AvainsanaSafkaa

Vihdoinkin pientä selontekoa lauantai-illasta! Sisko saapui siis alkuillasta Turkuun, oltiin siinä muutama tunti meillä illan keikkaan valmistautuen ja valkoviiniä maistellen. Lemmenlautalta ostin pullon tätä saksalaista Erben Spätlese Rieslingia, jota kaveri alkureissusta suositteli – aivan mahtava valkoviini! Suhteellisen makea kuten rieslingit usein, mutta mä olenkin enemmän makean kuin kuivan valkkarin suuntaan.

Kymmenen jälkeen kulta heitti meidät Klubille, jossa ehdittiin sopivasti hakea juotavaa ja liittyä siskon kaverin porukan jatkoksi lavan eteen. Keikka alkoi perinteisesti Haaskalinnut saalistaa -kappaleen pärähtäessä ilmoille, minkä jälkeen jatkettiin tasaisesti eri levyjen tuotannolla. Yhtyeen poistuessa lavalta olin ihan ihmeissäni, kun oli pari odotettavissa olevaa rallia jäänyt soittamatta, mutta tulivathan ne sieltä sitten encorena. Keikan päätti viimesyksyisen albumin nimikkobiisi Kuu Kaakon Yllä, joka on myös oma suosikkini kyseiseltä levyltä ja erinomainen lopetuskappale.

Uusimman lätyn rauhallisempaa sävellystä edustavaa Avoimen maan äärellä -kappaletta ei kuultu tälläkään kertaa livenä, samoin kuulematta jäi Kaakko (jonka olen kuullut tasan kerran livenä) sekä Ah, ahtaita aikoja. Illan settiin kuitenkin kuului aiemmin mainittujen laulujen lisäksi mm. Viina, terva & hauta uusimmalta levyltä sekä muutamat ikisuosikit kuten Tie ja Pohjoista viljaa. Yhteenvetona: keikka oli kerrassaan loistava, kyllä Viikate osaa!

Viimeksi oltiin siskon kanssa Viikatetta kuuntelemassa viime lokakuussa, jolloin keikkatunnelmaa latisti käytöstavat unohtaneet nelikymppiset känniääliöt. Taidettiin tällä kertaa löytää ratkaisu ongelmaan: ei kannata jäädä hieman kauemmas lavasta vaan mennä rohkeasti lähemmäs. Lattiatasossa lavan edessä oli ainakin tällä kertaa pääasiassa nuorehkoa porukkaa, jotka osasivat käyttäytyä eikä tarvinnut koko ajan väistellä huitovia käsiä tai mitään. Toisaalta tämä ei taas toimi sellaisten bändien (esim. Apulanta) keikoilla, joissa suurin osa yleisöstä on juuri täysi-ikäistynyttä superinnokasta fanittajaa…

Keikan jälkeen ajateltiin lähteä vielä jossain baarissa käymään, mutta loppujen lopuksi päädyttiinkin siskon kanssa hakemaan kebab ranskalaisilla puoliksi. Kulta oli ihana ja tarjoutui hakemaan meidät kaupungista, kebabit tuli syötyä katoksen alla ulkona sateen ropistessa ympärillä. Tunnelmallista kerrassaan, onneksi kebabbikin oli hyvää!

Viikate – Kuu Kaakon Yllä [2009]

Lemmenlautasta selvitty, samoin muista viikonlopun riennoista. Pitkään aikaan ei ole ollut sen suurempia häppeningejä ja nyt osui samalle viikonlopulle useampi. Ehdinpä bilettämisen lomassa tehdä yhden työvuoronkin, sillä olin lauantaina aamuvuorossa. Jokseenkin väsytti ja kahdeksan tuntia tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta työvuoro vihdoin päättyi.

Torstai-illalla suuntasin siis satamaan, joka täyttyi nopeasti sekalaisesta juhlakansasta. Laivaan päästiin suht ajallaan ja hyttikin löytyi mukavasti yhdeksänneltä kannelta. En edes muista milloin viimeksi olisin ollut niin ylhäällä, useimmiten kun sitä tulee ottaneeksi halpishytin jostain autokannen alapuolelta… Heitettiin saman tien illan vaateparsi niskaan ja lähdettiin sitten tsekkaamaan alkushow. Show koostui mm. pukukilpailun finaalista, Tease Queensin yksilöesityksistä ja Joni Koivuniemen stand up -komiikasta.

