AvainsanaSecond hand

Haluaisko joku ostaa kengät? Kirppiskasaan on tullut lisää myytävää sitten viime kerran, ensi viikolla aion vihdoin tarttua toimeen ja painua kirpparille myymään. Kunpa vain keli olisi hyvä, sateella tuskin tulee edes lähdettyä. Myytävissä tavaroissa on siis mm. nuo kengät yllä, mutta niiden kohtalosta en vielä ole ihan varma. Viedäkö suoran kirppikselle vai laittaako kengät tarjolle esim. Huuto.netiä ensin. Ihan alkajaisiksi kuitenkin tarjoan popoja teille, rakkaat lukijani! Kävijätilastoista päätellen teitä on, vaikka kommenttiosiossa yleensä olemassa olostaan vinkkaakin vain muutama kaveri tai muu vakilukija…

Pääkallosandaalit, DinSko
Mustat kiiltonahkaiset sandaalit, koko 39. Ostettu kesällä ’07. Korkoa n. 9,5 cm, päkiän alla pohjaa n. 2 cm. Varpaiden päällä hopeinen pääkallo, remmeissä muutamia pyöreitä niittejä. Käytetty muutaman kerran, toisessa korossa pieni käytön jälki.

Ruskeat söpiskengät, Ellos
Suloiset pyöreäkärkiset “nukkekengät” satiininauhakiinnityksellä, koko 39. Ostettu loppuvuodesta ’07, korko n. 8 cm. Käytetty pari kertaa, mitä ei huomaa muusta kuin korkolappujen minimaalisesta kulumisesta (ei siis tarvitse vaihtaa vielä aikoihin).

Kiinnostuneita? Tykkään kengistä kovasti, mutta tuntuu turhalta pitää niitä kaapissa, kun jotenkin vain ne jäävät aina käyttämättä. Liikaa ehkä valikoimaa mulla kenkien osalta… :) Mikäli olet kiinnostunut antamaan kengilleni rakastavan kodin, jätä kommentti tai laita meiliä jose miuku paperinukke piste net. Hintaa en oikein osannut arvioida, mutta heitä ehdotus niin katsotaan! Nouto Turusta onnistuu, muuten tulee tietysti päälle postikulut.

Lady GaGa – The Fame [2008]

Jälleen yksi aurinkoinen kevätpäivä takana, pitkästä aikaa suhteellisen suunnitelmatonkin jopa (yleensä lomilla tulee juostua koko ajan jossain). Päivällä piipahdin Nikonin kanssa paikallisessa kameraliikkeessä, sillä olen jotenkin onnistunut saamaan kennon ihan täyteen pölyä. Sattuipa olemaan tuttu naama töissä, ja hetken tuumailun jälkeen kapistus sai komennuksen kunnolliseen kennon puhdistukseen. Oli varmasti jo aikakin, onhan siitä jo kohta kolme vuotta aikaa kun Nikon kotiutui luokseni.

Käytiin myös kullan kanssa heittämässä subit nassuun, Kana Teriyaki oli edelleen yhtä hyvä kuin muistin. Ennen armeijaa kävin säännöllisen epäsäännöllisesti Subwayssa hakemassa pientä haukkapalaa, tänään tajusin etten inttiaikana ole tainnut vierailla kyseisessä paikassa kertaakaan. En mä kyllä pahemmin ole lomilla muutenkaan käynyt syömässä muualla kuin pizza-/kebabmestoissa, eheh… Lomilla vaan tekee aina mieli jotain sen tapaista ruokaa.

Suunnittelin siivoavani kämpän tänään, mutta päädyinkin lopulta käymään vaatevarastoani läpi – kera kriittisen silmän. Mä olen aina ollut huono luopumaan vanhoista tavaroista ja sama koskee myös vaatteita sekä kenkiä. Kävin garderoobini perusteellisesti läpi viime keväänä muuttaessani nykyiseen kotiini ja laitoin vaatteita kiertoon, mutta siitä huolimatta sain tänään karsittua kaapistani näin paljon hyvin vähäisellä käytöllä olevaa tavaraa:

Eikä tuossa itse asiassa ole aivan kaikki, jonkun verran kasa tuosta vielä kasvoi, kun kolusin läpi yhden tsekkaamatta jääneen hyllyn. Kaappeihin tuli juu lisää tilaa (joka täytetään tulevaisuudessa kullan omaisuudella), mutta mulla ei ole hajuakaan mitä tuolla kasalla tekisin. Tunnukset Huuto.netiin on, mutta vaihtoehto tuntuu huonolta, kun kuitenkin olen viikot aina pois koneen äärestä. Kirpparilla läjän voisi myydä, mutten oikein tiedä mihin tavaraa kannattaisi viedä myyntiin. Turkulaiset lukijat huomio, mitkä on parhaimpia kirppareita Turussa ja/tai Turun seudulla? Itse olen viime aikoina ollut huono kirppistelijä, aiemmin tuli käytyä lähinnä Manhattanin Kirppis-Centerissä ja toisinaan myös Länsikeskuksessa. Tietysti voisi roudata romppeet kotipaikkakunnan pikkukirppikselle, mutta vähän epäilyttää menisikö ne siellä kaupaksi. Tai ehkä me tänä kesänä saataisiin aikaiseksi pitää pihakirppis, jota äippä on suunnitellut jo monta vuotta?!

