AvainsanaSafkaa

Joitakin viikkoja takaperin Feline haastoi mut aiheesta ruoka, ja siitä asti meemi on roikkunut luonnoksissa. Nyt on vihdoin aika ottaa se käsittelyyn ja vihdoin vastata kysymyksiin.

Kuvituksena muutama random-otos eilisillalta, joka vietettiin kullan kanssa mun kotikotona mm. ulkosaunaa maalaten. Alun perin suunnittelin kaivavani tätä postausta varten äipän kätköistä joitakin vanhempia valokuvia, mutta se sitten jäi. Ehkäpä niitä tulee joskus toiste.

Miten haluat munasi?
Mieluiten munakkaan muodossa, seassa sopii olla esim. herkkusieniä ja aurajuustoa.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Kahvia en juo, teetä juon yleensä ihan sellaisenaan taikka hippasella hunajaa.

Suosikkiaamiaisruokasi?
Neljänviljanpuuroa voisilmällä, sämpylä (tai croissant) juustolla, leikkeleellä ja kurkulla sekä lasillinen tuoremehua.

Maapähkinävoi?
En harrasta.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Yleensä pelkkä öljy riittää, mutta myös valkosipulinen kastike käy.

Colaa vai Pepsiä?
Colaa, joko light- tai zero-versiona.

Laiskottaa, mitä teet?
Lykkään jotakin uuniin, yleensä pakastepitsaa tai sitten nacho-hässäkkää.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
Jotain missä on aurajuustoa.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Hyvin todennäköisesti jotain kanasta.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Voi kyllä! Mm. veriletuista ja munakastikkeesta, rosollista, kalakeitosta sekä karjalanpiirakoista munavoilla. Piirakoista tykkään nykyään, mutta munavoin suhteen olen todella tarkka millaista sen tulee olla eikä sitä todellakaan saa olla paljoa.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Öljypohjaisesta feta-kana-salaatista tulee sisko mieleen, uusista perunoista ja sillistä omat vanhemmat, lohikeitosta pappa ja perunamuusista sekä lihamakaronilaatikosta mamma.

Onko olemassa ruokaa, josta kieltäytyisit?
Esimerkiksi kaikki sisäelimistä tai jostain ötököistä koostuvat sapuskat.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Varmaankin muusi ja kalapuikot tai ranskalaiset ja lihapullat.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Aurajuusto, sipuli.

Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi?
Omena, ananas, avokado, kurkku.

Lempiroskaruokasi?
Eiköhän se pitsa ole, mieluiten kylläkin itse tehtynä.

Lempivälipalasi?
Ruisleipä vaihtelevilla päällisillä.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Lautasella olevien erilaisten ruuan “osien” pitää aina mennä tasan. :)

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Hedelmillä, salaateilla, maustamattomalla broilerfileellä sekä kalalla.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
Dieetti olisi toivottavasti opettanut mut syömään hieman terveellisemmin enkä enää palaisi takaisin samaan moskaan, jota ennen söin.

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Yleensä mietona, jos en tiedä kuinka tulisesta on kyse.

Saako olla jotain juotavaa?
Rasvatonta maitoa kiitos.

Punaista vai valkoista?
Kumpikin käy, riippuu ihan mielialasta.

Lempijälkiruokasi?
Valkosuklaajuustokakku, jota en onneksi jaksa tehdä kuin ehkä kerran vuodessa.

Täydellinen yömyssy?
Lasi punaviiniä.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
Vampyyri-innostuksen aikaan ala-asteella leivottiin pikkuserkun kanssa halloweenina Suuri noitatieto -kirjan (kirj. Malcolm Bird, julk. 1984) ohjeen mukaan pikkuleipiä tms. – jotka eivät tosin ihan täydellisesti onnistuneet, vaikka äiti olikin pikkukokkien apuna.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
Omat vanhemmat, opiskeluaikojeni kämppis Akkiki. Niin ja K-serkku opetti syömään avokadoa!