Ilta laivalla sujui mukavasti, pyörittiin vähän siellä sun täällä. Hyvin porukka oli jaksanut panostaa Linnan juhlat -teeman mukaiseen pukeutumiseen ja laivan käytävillä tuli vastaan esimerkiksi Napoleon, presidenttipariskunta, punainen matto, Hullu Hatuntekijä, Nintendo-ohjain, linna laskusiltoineen sekä kaikkea mahdollista niiden väliltä. Suosituin kuosi oli ehdottomasti mustavalkoraidallinen erilaisissa vankiasuissa, minkä lisäksi poliisi-/vanginvartijapukuja näkyi paljon. Oma asunihan oli siis tällainen.

Diskon sulkeuduttua viideltä aamuyöstä mä päätin lähteä muutamaksi tunniksi nukkumaan, jaksoi sitten paremmin seuraavan laivapäivän. Hereille havahduin joskus yhdentoista pintaan, kun osa hyttitovereista rupesi pölisemään ja lähdettiinkin siitä sitten jonkun ajan päästä etsimään jonkinlaista aamupalaa. Iltapäivään kuului olennaisena osana hajuvesinuuhkutukset ja Tax Free -ostokset, taas tuli vähän viinivarastoa kasvatettua vaikka tammikuisen reissun jäljiltäkin on vielä pulloja avaamatta. Alkuillasta mentiin hyttiporukan kesken käyttämään ateriakupongit, enemmistö valitsi pihvin herkullisilla lisukkeilla. Oijoi oli hyvää!

Matchasin mustikkakossuun!

Päivä oli harmaa ja sumuinen, kannella kun kävi katsomassa niin ei meinannut edes lähisaaria nähdä. Ja jäät tietysti kolisivat mukavasti laivaa vasten, jossain vaiheessa aamulla heräsinkin ihan järkyttävään kolinaan. Välillä kyllä tuntuu, ettei tämä talvi lopu koskaan – eilen pyrytti taas lunta monta tuntia. Tänään onneksi paistaa aurinko ja on lämpöasteita, ehkä vielä on toivoa…

Vessasta tuleva H pelästyi oven takana olevaa apinaa niin aidosti,
ettei meidän muiden naurusta meinannut tulla loppua.

Perjantaina laivalta tullessa kävin nopeasti kotona vaihtamassa vaatteet ja suuntasin sitten S:n kanssa Saloon siskon luokse. Tarkoitus oli mennä Pandoran keikalle, mutta mä en loppujen lopuksi väsymykseltäni jaksanut vaan jäin nukkumaan muiden lähtiessä Rikalaan. Lauantai-illalla sijainti vaihtui Turkuun ja kaverin synttäribileisiin, mutta niistä ehkä myöhemmin. Nyt painun ulkoilmaan nauttimaan kevätauringosta, adjö!

(Koskenkorvakuvan otti S, muuten olin kameran takana itse.)

Tampereen reissu meni oikein mukavasti, mitä nyt reissussa olisi voinut viipyä pari päivää kauemminkin. Ajettiin ensin Tampereen keskustaan, jossa käytiin parissa kaupassa sekä syömässä Koskikeskuksessa. Osuttiin paikalle just siihen aikaan, että nähtiin Tampereen lukioiden penkkarirekat huristelemassa Hämeenkadulla. Oli ihan järkyttävän kylmä eikä kyllä käynyt kateeksi rekkojen lavalla pomppivia abeja! Aika samanlainen keli silloin vuosia sitten oli, kun itse vietin aikaa penkkarirekan lavalla tiikeriksi pukeutuneena.

