AvainsanaOma blogi

Kurkku on edelleen hullun kipeä, muita flunssaoireita ei oikeastaan edes ole. Ärsyttävää kyllä, kun muuten olo on ihan jees, mutta kaktukselta tuntuva kurkku estää tekemästä mitään vähänkään raskaampaa. Töihinkin pääsisin maanantaiksi, tällaisena semikipeänä vaan ei oikein viitsisi mennä usemmaksi tunniksi pölyiseen varastoon – ettei ainakaan tulisi enää kipeämmäksi.

Tulin eilen kotikotiin lepäilemään, kulta tuli tänään perässä ja vietetään nyt lauantai-iltaa mun vanhempien sekä niiden tuttavapariskunnan seurassa. Ei kovin villiä, mutta ruoka (lasagnea & kreikkalaista salaattia) oli hyvää ja viinikin maistuu. Seuraavaksi tosin taidan ottaa kupillisen jotain lämmintä, jospa kurkkukipu edes vähän hellittäisi.

Kissat olivat jopa hetkisen pihalla, tulivat kyllä seuraavalla ovenavauksella takaisin sisälle. Dharma katosi jo johonkin yläkertaan vetämään sikeitä, ja Miska löysi paikkansa kultsin sylistä. Ensin se tosin yritti lösäyttää karvaisen olomuotonsa suoraan mun läppärin päälle, mutta sain onneksi karvatassun houkuteltua vieressä istuvan kullan hoiviin. Kivasti muuten tarttuu karvoja läppärin näyttöön tuollaisesta hieman pitempikarvaisemmasta kaverista.

Nyt iltateelle, jospa huomenna saisin aikaiseksi kirjoitella jotain järkevämpää tänne. Suunnitelmia olisi mielessä vaikka mitä, mutta toteuttaminen vielä hieman ontuu… Vi ska se.

Ähky. Jonkin sortin mediaähky, luulisin. Karkkiähkyn lisäksi siis. Taidan lopettaa karkinsyönnin taas, kunhan ensin olen saanut yhden pussillisen Fazerin uusia Ässä Hässäkkä -karkkeja. Vaikka suklaa kuulemma tekeekin hyvää mielelle, mun vartalo on eri mieltä. Onko hälyyttävää, etten näin joulun jälkimainingeissa enää kestä katsoa reisiäni?

Työt turkulaisessa varastossa päättyvät tämän viikon jälkeen, sitten olen jälleen Salon ja tekstiviestien ja pikapuheluiden armoilla. Firman nimissä tosin olisi myös toimintaa, ehkä keskityn siihen enemmän. Paljon olisi myös henk. koht. juttuja, joita pitäisi ja joita tahtoisin tehdä. Toiminimen kotisivun parasta ennen -päiväys meni aikaa sitten, ja portfoliokin olisi kiva saada vihdoin valmiiksi – olenhan sitä jo vuosikaupalla väkertänyt. Tämä blogi kaipaa uudistusta, joskaan en tiedä minkälaista.

Välillä (kuten tänään) tuntuu kuin en edes eläisi. Jotain pitäisi tehdä, jotta elämä lähtisi rullaamaan eteenpäin. Vaan mihin suuntaan toivoisin sen rullaavan, siinä vasta kysymys. Tänään olen pohdiskellut josko lähtisin taas koulunpenkille istumaan, opiskelemaan vähän lisää. Ei mitään toista korkeakoulututkintoa, vaan jotain sellaista joka täydentäisi jo olemassa olevaa koulutustani. Parin viikon sisällä on löydettävä vastaus, ainakin tähän yhteen paikkaan, jota vähän katselin sillä silmällä.

Haluaisin valokuvata paljon enemmän kuin mitä nyt kuvaan. Kaipaan inspiraatiota ja innostumista, mielekkäitä kuvauskohteita, valoja ja värejä! Tahtoisin tavata uusia ihmisiä, ehkä ystävystyäkin (tai edes kaverustua). Haluaisin löytää jälleen liikunnan ilon, käydä salilla ja/tai jumpissa tai ihan vain lenkkeillä. Maailma on kaunis, mutta silti nökötän illat sisätiloissa muiden nauttiessa raikkaasta talvisäästä.

Onneksi mulla on ihana avomies, joka pitää mut järjissäni no matter what.

Tiistaiterveisin Jose, joka jää pohtimaan siirtyäkö takaisin sohvalle
Sinkkuelämää-boksin pariin vai jäädäkö kikkailemaan blogin kanssa.

