AvainsanaOma blogi

Olin ihan unohtanut, että mun piti tyrkätä tänne pari talvikuvaa! Löysin sentään nämä Flickrin photostreamistani nyt enkä kuukauden päästä… Sen siitä saa, kun lataa sinne kuvia eikä heti käy tallentamassa blogiin entryluonnosta kuvien kera.

Räpsäisin nämä edellisviikolla kotikotona käydessä, oli muistaakseni niitä ensimmäisiä kunnon lumipäiviä. Tai ainakin sillä viikolla lunta satoi, useampanakin päivänä. Mä olen sinänsä tykästynyt näihin pakkaskeleihin, jotenkin ihanaa kun talvi tuli kunnolla – ei niin että lumisade ja loskakeli vuorottelevat parin päivän välein. No okei olihan ne lähemmäs parinkymmenen pakkaset vähän turhan paljon marraskuulle, mutta sellaista -10°C voisi kyllä olla tästä eteenpäin.

Ja voi kunpa tänäkin vuonna olisi valkea joulu! Enkä nyt pahaksi pistäisi selkeää pakkasjaksoa myöskään tänä talvena, kunhan ei kovin paljon alle kahdenkympin mennä. Mikäs siinä tammikuussa ollessa, jos on lunta tulvillaan raikas ja kaunis talvisää. :)

Voisin tässä löpistä yhtä jos toista, mutta tänään aivot lyö tyhjää eikä muutenkaan ole kaikista skarpein olo, joten jätetään tällä kertaa väliin. Lyhyesti sanottuna: tein uuden ulkoasun blogille. Väritön linja jatkuu, värit tulevat sitten valokuvien muodossa kun niitä kuitenkin ryin säännöllisesti sepustusten sekaan.

Siinä vielä muisto edellisestä leiskasta. Sinänsä näillä ei ole paljonkaan eroa, mutta tämä uusi tuntuu kuitenkin raikkaammalta – ehkä kun olin edellistä jo muutaman kuukauden katsellut. Olenko mä muuten ainoa, joka vaihtelee bloginsa ulkoasua useamman kerran vuodessa? Ainakin ne mitä itse luen niin suurin osa on näyttänyt pitkään samalta, banneri ehkä vaihtunut mutta that’s it. Toisaalta, eipä kai nämä mun leiskamuutokset muita sen kummemmin hetkauta, pääasia että itse jaksan blogiani katsella ja päivitellä.

Nyt korut kaulaan ja kohti kaverin synttärihippaloita, pääkallomekko päällä kuinkas muutenkaan.

Viime perjantaisten ysäribileiden kuvat ovat edelleen siskon kamerassa, joten täytän tämän blogityhjyyden musiikkiaiheisella meemillä. On taas ollut aika hiljaista viime päivät eikä ole mitään kerrottavaa… Ysärikuvia toivottavasti sitten ensi kerralla. Sen verran sanon jo tässä kohtaa, että aamuvuoro töissä 45 minuutin yöunien jälkeen oli aika mielenkiintoinen. Mutta kun soitettiin niin hyviä biisejä, että yhtäkkiä olikin jo valomerkin aika!

Asiaan. Kuukauden mittaista biisimeemiä on näkynyt ympäri blogimaailmaa, hauska idea mutta mä en pahemmin tykkää lykätä videoita blogiin (itse asiassa ei ole tainnut yhdessäkään mun blogissa olla koskaan ainuttakaan videota). Desthean sovellus oli kuitenkin just sopiva, joten päätin sitten törkeästi napata sen tänne – tosin itsekin hieman soveltaen. Viimeiset, Desthealta puuttuvat kohdat, löytyivät Katarimarian tontilta.

Linkeistä pääsee siis tsekkaamaan YouTube-videon, mikäli kiinnostaa.

1. Lempikappale: Röyksopp – Only This Moment
Olen rakastanut keväästä ’08 asti ja rakkaus roihuaa yhä.

2. Inhokkibiisi: Scissor Sisters – I Don’t Feel Like Dancin’
Inhosin heti ensikuulemalta.

3. Biisi, joka tekee onnelliseksi: Johnny – Ihana aamu
Ei ottanut päähän edes silloin kun oli intissä ja aamuja jäljellä yli 300.

4. Biisi, joka tekee surulliseksi: Sunrise Avenue – Fairytale Gone Bad
Surullinen mutta kuitenkin toinen sellainen, jota olen rakastanut jo vuosia.

