitiä riepoo nukkumaanmeno: pikkuveli seuraa isosiskon perässä eikä todellakaan halua nukahtaa itsekseen… Illan tissille nukahtamisesta on hiljalleen yritetty päästä eroon, mutta se sitten tarkoittaa sitä että poika pitää nukuttaa sylissä. Päiväunet sen sijaan ovat pääsääntöisesti helppo nakki, kun vaan huomaa milloin tyyppi on sopivan väsynyt. Nukkuu päivällä yhdet pidemmät ja alkuillasta vähän lyhyemmät päikkärit.

Liikkuu vauhdilla paikasta toiseen! Pian puolivuotispäivän jälkeen oppi ryömimään eteenpäin, kimmokkeena metallinen kissankulho sekä kultainen paljettityyny. :D Jotenkin tuntuu että poika on paljon viikarimpi kuin mitä esikoinen oli; vaikka kuinka kieltäisi niin jatkuvasti on suuntima kohti takkavermeitä, kissan vesikuppia, vessaa ja siellä mattoa tai vessaharjaa, kodinhoitohuonetta lattiakaivoineen ja kissanvessoineen… Tarkkana saa siis olla ja silmät mieluusti selässäkin.

Leikkii niin itsekseen kuin siskon kanssa, tai no sisko taitaa enemmän pitää veljen osallistumista kiusantekona. Kuvassa on yksi suosikkileluista, kavereiden lapsilta saatu Piippolan vaari eläimineen. Eläimet ääntelevät kun niitä painaa, vaari laulaa tuttua sävelmää ja piipusta traktori lähtee liikkumaan eteenpäin. Muita mieluisia leluja ovat mm. Mauri Kunnaksen pehmokirja, erilaiset purulelut sekä isosiskon keittiön muoviset ruokailuvälineet. Unileluna on – silloin kuin sellainen on tarpeen – joulupaketista tullut Herra Hakkarainen -unirätti.

Osaa siis ryömiä, syödä omilla käsillään ruokaa (pinsettiotetta vielä harjoitellaan), naksutella suulla, hakata kädellä pöytää, nauraa käkättää suureen ääneen. Istuminen onnistuu jotenkin, mutta täysin ilman tukea ei uskalla päästää irti. Puhuu paljon ja välillä kuulostaa aivan kuin sielä tulisi ää-itiii ulos suusta.

Tykkää tällä hetkellä kovasti matoista ja erityisesti mattojen alla olevista muovisista liukuestematoista; poika onkin saanut lisänimen mattomaisteri. Pakko aina kurkata minkä tahansa maton alle (myös kylässä), löytyisikö sieltä tätä mielenkiintoista materiaalia – ja jos niin toki pitää hieman maistaakin. Nosteessa ovat lisäksi syöminen, isosiskon lelut sekä kaikki mahdollinen kiinnostava kilke, jonka voi laittaa suuhun.

Inhoaa sitä kun jää johonkin jumiin tai kun puurolusikka ei liiku tarpeeksi vauhdilla kohti suuta.

Vaipat ovat lähinnä Liberon kertsejä, sillä Muumit ovat turhan matalia malliltaan. Vielä on menty koolla 4, mutta öisin alkaa jo tarvita enemmän imua eli siirtyminen isompaan kokoon on edessä. Niin ja pitäisi vihdoin saada aikaiseksi jatkaa kestojen kanssakin, terkuin laiska mutsi.

Vaunut ovat käytössä erityisesti päiväunilla, vielä on menty citykoppa kiinni Emmaljunga Classic Sportien rungossa. Bugaboo Cameleon³:n koppakankaat vaihdettiin istuinkankaisiin, kun oli tiedossa pidempi päiväreissu messuilla ja Hullareilla. Lisäksi Camien runko on paljon käytössä kaukalon kanssa, jos vaikka käydään Myllyssä kaupassa. Joulukuussa ostetut Mountain Buggy Nanot vaihtuivat vaunuhullukaverin kanssa Phil & Teds Navigator -tuplarattaisiin, tosin ei meillä taida niille kuitenkaan olla todellista tarvetta. Vaunukuviot ovat siis hieman murroksessa jälleen, suunnitelmia ja haaveita on mutta päätökset odottavat sitä, että saan tehtyä Bugis-reklamaation.