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
Jossain porukoilla saattaa olla.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
Raakaa lihaa en tykkää käsitellä, siis esim. leikata filettä pienempiin palasiin.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
Vaalituimpia aarteitani ovat ehdottomasti isovanhempien häälahjaksi vuonna 1950 saamat Arabian jauho- ja maustepurkit sekä Pomona-luumukulho.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?
Aurajuusto makeiden keksien yms. päällä, avokado about minkä kanssa vain.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
Kotikeittiön pitsa ja tortillat sekä lakritsi.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
Viitseliäisyyttä, luovuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Pienimuotoinen selostus ja läjä kuvia sunnuntaista, kuten eilen lupailin. Kamera kulki matkassa koko iltapäivän ja otokset osoittautuivat yllättävän kivoiksi, joten kuvia riittää jälleen tänne blogiinkin laitettavaksi normaalia enemmän. (Jokohan kohta voisin sallia itseni unohtamaan puolustelun aiheesta paljon kuvia yhdessä postauksessa?)

Kulta heitti mut siis päivällä rautatieasemalle, jossa treffasin matkaseurani Sansun ja Miron. Hyppäsimme yhden jälkeen Pieksämäen suuntaan lähtevään junaan, jossa Sansun isä oli töissä konduktöörinä.

Business-luokka ammotti sunnuntaista tyhjyyttään, joten meidät ohjattiin sinne istuskelemaan. Mirosta oli tietysti hauskaa, kun ei ollut muita ihmisiä ja sai spurttailla eestaas pitkin käytävää. Myös penkin selkänojan laittaminen taaksepäin ja takaisin perusasentoon kiinnosti kovasti, ainakin pienen hetken.

Käytiin toki tsekkaamassa lasten leikkipaikka viereisessä vaunussa. Miro kyllästyi juuri kun mä vasta aloin innostua (sellaisesta palikkahässäkästä). Vaikka eipä sillä, pappa ja konduktöörin koppi oli varmasti mukavaa ja mielenkiintoista.

Viimeinen puolituntinen istuskeltiin “omilla” paikoillamme, Mirolla riitti energiaa erilaisiin lapsen mielen kehittelemiin aktiviteetteihin. Yksi näistä liittyi viime viikolla ostamiini aurinkolaseihin, jotka otin laukusta näyttääkseni muutaman euron alelöytöni Sansulle. Poika tuli, vei lasit ja hyppeli ne päässään seuraavat hetket:

Sitten saavuttiin Tampereelle ja noustiin junasta. Asemamiehet alkoivat saman tien vaihtaa veturia toiseen päähän junaa, mitä piti tietysti jäädä katselemaan. Veturin hurina oli aikamoinen, pikkumiehen kädet pysyivät korvilla kunnes meteli varmasti oli hiljentynyt.

En ole pariin vuoteen käynyt Tampereen rautatieasemalla ja yllätyin, miten paljon se oli muuttunut. Tyylikkäämmäksi, modernimmaksi, vihreämmäksi. Turun asema alkoi tuntua kovin tylsältä, värittömältä ja vanhanaikaiselta.

Tampere oli sateinen ja harmaa. Meillä oli runsas tunti aikaa ennen kuin juna takaisin Turkuun lähti, joten menimme syömään. Kosken äärellä sijaitseva Rosso sopi tähän tarkoitukseen erinomaisesti, kumpikaan meistä “aikuisista” ei ollut pitkään aikaan käynyt siellä ja ekstrana paikasta sai vielä S-bonustakin.

Mirolle lohta ranskalaisilla, Sansulle pannupitsaa ja itse valitsin broilerisalaatin. Savujuustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla täytettyä broileria, Rosson Caponataa, mangopestokastiketta ja pinjansiemeniä muodostivat niin herkullisen yhdistelmän, että oksat pois!

Vähän tiukille meni paluu rautatieasemalle, mutta ehdittiin kuitenkin junaan. Vanha kunnon pikajuna oli aika täynnä, mutta vierekkäiset istumapaikat onneksi löytyivät. Lapsen aktiviteetit valitettavasti olivat rajalliset, onneksi pappa pelasti totaaliselta tylsistymiseltä. Samalla pääsi äidin ystäväkin osalliseksi – matkustin nimittäin Humppila-Loimaa välin (n. 10 minuuttia) Miro sylissä veturissa!