Blogimaailmassa kuohuu, mutta täällä kaikki säilyy tuttuna ja turvallisena. Mitä nyt kuvanlaatu saattaa parantua alkavana vuonna, kahdestakin syystä. Otin eilisillan juhlintaan mukaan vanhan Nikonin filmijärkkärini irtosalaman, möhkäle taitaa olla peräisin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen alkupuolelta. Hyvin toimii myös digikameran parina ja vielä kun eilen ymmärsin unohtaa suoran salaman ja heijastaa sen katon kautta – perfect! Eihän siinä sitten mennytkään kuin muutama vuosi… Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mutta tälle vuodelle voin luvata ainakin yhden asian: hankin uuden digirungon. Kesästä ’06 palvellut D70s alkaa olla tullut vanhaksi, minkä huomaa niin kameran ominaisuuksista kuin käyttäytymisestäkin (pientä sekoilua ollut havaittavissa viimeisen vuoden ajan).

Sitten eilisiltaan. Kuvassa näkyy sekä eilisillan asuani että mainitsemani ihanuuspanta, johon taisin rakastua palavasti. Löysin sulkaisen ystäväni Vilasta, joskin tämä on Objectin tuotantoa. Hintaa oli huimat viisi euroa, ja tuon vihreäturkoosin lisäksi pantaa oli persikkaisena. Ei ihan mun väri, mutta sopisi kyllä piristämään muuten hillityn väristä asukokonaisuutta. Pitäisiköhän kotiuttaa persikkaversiokin?

Vanhan vuoden viimeistä iltaa aloiteltiin siis siskon ja tämän poikkiksen H:n luona, joista muuten tänään tuli ihan virallisesti avopari. :) Ensin oli tarjolla dippailtavaa, sipsiä ja vähän vihreätäkin. Sitten mussutettiin perunasalaattia ja nakkeja, itse tosin söin kanapuikkoja kun en nakeista piittaa. Lopuksi pöytään iskettiin siskon väsäämä limejuustokakku, joka oli juuri niin suussasulavaa kuin kuvasta voi päätellä. Saatiin kullan kanssa kakkua kotiinkin, valitettavasti meillä ei ole lupaa syödä sitä itse vaan viedään se huomenna eteenpäin äitille ja iskälle.

Puoli yhdentoista maissa siirryttiin H:n kaverin järjestämiin pirskeisiin. Porukkaa ei ollut paikalla yhtä paljon kuin Halloweenina, mutta ihan kivasti kuitenkin. Vähän ennen puoltayötä mentiin pihalle, mitään hurjan isoja ilotulituksia ei missään näkynyt. Rakettien jälkeen meininki vähän lässähti, ihmiset kai lähtivät suurin osa baariin jatkamaan. Savukone villiintyi ja meidän poistuessamme paikalta kahden paikkeilla koko mesta oli jo savun valtaama. Hyvä kun salin puolella ei meinannut nähdä edes keskustelukumppaniaan, niin paljon savua lopulta oli!

Mua alkoi univelat painaa bilepaikalla jo, eikä mikään baariin lähteminen olisi todellakaan houkuttanut. Kolmelta päästiin vihdoin nukkumaan, kun piti vähän vielä yöpalaa syödä. Mä vedinkin onnellisesti yksitoista tuntia unta palloon, kun muut nousivat aamupäivän puolella. Haettiin kiinalaisesta safkaa, friteeratut pallurat veivät jälleen kielen mennessään. Katsottiin Madagascar 2, jota en ollut aiemmin nähnyt – veti kyllä vertoja ykkösosalle. Illalla ajeltiin kullan kanssa takaisin Turkuun, kotona en ole oikein muuta tehnyt kuin rentoutunut. Ihanaa kun on vielä kaksi vapaapäivää jäljellä!

P.S. Tässä eilisillan asu kokonaisuudessaan, if you’re interested.

Milow – Milow [2009]

Eilen valvoin varhaisesta aamuherätyksestä huolimatta pitkälle yöhön, en vain malttanut jättää blogin uudistamista vaiheeseen. Nyt sain vihdoin tehtyä viimeiset tarkistukset ja pääsin julkaisemaan uuden ulkoasun kaiken kansan nähtäväksi. Olen kovin tyytyväinen tähän leiskaan, pitkästä aikaa vähän jotain yksinkertaisempaa ilman mitään turhaa häsellystä. Kommentteja ja mielipiteitä otetaan vastaan, kuin myös mahdollisia ongelmia.

Screenshot (klikkaamalla suuremmaksi) vielä vanhasta leiskasta, tuttuun ja turvalliseen tapaan. Kirjoittaessani tuota ensimmäistä kappaletta mulle heitettiin pyyhe ja kylpytakki niskaan, pienenä vinkkinä vissiin että nyt pitäisi lähteä saunaan. :) Oikein mukavaa marraskuun viimeistä lauantai-iltaa kaikille!