Mitat jäävät tältä kuulta täysin mutulle, koska seuraava neuvola on vasta 8 kk iässä. Painoa on epäilemättä yli 8 kg, ainakin käsissä tuntuu hyvin nopeasti jos kantaa yhtään pidempään sylissä. ;) Vaatteista voi päätellä, että pituuttakin on tullut lisää: viimeiset 68-kokoiset joutavat pois ja loput 74:t käyttöön, jopa jotain 80-kokoisia on kaivettu esiin. Vaatekaappi on yhtäkkiä muuttunut jotenkin todella sekavaksi eikä mikään tunnu sopivan yhteen, tai ehkä se on vain äidin päässä… Useiten käytössä ovat Mini Rodinin collegejumppikset ja bombertakki (collegea sekin), sisävaatteissa lemppareita ovat mm. Rodinin joutsenbody (joka löytyi sattumalta seuraavassa koossa), Vimman blurrikuosin body, Kaikon baggyt ja brushleggarit (kuvassa) sekä Papun polvipaikkahousut harmaana ja ruudullisena. Se tuli taas huomattua, että Rodinin normaaleihin housuihin tuo poika vain on aivan liian rimpula.

Jotain muuta? Hampaiden lukumäärä on 7, mutta saapi nähdä onko sieltä taas tulossa lisää – ainakin merkit viittaavat siihen. Kauppareissuilla poika on päässyt muutaman kerran ostoskärryihin istumaan, mutta se vaatinee vielä hieman lisää harjoitusta.

Tsek miten esikoinen liikkui seitsenkuisena.

Body – Papu, housut – Kaiko Clothing, sukat – Converse.

Vauva 6 kk

Luonteeltaan on sellainen sosiaalinen ilopilleri, joka hymyilee tuntemattomillekin ihmisille varsin varauksetta. Joskus harvoin vierastaa, lähinnä jos on kovin väsynyt, eikä vierastuksen kohde mene mitenkään loogisesti. Viihtyy myös itsekseen leikkimatolla tai lattialla lelujaan ihmetellen. Jos jokin asia harmittaa (nälkä, väsy, räkä poskella jne.), menee kuppi usein aivan täysin nurin ja huuto on aikamoinen.

Syö rintamaitoa omaan tahtiinsa, toinenkin 6 kk täysimetystavoite tuli siis saavutettua! Kiinteiden maistelut aloitettiin puolivuotispäivänä avokadolla ja nyt alkuun ollaankin menty sormiruualla, kun laiska äiti ei ole jaksanut vääntää soseita. Poika ei vielä istu kovin tukevasti, niin syömiset hoidetaan lähinnä sylistä, mutta kohta varmaan voisi vähän kokeilla syöttötuolissakin istumista sopivasti tuettuna.

Nukkuu periaatteessa kai ihan kelvollisesti. Nukahtaa illalla noin yhdeksältä ja yöt menevät pääsääntöisesti 2-3 herätyksellä, aamulla heräilee 7-8 maissa. Alkuyöstä on usein pidempi unipätkä ennen ensimmäistä yösyöttöä, joskin välillä herää itkun saattelemana yhden tai useamman kerran jo ennen sitä. Onneksi silloin myös isä kelpaa rauhoittelemaan, itse asiassa jopa paremmin kuin äiti.

Liikkuu akselinsa ympäri kääntyillen, mutta ei ole vielä hiffannut miten pääsisi suoraan eteen- tai taaksepäin. Keikkuu banaanina kaikki raajat ilmassa, kunnes taas laskee ne alas ja jatkaa lelujen kanssa puuhastelua.

Osaa edetä lattialla kohti kiinnostavia juttuja, nauraa hörähdellä, hymyillä valloittavasti sekä äännellä ömmöö ja iitii, joista jälkimmäinen kuulostaa välillä ihan kuin “äiti”.

Tykkää isosiskosta. ♥ On niin hellyyttävää katsoa noita kahta, kun pikkuveli alkaa hymyillä heti kun sisko vähän tekee jotain. Ja siskohan tekee, sillä vauvan hauskuuttaminen on tällä hetkellä erittäin pop.