5. Biisi, joka muistuttaa jostakusta: Pendulum feat. Fresh, $pyda & Tenor Fly – Tarantula
Kuulen toivottavasti livenä joulukuussa!

6. Biisi, joka muistuttaa jostain paikasta: Róisín Murphy – You Know Me Better
Mieleen muistuu juhannus ’08 ja K-serkun kaverin mökki jossain päin Kymenlaaksoa.

7. Biisi, joka muistuttaa tietystä tapahtumasta: Scars On Broadway – Chemicals
Kuunneltiin matkalla Säkylään erään kerran, kun pummin pojilta kyydin.

8. Biisi, jonka osaat sanasta sanaan ulkoa: Viikate – Tie
Ensimmäinen Viikatteen kappale, jonka kuulin. Paluuta ei ollut.

9. Biisi, jota voit tanssia: Cascada – Dangerous
Cascada on parasta tanssimusiikkia!

10. Biisi, joka saa nukahtamaan: The Sounds – Night After Night
Järjettömän upea myös livenä.

11. Biisi lempibändiltä: Viikate – Kaakko
Soittivat joskus DBTL:ssä, siitä asti viihtynyt tiiviisti omalla soittolistallani.

12. Biisi inhokkiyhtyeeltä/artistilta: Eppu Normaali – Vihreän joen rannalla
Joskus tykkäsin Epuista, enää en.

13. Nolo suosikkibiisi: Tauski – Niin minä sinulle kuulun
Parikymppisenä tuli kuunneltua vähän liikaakin…

14. Biisi, josta kukaan ei uskoisi sinun pitävän: Rammstein – Ohne Dich

15. Biisi, joka kuvaa sinua: Apulanta – Väistö
Tästä tulee myös edellisen blogini nimi, Eilisestä on ikuisuus.

16. Biisi, jota ennen rakastit mutta nyt inhoat: Yö – Joutsenlaulu

17. Biisi, jonka kuulee usein radiosta: Jenni Vartiainen – Missä muruseni on

18. Biisi, jonka toivoisit kuulevasi radiosta useammin: Kat DeLuna feat. Busta Rhymes – Run The Show
Ihana tanssibiisi, josta tulee hyvälle mielelle (ja muistaa kesän ’08).

19. Kappale lempialbumilta: Viikate – Eräs kaunis päivä
Noi rummut, oivoijoi!!

20. Biisi, jota kuuntelet vihaisena: System of a Down – Sad Statue
Toimii erinomaisesti myös lenkkimusiikkina.

21. Biisi, jota kuuntelet onnellisena: Pariisin Kevät – Meteoriitti

22. Biisi, jota kuuntelet surullisena: Yann Tiersen – Comptine d’un autre été : L’après midi

23. Biisi, jonka haluaisit soivan häissäsi: U2 – One

24. Kappale, jonka haluaisit soivan hautajaisissasi: Viikate – Avoimen maan äärellä
Ei lisättävää.

25. Biisi, joka naurattaa: Hanson – MMMBop

26. Kappale, jonka osaat soittaa jollakin instrumentilla: Katri Helena – Joulumaa
Oon loistopianisti. ;)

27. Kappale, jonka haluaisit osata soittaa: Jenni Vartiainen – Eikö kukaan voi meitä pelastaa

28. Kappale, joka saa sinut tuntemaan syyllisyyttä: Jack Johnson – Dreams Be Dreams

29. Kappale lapsuudestasi: Metallica – Mama Said
Tätä kuunneltiin paaaaljon joskus ala-asteen lopussa.

30. Biisi, joka oli suosikkisi viime vuonna tähän aikaan: Viikate – Kuu Kaakon yllä
Edelleen yksi lemppareistani.

+ Bonus: Viikate – Ajastaika
Tämän blogin nimikkokappale.

Nyt suunta Saloon ja yöksi töihin, adios.

En tunnu saavan tarpeekseni syksystä ja erityisesti syksyn tallentamisesta kuviksi. Rakastan tuota luonnon väriloistoa, jonka aurinkoiset syyspäivät saavat hehkumaan parhaimmillaan! Kuuman kesän jälkeen kirpeät syyskelit tuntuvat ihanalta ja pukeutuminenkin on jälleen mielekästä, kun saa vetää ylleen kerroksia.