Keskustassa sain tehtyä pari hankintaa, jotka ovat olleet mielessä jo jonkin aikaa, mutta niistä mahdollisesti joskus myöhemmin. Tänä viikonloppuna tuli muutenkin vingutettua korttia, kun eilen tuli myyntiin Sonia Rykiel pour H&M -neulemallisto, josta löytyi pari helmeä… Mutta niistä tosiaan joskus toiste. Tampereen keskustasta ajettiin Akkikin luokse, jossa vietettiin loppupäivä. Yksivuotias Onni joutui taas kerran kameranlinssin eteen useaan otteeseen, ja muistikortille tallentui mm. tällaista:

Alkuun vieraat kasvot vähän epäilyttivät poikaa, mutta hetken päästä olikin käynnissä jo kunnon show. :) Ilta meni äkkiä jutustellessa ja Onnin puuhailuja seuratessa, Onnin nukahdettua syötiin Akkikin miehen tekemää herkkuruokaa. Opiskeluaikoina kävin usein kyläilemässä Akkikin ja P:n luona heidän vanhassa kämpässään ja hyvin usein mussutettiin iltapalaksi rasvakeittimessä tehtyä ruokaa: kanaa, mozzarellatikkuja, ranskiksia, jalapenoja jne. Rasvaista mutta ah niin hyvää!

Tällä kertaa illan menu koostui kanasta tulisessa kastikkeessa, ranskalaisista, mozzarellatikuista, porkkanatikuista sekä majoneesista ja aurajuustodipistä, jälkiruuaksi oli mutakakkua jäätelön ja mansikoiden kera. Aivan järjettömän hyvää! Aterian jälkeen maha oli niin pullollaan, että hyvä kun pystyi olemaan. Silloin tuntui ettei tarvitse syödä moneen päivään, mutta yllättäen seuraavana päivänä oli taas nälkä – myöhään illalla tosin vasta.

Perjantaiaamulla lähdettiin ajoissa ajelemaan kohti Alastaron moottorirataa, jossa pidettiin Porin Prikaatin saapumiserän I/10 valatilaisuus. Tuuli puhalsi kylmästi ja teki kelistä todella kirpsakan, mekään ei viitsitty koko valaa seisoa ulkona kuuntelemassa vaan käytiin välillä lämmittelemässä ratakahviossa. Vala oli siitä erikoinen, että alokkailla oli yllään lumipuvut eikä valaa vannoessa otettu lakkia pois päästä vaan huppu pysyi päässä koko ajan. Tilaisuuden jälkeen mentiin vielä Huovinrinteellekin, käytiin moikkaamassa kullan palveluksensa tammikuussa aloittanutta kaveria ja lisäksi vietettiin pari tuntia rakkaassa Viestikomppaniassa. Paikalla oli enemmänkin meitä II/08 reserviläisiä, oli hauska nähdä sakkia pitkästä aikaa! Väliaikaisessa sotkussa ei käyty lainkaan, mutta pihalla olevasta sotkuautosta käytiin hakemassa kahvia ja munkkia. Jossain vaiheessa pitäisi kyllä saada järkättyä jotain häppeningiä, että saisi koottua inttiporukkaa kasaan ja tehtyä yhdessä jotain.

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]

Kurkku on edelleen hullun kipeä, muita flunssaoireita ei oikeastaan edes ole. Ärsyttävää kyllä, kun muuten olo on ihan jees, mutta kaktukselta tuntuva kurkku estää tekemästä mitään vähänkään raskaampaa. Töihinkin pääsisin maanantaiksi, tällaisena semikipeänä vaan ei oikein viitsisi mennä usemmaksi tunniksi pölyiseen varastoon – ettei ainakaan tulisi enää kipeämmäksi.

Tulin eilen kotikotiin lepäilemään, kulta tuli tänään perässä ja vietetään nyt lauantai-iltaa mun vanhempien sekä niiden tuttavapariskunnan seurassa. Ei kovin villiä, mutta ruoka (lasagnea & kreikkalaista salaattia) oli hyvää ja viinikin maistuu. Seuraavaksi tosin taidan ottaa kupillisen jotain lämmintä, jospa kurkkukipu edes vähän hellittäisi.