Inhoaa nälkää, odottamista ja sitä, ettei raajat tottele niin kuin toivoisi jotta pääsisi eteenpäin.

Vaipat ovat edelleen kertsejä (koon 4 Muumit ja Liberot), kun äiti ei vaan ole saanut muuton jäljiltä aikaiseksi setviä kestovaippavarastoja ajan tasalle. Tosin tuossa olikin taas niin pitkään “kakkaa joka vaipassa” -kausi, mikä ei suoranaisesti ole innostanut kiirehtimään kestoilun suhteen…

Vaunut ovat käytössä päivittäin ulkopäiväunilla, lähes poikkeuksetta päikkärivaunuina on Bugaboo Cameleon³. Nyt periaatteessa voisi jo ruveta siirtymään vaunukopasta istuimeen, mutta toistaiseksi se ei näyttäisi olevan tarpeen. Kauppareissuilla runko toimii mainiosti kaukalon kanssa minin ollessa hereillä, kotona vaunut ovat enemmänkin vain nukkumista varten. Muutosta ratasrintamalla on tapahtunut sen verran, että pian puolivuotispäivän jälkeen Bugaboo Donkeyt lähtivät seuraavaa perhettä ilahduttamaan.

Mitat 6 kk -neuvolassa: pituus 67,9 cm (53 cm), paino 7470 g (3610 g). Pituutta on viimeiset pari kuukautta tullut tasaisemmin, mutta neuvolan mukaan poika alkaa vasta löytää sitä omaa käyräänsä. Pienimmät 68-kokoiset vaatteet on täytynyt laittaa syrjään ja loputkin 74 kaivettu esiin. Pikkuveli on kyllä selvästi siskoaan pitkäselkäisempi jo tässä vaiheessa, yhä useammista bodyista tuppaa niska-haara kinnaamaan vaikka leveydestä menisi vielä pitkään. Papun bodyt ovat edelleen parhaimman mallisia ja vähän tekisi mieli hankkia parit Gugguun ballerinat, kun niissä malli on myös pitkäselkäiselle erinomainen. Housuina on käytössä paljon leggareita (Papun polvipaikat ovat äitin lemppareita) sekä Kaiko Clothingin ihania baggyja, jotka eivät tosin enää kauaa mene – kääk!

Jotain muuta? Hiukset ovat harventuneet niin, että jäljelle jääneet tummemmat fliisut tuovat lähinnä mieleen hra Trumpin. Siitä riittää hihiteltävää lähes päivittäin… :D Tyyppi oli ekaa kertaa hammaslääkärillä ja sai kovasti ihmettelyä osakseen, sillä hampaita oli siinä kohtaa huisat 6 kpl! Saimme siis ohjeeksi ottaa harjaamisen mukaan myös aamurutiineihin, kohta puolin voisi kuulemma ihan minimaalisia nokareita tahnaakin kokeilla.

Esikoisella ei ollut vielä puolivuotiaana ihan yhtä komeaa hammaskalustoa.

Alkukuun vauvatarvikepostauksessa oli puhetta mm. vauvan vaatetuksesta ja viime syksyn kuva-arkistoista löytyikin siihen aiheeseen liittyen vielä muutama kuva lisää. Verrattuna esikoisen vaatettamiseen kolme vuotta takaperin on kuopuksen garderobi aika erilainen niin tyylin kuin vaatemerkkienkin osalta. Siinä missä tyttären vauva-ajan vaatteet olivat pitkälti kavereilta lainattuja ja perus ketjuliikemerkkejä monesti varsin värikkäillä kuoseilla, pojan vaatteet ovat olleet alusta alkaen yksinkertaisempaa sävy- ja kuosimaailmaa sekä useammin ekologisia merkkejä.

Muistan kun esikoisen ollessa reilu puolivuotias olin ekaa kertaa Nosh-vaatekutsuilla ja peruspihinä kuluttajana kauhistelin mielessäni parinkympin paitaa tai kolmenkympin housuja – miten pienet vaatteet voi maksaa yhtä paljon kuin aikuisten? Tutustuttuani tarkemmin ekologisten vaatteiden maailmaan ja siinä sivussa halpamerkkien kyseenalaisiin tuotantoprosesseihin ei ole kauheasti enää houkutellut tukea ketjuliikkeitä. Lastenvaatepuolen lisäksi omakin vaatekaappini on kokenut viimeisten vuosien aikana ison muutoksen, kun olen koittanut kasata siitä paitsi toimivampaa, myös laadukkaampaa ja kestävämpää.