Turussa perillä vähän ennen kuutta, Sansu ja Miro lähtivät omaan suuntaansa ja mä omaani. Kävelin ylikulkusillan kautta Köydenpunojan kadulle, matkan varrella oli pakko napata kuva pikajunien täyteisestä ratapihasta. Voi kunpa vielä joskus pääsisin veturiin kuljettajan paikalle…

Tehtyäni tänään kotona töitä runsaat kymmenen tuntia päätin unohtaa ne hommat hetkeksi ja tehdä jotain muuta. Ajatuksena oli nostaa takapuoli tästä tietokoneelta, mutta sitten tajusin että blogi laahaa edelleen perässä kaikesta viime aikoina tapahtuneesta ja päätin naputella postauksen Taiteiden yöstä, jota siis Turussa viime viikon torstaina vietettiin.

About kaikkialla oli porukkaa kuin pipoa, mikä ei liene mikään yllätys – varsinkaan lämpimänä kesäiltana. Olin liikenteessä kullan ja siskon kanssa, myös meidän porukat tulivat illaksi Turkuun. Me nuoret pyörittiin lähinnä Hansassa, porukat taisi piipahtaa jossain kauempanakin. Hansassa oli mukavasti ohjelmaa, mm. tanssiesityksiä sekä Designmyyjäiset Hansatorilla (kuva yllä).

Mielikuvituskirahvilla oli vaikka mitä kivaa, olisin voinut viedä mukanani suunnilleen kaikki nuo pöydällä olevat tavarat. :) Vinyylikulho on kyllä jossain vaiheessa hankittava! Viimeistään sitten kun saan suunnittelemani vinyylikellon tehtyä. (Tosin siihen saattaa mennä aikaa, joten ehkä olisikin parempi hankkia kulho mahd. pian tsemppaamaan mua tekemään sen kellon valmiiksi.)

(Klikkaa kuva isommaksi.)

Harmitti, kun ei budjetti venynyt mihinkään suurempiin hankintoihin. Saana ja Olli -merkin sisustusjutut esimerkiksi houkuttelivat kovasti, mutta jäivät tällä kertaa ostamatta. Pakko hieman priorisoida hankintoja, jottei a) rahat loppuisi eivätkä b) nurkat aivan täyttyisi tavarasta. Plus tuo miehekkeeni on aika tarkka sisustuksen suhteen eikä meidän makumme aina täysin kohtaa…

Kirjapuoltakin tuli hiukan nähtyä, kun muiden ollessa jotain esitystä katsomassa pyörähdin parissa kirjakaupassa. Lisäksi kuuntelin hetken Reijo Mäen haastattelua sekä bongasin Fingerporin piirtäjän signeeramassa Akateemisessa. Monet mielenkiintoiset kirjailijat olivat valitettavasti olleet tapahtumassa aiemmin iltapäivällä ja jäivät siksi multa näkemättä.

Ennen kotiin lähtöä käytiin vielä koko lössi syömässä, Red Hot Chilis oli suht vähäväkinen ja muutenkin erinomainen vaihtoehto. Hyväksi havaittu aurajuustohampurilainen houkutti ensin, mutta valintani oli lopulta kuitenkin aurajuustobroileri. Hyvää oli eikä muuten ollut mikään ihan pieni pihvi! Ja aurajuustodippi, nam nam nam.

Tällaiset korvikset ostin Mielikuvituskirahvilta, 5e kustansivat ja nousivat saman tien uusiksi lemppareiksi – en ole käyttänyt mitään muita korviksia sen jälkeen. Nuo ovat kyllä ihan täydelliset, hopea + pääkallo + ankkuri ei voi mennä pieleen. Erilaiset mutta hyvin samantapaiset, siksi noista niin kovasti tykkäänkin. Ah! ♥

Anna Puu – Sahara [2010]

DBTL-raportti jatkuu. Perjantain osalta taitaa tulla kaikista lyhyin postaus, sillä keikkoja oli vähemmän eikä kaikki The Alueen artistit kiinnostaneet ja aikaa vietettiin myös muualla kuin jokirannassa. Lisäksi juoksin koko perjantain sinne tänne, kun jotenkin oli osunut miljoona asiaa samalle päivälle. Mutta hengissä selvittiin!