Olen myös kovin ihastunut hattuihin ja pipoihin tänä syksynä. Suunnilleen joka kerta lähtiessäni johonkin ilman päähinettä alkaa jossain vaiheessa harmittaa, miksen tajunnut ottaa mitään päätä lämmittämään. “Sherlock” tai pehmoinen myssy päässä olo on paitsi lämpimämpi, myös jotenkin turvallisempi. Ja talven varallekin olen pään suojaamisen suhteen jo valmistautunut.

Tänään on mun viikon ensimmäinen ja ainoa vapaapäivä, jonka olen tähän asti viettänyt netissä surffailen ja pesinpä koneellisen pyykkiäkin aamupäivällä. Kohta olisi tarkoitus lähteä avopuoliskoni kanssa kaupungilla käymään, mun pitää käydä valittamassa eräästä asiasta ja lisäksi käydään sunnuntain iltapäiväkahvilla jossain. Bossaliina on viime aikoina ollut esillä niin blogimaailmassa (esim. täällä) kuin uusimman Trendin (jossa oli ehkä ihanin kansi koskaan!) pääkirjoituksessa, kieltämättä houkuttaisi käydä testaamassa paikka.

Nyt menen laittamaan ulkomuotoni kuntoon niin että kehtaan lähteä ihmisten ilmoille, nämä kulahtaneet possukuosiset fleecepökät kun eivät ehkä ole ne kaikista skarpeimmat housut. Sitä ennen vielä 100. postauksen kunniaksi tämän blogin ensimmäinen virallinen leffavinkki!

Päätettiin eräänä iltana kullan kanssa ihan ex tempore (me siis ylipäätään katsotaan elokuvia suhteellisen harvoin) käydä vuokraamassa pari leffaa, kun Cityshopparin edut olivat tältä vuodelta edelleen käyttämättä. Mies valitsi tietysti jonkun toimintapätkän, itse päädyin hetken pähkäilyn jälkeen kansikuvan grafiikoiltaan erityisen houkuttelevaan (tykkään kaikista piirrosjutuista) filmiin Away We Go (suom. Kohti uutta).

Yleensä raskausaiheiset elokuvat ovat mielestäni lähinnä pelottavia ja/tai ahdistavia, mutta Away We Go keskittyi itse päähenkilöiden tarinaan ja kasvava maha oli ikään kuin sivuhahmo – vaikka siitä kaikki tavallaan lähtikin liikkeelle. Päähenkilöt olivat ihanan hassuja, mutta kuitenkin hyvin tavallisia. Tätä leffaa voisi kuvailla ehkä parhaiten fraasilla elämän pienet ilot.

Kenelle suosittelen? Ainakin niille, jotka tykkäävät 500 Days of Summer -leffasta.

Pupulandia – Syyslista [Spotify]

Tänään – vaikka olinkin liikenteessä paljain nilkoin eikä erityisemmin paleltanut – päätin, että syksy on nyt saapunut. Säät ovat viime aikoina olleet juuri sellaisia kirpeitä, jollaiseksi ne syksyä kohden muuttuvat. Kesä oli mukavan vähäsateinen, mutta on se vaan ihanaa nyt kun sadepäiviä on ollut enemmän. Kivempi se tietysti on sateen ropinaa sisällä kuunnella, lähteä ulos vasta kun pisarat ovat loppuneet ja ilma tuoksuu sateisen raikkaalta. Olen havainnut lehtien alkaneen vaihtaa väriään, hiljalleen ne putoavat maahankin ja kuukauden päästä maisema näyttää jo aivan erilaiselta.

Erilaiselta näyttää myös tämä blogi, sillä eilen illalla (tai no oikeastaan yöllä) sain väkerrettyä uuden ulkoasun valmiiksi. Ideat olivat kietoutuneet päässäni yhdeksi möykyksi, mutta lopulta sain sieltä ulos jotain omaa silmääni miellyttävää. Simppelillä linjalla jatketaan, mutta yksinkertaisuushan on tunnetusti kaunista.

Siinä vielä edellinen ulkoasu, klikkaamalla saa vähän suuremmaksi. Kirjoitin myös info-sivun uusiksi, vähän jotain aikaisemmasta poikkeavaa tällä kertaa. Siitä tulikin mieleen, että voisin unohtaa tietokoneen hetkeksi ja mennä lueskelemaan uusinta Dekoa.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]