Liityttyäni Facebookissa ryhmään, jonka painopisteenä oli ekologisista ja eettisesti valmistetuista lastenvaatteista keskustelu, tapahtui niin kutsuttu hurahdus ja tyttären garderobi alkoi päivittyä tyyliltään selkeämmäksi. Yhtäkkiä huomasin, että se 20e maksava body olikin muuttunut suorastaan edulliseksi, kun vertailukohtana oli toisen merkin 40e hintainen body. :P Se mikä mua nykyään ihmetyttää näissä laadukkaammissa vaatemerkeissä on mallistojen laajuus ja droppien (eli uusien mallistojen julkaisupäivien) määrä, joillain merkeillä kun saattaa olla jopa 5 droppia kauden aikana. Muutenkin mallistot ovat tässä parin vuoden aikana mitä olen genreä seurannut laajentuneet huomattavasti, mikä mielestäni vähän sotii ekologista ajattelutapaa vastaan. Onko ekologisella ja eettisellä valmistustavalla todella arvoa, jos markkinoille pukataan uutta mallistoa joka kuukausi? Ja suurin piirtein kun kaikki kauden mallistot on saatu julki, alkaakin jo alennusmyynnit.

En todellakaan väitä, että oma kulutuskäyttäytymiseni olisi mikään malliesimerkki – meillä on edelleen turhan paljon vaatevalikoimaa niin lapsilla kuin äidilläkin. Yritän kovasti pyrkiä siihen, että kaikkien meidän garderobit olisivat järkevän kokoisia helposti yhdisteltävillä osasilla, jotta vaatteet tulisivat mahdollisimman tehokkaasti käyttöön eikä niitä makuutettaisi vaatekaapissa. Lasten suhteen homma alkaa jo selkeytyä, oman tyylini kanssa olen vielä(kin) hieman kadoksissa (lähinnä koska raskauskilot sun muut ulkonäköseikat).

Mutta niin, palatakseni kuopuksen vauva-ajan alkuun. Kuten esikoisellakin myös nyt toisella kierroksella suosin vastasyntyneen kanssa kietaisubodyja, sillä ne tuntuivat helpoimmilta pukea päälle ja pois. Paras kietaisumalleista oli ehdottomasti musta Mini Rodinin basic, joka mulla olikin hankittuna sekä koossa 50 että 56. Noh, pienempi ei tosiaan 53-senttisenä syntyneelle kuopukselle montaa hetkeä mahtunut mutta isompi sentään vähän pidempään. Sopivan kapea malli hyvällä hihan pituudella ja mukavan pehmoisella materiaalilla. Lindexin kietaisubodyt oli esikoisen aikana havaittu toimiviksi ja hyvin istui tämä malli kuopuksellekin. Tällä kertaa piti tottakai kokeilla myös parit Noshin bodyt, tuo viime kevään mintunvihreä oli mallin puolesta passeli, mutta vanhempi sirkuskuosinen oli selvästi leveämpää sorttia. Tarkkaa on!

Vauvan hieman kasvettua ja ennen kaikkea jäntevöidyttyä käyttöön tuli kietaisujen ohella tavallisia pään yli vedettäviä bodyja. Havaitsin poitsun olevan varsin pitkäselkäinen ja osasta bodyja jäi niska-haaramitta pieneksi reilusti ennen kuin leveys; tosin sopivilla neppareilla bodyyn liitettävä jatkopala pidensi käyttöaikaa vielä tovin. Pitkäselkäiselle hoikkeliinille Papun bodyt (tuplaneppareista plussaa!) sekä Gugguun ballerinabodyt ovat loistavia malliltaan – ja joo-o, ballerinabody sopii mainiosti pojallekin vaikka jotkut mieltävät sen olevan tyttöjen malli. ;) Kuvassa oleva Papun ruudullinen Waffle-body on muodostunut niin lemppariksi, että tuon pienimmän 50/56-koon lisäksi olen bongaillut sen kirppiksiltä kahdessa seuraavassakin koossa. Punainen Lindexin ja Littlephantin vuosien takaisen yhteistyömalliston body on euron kirppisostos ajalta, jolloin en edes tiennyt kelle se tulisi käyttöön, mutta en vain voinut ohittaa sitä.