Toinen laituripäiväni alkoi jo neljältä iltapäivällä, kun polkaisin jokirantaan – jonottamaan lippujen vaihtoa rannekkeisiin. Portit aukesivat kyllä klo 16, mutta jostain syystä rannekkeita alettiin vaihtaa jokirannan pisteellä vasta noin varttia yli – eli samaan aikaan kuin ensimmäisen keikan oli määrä alkaa. Alkuiltapäivästä oli tosin ukkostanut ja lavalla oli jotain probleemaa sähköjen kanssa, joten Antti Tuisku pääsi aloittamaan viitisen minuuttia myöhässä.

Tykkäsin Tuiskusta jo silloin Idolsin aikaan, mutta mua onkin aina ihastuttanut tummat hymyilevät pörröpäät. :) En kuitenkaan ollut vielä koskaan kuullut Anttia livenä, joten lähinnä sen takia olin perjantaina teinilauman ympäröimänä jokirannassa. Todella energinen keikka, Antti ei oikeastaan muuta tehnytkään kuin pomppinut ja loikkinut pitkin lavaa! Esityksestä kyllä huomasi, että se on suunnattu teinitytöille – vähän sellaista lässynlässynläätä erityisesti spiikkien osalta. Ja teinit kiljuivat hurmoksessa mitä tahansa Antti teki tai sanoi.

En jäänyt keikan loppuun asti, kun piti lähteä takaisin kotiin ja käydä heittämässä sisko kaverinsa kera lentokentälle. Sillä aikaa kaverini oli saapunut Turkuun, mun päästessä kaupunkiin treffattiin ja suunnattiin taas jokirantaan. Anna Puu oli ehtinyt aloittaa settinsä, mutta ei taidettu kovin montaa biisiä missata.

(Klikkaamalla vähän isommaksi.)

Energisesti veti Annakin keikkansa, jättimäisestä mahasta huolimatta. Ei nyt tietenkään samalla tavalla kuin Tuisku, mutta sen verran kuin vatsa-asukki antoi myöden. En ole uusinta levyä ehtinyt kuunnella kuin kerran pikaisesti läpi, joten uudemmat kappaleet olivat aika tuntemattomia, mutta onneksi tuli paljon ensimmäisen albumin tuotantoakin – sitä nimittäin on kuunneltu ja paljon. Yleisesti ottaen keikalla oli mukava kesäfiilis, kesäilta oli mukavan lämmin ja ihmiset nauttivat letkeästä musiikista.

Koska Stalingrad Cowgirls oli joutunut perumaan keikkansa, meillä oli muutama tunti aikaa ennen illan viimeistä esiintyjää. Tie vei mutkien kautta keskustaan ja Red Hot Chilisiin, jossa päätettiin herkutella kannullisella punaista sangriaa. Mulla oli pieni nälkä, joten tilasin lasten lehtipihvin. Ei sillä etteikö kaikki herkulliset aurajuustohampurilaiset ja caesarsalaatit olisi houkuttaneet, mutta tiesin lasten annoksen olevan juuri sopiva pieneen nälkään. Parempi niin kuin että olisi loppuillan ollut ihan ähky.

Myöhemmin kun paikalle ilmestyi vielä toinenkin meidän inttitytöistä miehekkeensä kanssa, otettiin vielä toinenkin kannu. Oli muuten perhanan hyvää, kannattaa käydä testaamassa mikäli kyseisessä ravintolassa vierailee. Ruuan ja juoman jälkeen astuttiin ulos hiljalleen viilenevään iltaan (mä tarvitsin jo neuletakkia!), seuralaisemme lähtivät kotiin ja me S:n kanssa hilpaistiin jälleen alueelle. Perjantaina viimeisenä oli vuorossa Olavi Uusivirta, joka sekin oli mulle uusi live-tuttavuus.

Aika paljon tuli kappaleita uusimmalta levyltä, jota en (sitäkään) ollut ehtinyt kuunnella muuta kuin parin raidan verran. Olavi oli hyvin erilainen verrattuna aiemmin nähtyihin Anttiin ja Annaan, mutta kuten S sanoi: “Olavi onkin enemmän taiteilija.” Välillä oli aika sekopäistäkin menoa, mutta mikäpä siinä – kukin taaplaa tyylillään.