Jahas, kuukausittainen siirtokaista näköjään täyttyi ennen kuin kuukausi ehti vaihtua. Kiva yllätys, kun olin aikeissa päivittää. o_O No onneksi puoliltaöin sivuston pitäisi tulla taas näkyviin, noin yhdeksän tunnin kuluttua siis. Täytyy varmaan harkita, josko siirtäisi kesäkuunkin kuvat Flickrin puolelle. Tai ehkä tallennan osan vanhoista kuvista uusiksi vähän heikommalla laadulla, eroa tuskin edes huomaa perussilmäilyllä.

Näpyttelen nyt siis Muistiolla ja siirrän postauksen palvelimelle kunhan blogi taas tupsahtaa näkyviin. Tultiin eilen kullan kanssa mun kotikotiin, jossa ollaan edelleen. Illalla oli vielä hyvä keli ja tehtiin pihahommia ulkosalla, nyt pysytellään sisätiloissa sateen ropistessa ikkunoihin. Mä datailen parhaillaan kissa sylissä, Dharmakaan ei sateesta innostu vaan loikoilee onnellisena sisällä kuivassa ja lämpimässä. Miska muuten on jälleen kerran ollut puolitoista kuukautta omilla teillään, toivottavasti poika tulee pian takaisin kotiin. Aika outoa, kun Miska on viime kesästä lähtien tehnyt pidempiä retkiä – aiemmin se ei koskaan ollut muutamaa päivää kauempaa poissa. Ja kissat ovat kuitenkin olleet meillä keväästä 2001 saakka. Ilmeisesti joku antaa Miskalle ruokaa jossain, se kun ei ole mitenkään turhan välkky tuon metsästämisen suhteen.

Viime maanantaina oli ihana aurinkoinen päivä, jolloin kotikotona oli äipän koko sisarkatras (niitä on siis yhteensä viisi sisarusta) puolisoa ja/tai lasta mukanaan sekä mummi ja vaari viettämässä iltaa. Ennen vieraiden tuloa kävin vihdoinkin testaamassa uuden nahkaisen ajopukuni, jonka iskä talvella osti mulle Saksan eBaysta. Puku on edelleen jäykkääkin jäykempi, edellisen omistajan hoivissa sitä tuskin on muuten käytetty kuin kokeiltu päälle. Tällä hetkellä asu on mulle suht jämpti, ei siis sovi lihota yhtään – ainakaan ennen kuin jäykkyys on edes vähän kadonnut. Täydellisesti matchaavat hanskat ovat siskon ratahanskat, maanantaisella ajolenkillä huomasin niiden olevan valitettavasti sen verran pienet, että mun sormiin alkaa sattua.

Mansikoistakin ollaan päästy viime aikoina nauttimaan, sillä äippä osti 5 kg laatikon kahteen otteeseen. Ensimmäisen satsin mä siivosin lähes kokonaan, ja siitä tehtiin Pirkka-ohjeen mukaan Britatorttu Romanovin tapaan. Oli muuten älyttömän hyvää! Toinen satsi haettiin maanantaina, joten kahvipöydässä oli ihana kermavaahtoinen mansikkakakku – oikein namia sekin.

Syksy alkaa olla jo vakituinen puheenaihe blogeissa, vaikkei elokuu ole edes alkanut kuten Stella eilisessä postauksessaan totesi. Mulle syksy merkitsee muutoksia, joista ainakin yksi on täysin varma: yhteinen koti kullan kanssa. Nykyisen asuntoni olen jo irtisanonut ja uuteen muutto on edessä syyskuun puolivälissä. Tuleva koti on 46-neliöinen kaksio hieman Turun keskustan ulkopuolella, 2000-luvulla rakennetussa talossa. Eihän se paljoa nykyistä kämppääni (39 m²) suurempi ole, mutta siinä on ihana avokeittiö nykyisen ahtaan keittokomeron sijaan ja mikä parasta, iso parveke ja sauna! Odotan jo innolla muuttoa, vaikka toisaalta tuntuukin niin kovin haikealta jättää puolitoista vuotta kotinani toiminut pikkukaksio.

Lakkasin tällä viikolla kynteni ensimmäistä kertaa ikinä Dependin lakalla, ja parin päivän jälkeen vaikuttaa ihan lupaavalta. Oikean käden etusormesta on lähtenyt pieni pala lakkaa, mutta muut kynnet ovat edelleen kuin vastalakatut. Ihanan leiskuvan oranssin kynsilakan sain Desthealta, ja tämän kokemuksen perusteella voisin ostaa itsekin joskus.

Bat For Lashes – Two Suns [2009]