Olen aina ollut huono käyttämään vauvalla terällisiä housuja, ihan sekä puoli- että kokopotkareita. Siispä meillä on vauvoilla käytetty enemmän housut + sukat -komboa, nyt kuopuksella erityisesti. Kuvassa viime syksyn tummahkot suosikit: kolmet ekat ovat Papun, viimeiset Mini Rodinin baby basicit. Hauskasti näkyy miten mitoitus poikkeaa jopa saman merkin sisällä: Paput ovat kaikki kokoa 50/56 ja Rodinit 56. Pikkuvauvalla tykkään tuollaisesta Rodinin leveämmästä vyötärönauhasta, housut on mukava pukea päälle ja jotenkin se vaikuttaa niin miellyttävältä, kun kuitenkin tulee vauvan mahan kohdalle. Tummasävyiset housut ovat ihan parhaita yhdisteltäviä värikkäämpiin bodeihin ja senpä takia niitä on tullut hankittua seuraavassakin koossa. Vinoraitoja kaapissa on itse asiassa varsin laaja skaala: 50/56, 62/68, 74/80, 86/92 ja 98/104, joista isoimmat on esikoisella parhaillaan käytössä ja toisteksi isoimmat niin ikään esikoisen vanhat. Niin ja löytyyhän samat leggarit multa itseltänikin… :D

Sitten niitä kokopukuja ts. parhaita autoiluvaatteita. Kuvassa olevat ovat kaikki Mini Rodinin ja mun mielestä haalareiden parhaimmistoa, koska a) ne ovat pehmeitä ja joustavia b) vetoketju aukeaa alas asti. Mustaa fleecehaalaria en – niin söpö kuin se onkin – kyllä ostaisi uudestaan, kun en kestä sen loputonta nukkaantumista. Gugguun collegejumppikset ovat tosi kivoja ulkonäöltään, mutta toimivat musta paremmin vasta isommalla lapsella, sillä niissä materiaali on selvästi paksumpaa ja tönkömpää eikä vetskari ole lahkeeseen saakka. Omiksi kuosisuosikeikseni noista Rodinin jumppiksista ovat nousseet krokot sekä viimeksi nähdyt puput, ne meillä on kumpikin uusiksi nyt koossa 68/74. ♥

Lopuksi setti poitsun ekoja asusteita, joista mustaa Beau Hudsonin vauvapipoa on ihan oikeasti käytetty melkein puolivuotiaaksi asti. Se on ai-van ihanaa, superpehmoista materiaalia – täydellinen mini-ihmiselle! Gugguun merinopipo ja -hanskat olivat käytössä vain hetken, sillä pipo ei oikein istunut kuopuksen pään malliin. Metsolan vastaava merinomyssy yhdellä isolla tupsulla sopi paremmin ja talvi mentiinkin sitten sillä. Suloinen kissapipo on työkaverin neuloma, sellaista pehmoista vauvavillaa.

Se piti vielä aiheesta noin yleisesti sanoa, että tällä hetkellä olen ehkä hivenen kyllästynyt kaikkiin näihin lasten ns. perus merkkivaatteisiin. Vaikka kevät pukkaa päälle, mua miellyttää eniten murretut värit ja tekisi mieli kokeilla jotain itselle täysin uutta vaatemerkkiä. Tytöltä on jäämässä yksiväriset pitkähihaiset paidat pieniksi ja haluaisin kokeilla jotain muuta kuin sitä Gugguuta, pojallekin olisi 1-2 yksiväristä bodya tarpeen. Uusiseelantilaisen Jamie Kayn valikoima esimerkiksi näyttää erittäin houkuttelevalta, mutta postituksen hinta sekä tullien mahdollisuus (vai todennäkäisyys) ovat toistaiseksi saaneet mut pysymään haaveilun tasolla.