Keikan jälkeen pohdiskeltiin hetki mitä seuraavaksi, ja mentiin sitten jokilaivalle istumaan. Tässä vaiheessa seuraan oli liittynyt jälleen yksi inttikaveri. Ulkosalla istuskellessa alkoi hiljalleen tulla vähän vilpoinen, joten lähdettiin kohti Edisonia. Jonkun aikaa jaksoin vielä kukkua mukana, mutta kahden paikkeilla väsytti niin että muiden jatkaessa baariin mä lähdin tallustelemaan kotiin.

Something Corporate – Ready… Break [2000]

Ollaan tunnettu ystäväni Akkikin kanssa nyt hippasen vajaa kuusi vuotta ja suunnilleen yhtä pitkään on Akkikin ollut tarkoitus tulla käymään mun kotikotona maalla. Se päivä koitti vihdoinkin eilen! Eräs pitkäaikainen suunnitelma toteutui, kun Akkiki perheensä kanssa hurautti iltapäivällä pihaamme. Nyt seuraa turinointia sekä kuvaspämmi, kun en osannut päättää mitä kuvia laittaisin.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, kuten kesäsäällä on ollut tapana viime aikoina tarjoilla. Loppupäivä vietettiin siis enimmäkseen ulkosalla, jossa oli tietystikin puolitoistavuotiaan Onnin mielestä kaikenmoista jännää juttua. Traktoreita ja moottoripyöriä piti päästä moikkaamaan useaan otteeseen, pakettiautokin oli aika kova sana. Eräästä jännittävästä ulkorakennuksesta ei poika olisi tahtonut lähteä millään pois, mutta paikka unohtui lopulta uusien mielenkiintoisten asioiden tullessa vastaan.

Uima-altaalla tuli myös hengailtua laittoman paljon, aurinko lämmitti mukavasti ja tuuli osui sopivasti niin ettei ihan läkähtynyt. Vesipeto-Onnille riitti puuhasteltavaa, kun äiti kaivoi jostain kätköistään pari meidän lapsena rakastamaamme lelua ja omiakin leluja oli toki mukana. Traktori päätyi pari kertaa altaan pohjalle, mutta onneksi isä sukelsi lelun takaisin pojalleen – joka sitten vippasi sen takaisin altaaseen. :)

Illalla lämmitettiin sauna ja päästiin koko lössi saunomaan sekä uiskentelemaan. Vesi oli 22-asteista eli lämmintä mutta kuitenkin sopivan virkistävää vastineeksi saunan kuumuudelle. Hyvä tovi siinä polskittiin, kunnes kurnivat mahat pakottivat sisälle ruokapöydän ääreen. Pojat olivat grillanneet sekalaisen seurakunnan lihaa ja kasviksia – sekä omaa suosikkiani, halloumia. Grillattu kana, vihersalaatti ja halloumi muodostavat tämän kesän ehdottomasti lemppareimman ruokani, lisäksi ateriaa on täydentänyt vaihtelevasti grillattu maissi tai pekonisiivuun käärityt herkkusienet. Namnamnam!

Ruoka oli herkullista, seura mitä parhainta ja juttua riitti. Vielä kun olisi muistanut avata sen kuoharipullon… No, seuraavalla kerralla sitten. Puolenyön jälkeen alkoi haukotuttaa sen verran paljon, että kaikki vetäytyivät pikkuhiljaa yöpuulle. Nukuttiin kullan kanssa ekaa kertaa ulkona saunakamarissa, hippasen kuuma siellä oli alkuun mutta onneksi oven raottaminen toi raitista ilmaa sisään ja uni maistui.

Aamulla mua väsytti kunnon yöunista huolimatta, itse asiassa oli jotenkin tosi väsähtänyt olo koko päivän. Iltapäivällä syötiin vielä kevyt salaattilounas, minkä jälkeen tamperelaiset lähtivät ajelemaan kohti kotia. Pidempäänkin olisi mieluusti vieraat pidetty kylässä, mutta vapaapäivät tunnetusti tuntuvat lyhyiltä ja katoavat nopeasti johonkin. Loppukesästä toivottavasti vielä nähdään, meillä on suunnitelmissa lähteä jossain vaiheessa Tampereelle huvipuistoilemaan kuten viime vuonnakin.

Ihanaa Akkiki kun kävitte! ♥

Röyksopp – Junior [2009]