Kissat olivat jopa hetkisen pihalla, tulivat kyllä seuraavalla ovenavauksella takaisin sisälle. Dharma katosi jo johonkin yläkertaan vetämään sikeitä, ja Miska löysi paikkansa kultsin sylistä. Ensin se tosin yritti lösäyttää karvaisen olomuotonsa suoraan mun läppärin päälle, mutta sain onneksi karvatassun houkuteltua vieressä istuvan kullan hoiviin. Kivasti muuten tarttuu karvoja läppärin näyttöön tuollaisesta hieman pitempikarvaisemmasta kaverista.

Nyt iltateelle, jospa huomenna saisin aikaiseksi kirjoitella jotain järkevämpää tänne. Suunnitelmia olisi mielessä vaikka mitä, mutta toteuttaminen vielä hieman ontuu… Vi ska se.

Lauantaina hurautin Saloon pikkujouluilemaan, toisen työpaikkani pikkujoulut siis kyseessä. Ennen siirtymistä bilepaikalle Rockin’ Hoodiin valmistauduttiin juhlaan siskon luona nauttimalla pari lasillista valkoviiniä, nams. Valkkaria pitäisi kyllä ostaa useammin, on se vaan niin hyvää! Vaikka eipä punaviinissäkään vikaa ole, sitä vain tulee helpommin ostettua. Suoristin hiukseni (jotka eivät muuten mun mielestä ole enää yhtään niin ruskeat, ennemminkin ollaan takaisin vaaleassa taas?!) ja laitoin kerrankin huulipunaa – sitäkin pitäisi harrastaa useammin. Asukuvaa nähtävissä täällä, jos jotakuta kiinnostaa.

Työihmisiä oli mukava nähdä “pitkästä” aikaa, olihan viimeisestä työvuorostani kyseisessä paikassa jo yli viikko (joka muuten tuntui paljon pidemmältä ajalta). Vaihdoin muutaman sanan myös Make fashion, not war -blogin Moderndayhippien kanssa, mukavalta tytöltä vaikutti hän. Hoodista siirryttiin Rikalaan, jossa oli porukkaa kuin pipoa. Tanssilattiaa tuli kulutettua järkkyjen ysärihittien tahtiin, ja puoliltaöin (kai?) yhdessä huoneessa oli Raskasta joulua -konsertti. Mitään ei nähty – kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä – mutta musiikki oli hyvää!

Baarissa notkuttiin valomerkkiin saakka, tarkoitus oli saada siskon kaverilta kyyti mutta loppujen lopuksi päädyttiin tallustelemaan parin kilometrin matka H:n luokse. Tarkoitus oli myös syödä vähän jotain mättöä, mutta grillijono oli ihan tarpeeksi pitkä ja unohdettiin asia. No, H:n luona oli sentään suolatikkuja ja teetäkin keitettiin. Multa lähti ääni kotimatkalla, vissiin oli tullut vähän huudettua illan aikana musiikin yli… Ehehe. Aamulla ääni onneksi oli taas suht normaali.

Yösapuskoinnin jäätyä väliin korjattiin asia sunnuntai-iltapäivällä ja haettiin pari annosta kiinalaista kolmeen pekkaan. En muista koska viimeksi olisin syönyt kiinalaista, mutta sunnuntaisen jälkeen syön taatusti pian uudestaan. Friteerattua possua ja kanaa, kastikkeina hapanimelä sekä sitruuna – aivan järkyttävän hyvää!

Sunnuntai-illalla ajelin lumisateessa Turkuun, autosta oli tietystikin päässyt lasinpesuneste loppumaan enkä välillä meinannut nähdä mitään lasin läpi. Paimiossa oli pakko pysähtyä ABC:lle ja käydä ostamassa kyseistä nestettä. Olin varmaan huvittava näky siinä parkkipaikalla hääriessäni konepelti ylhäällä, lyhyeen tekoturkkiin pukeutuneena… Minkäs teet, paras baaritakki se “mirri”. Krapulaa mulla ei sunnuntaina ollut (join baarissa vain muutaman), mutta kotimatkan vastoinkäymiset ottivat kyllä kaaliin niin että oksat pois. Lopulta onneksi pääsin kuin pääsinkin kotiin, ehjänä jopa.

Gossip – Music For Men [2009]