Eilen kotikotona sain vihdoin kaivettua kesäkengät esiin varastosta ja vastaavasti heitin talvipopot laatikkoon kesäversioiden tilalle. Jostain laatikosta silmiin osui mustat Adidaksen tennarit, joista mulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa. Äiti ja sisko valaisivat, että tossut taisivat olla mulla käytössä joskus yläasteen alkupuolella – miten mä en muista lainkaan?! Kengät ovat kokoa 40, joten siltä osin passelit edelleen. Kyllähän niistä näkee, että niitä on käytetty, mutta yllättävän hyvässä kunnossa ne mun mielestä ovat ottaen huomioon about 10 vuoden iän.

Ihan täysin aiemmalla lookilla en kuitenkaan kenkiä kelpuuttanut käyttööni. Tänään kaupunkireissulla poikkesin siis Cybershopissa ja ostin uudet kengännauhat (á 1,50e). Halusin erilaiset mutta samantyyppiset nauhat ja lopulta mukaan lähti seepraraidalliset kiiltoversiot, toinen turkoosina ja toinen harmaana. Onnistunut päivitys Adidaksille, tycker jag. Seuraavalla kerralla ehkä jotain hieman erilaista.

Scars On Broadway – Scars On Broadway [2008]

Ulkona on mitä mahtavin kevätpäivä ja täällä mä vaan jumitan koneen ääressä. Tarkoituksena oli kullan kanssa mennä iltapäiväkävelylle Aurajoen rantaan, mutta kulta lähtikin “piipahtamaan” kotona ja jumiutui sinne pariksi tunniksi. Nyt odottelen, että herra saisi roudattua persiinsä takaisin tänne, jotta voidaan lähteä ulkoilemaan.

On unohtunut kokonaan hehkuttaa pitkään hankintalistalla ollutta asiaa, jonka sain vihdoin hommattua! Siskon onnistuttua jotenkin kosauttamaan vanhan Canonin pokkarini mulle ei jäänyt yhtään digiä, jossa olisi kaukolaukaisin (PowerShot G5:ssa sellainen tuli mukana paketissa), tuo säännöllisesti tarvittava pieni lisäkilke. Ei jäänyt siis muuta vaihtoehtoa kuin kaukolaukaisimen hankkiminen digijärkkäriin, Pentaxin pokkariin kun sellaista ei tietääkseni ole edes mahdollista saada. Kauppaan mun ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, sillä ostin Fotomikiltä pois ylimääräisen laukaisimen ja torstaina lomille tullessani pikkuruinen Nikon ML-L3 odotti mua kuplamuovipedissä eteisen matolla. 2nd handia parhaimmillaan!

Eilen tehtiin kullan kanssa iltapalaksi ehkä maailman yksinkertaisinta sapuskaa, joka myös maistui hyvältä. Idea on peräisin ystäväni Akkikin kokkimieheltä, jollain mun Tampereen reissulla herkuteltiin nachomätöllä ja jopa mä totesin kykeneväni onnistumaan sen teossa. Aloitetaan paistamalla jauheliha, jonka voi toki korvata muullakin lihalla tai vaikka kasviksilla. Vuokaan laitetaan pohjalle kerros maissilastuja, joiden päälle levitellään purkillinen salsaa (tulisuusaste oman maun mukaan) sekä purkillinen juustokastiketta/-dippiä (vai mitä se nyt on). Sitten jauhelihat ja lopuksi vielä ohuelti lisää nachoja. Noin kymmeneksi minuutiksi uuniin (200°C) ja siinä se:

Äh nyt tuli nälkä, täytyy varmaan tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen käydä lämmittämässä vähän eilistä mättöä. Toimii muuten myös lämmitettynä, vaikka parhaimmillaan maku on toki uunituoreena. Ja varsinkin baarireissulta kotiutumisen yhteydessä maistuu erinomaiselta. :)

En ole tainnut muistaa mainita, että tämä blogi mainittiin maaliskuun lopulla ilmestyneessä Ruotuväessä? Verkkoversiossa juttua ei pääse lukemaan, mutta paperipainoksessa juttu oli lehden loppupuolella. Artikkelin nimeä en nyt kuollaksenikaan muista ja meidän tuvan lehdestä nappaamani palakin on edelleen mun kaapissa kasarmilla, inttileskiin se taisi ainakin liittyä. Joka tapauksessa. Trafiikki blogissa ei ole jutun jälkeen kasvanut juuri yhtään, mutta inttikaverit ovat kuulemma käyneet täällä lueskelemassa. Terkkuja vaan pojille! Loppuun vielä kissakuva tämän viikonlopun visiitiltä kotikotiin, omistettu kahdelle viime harjoituksen AS13:n alikersantille, jotka niiiin tykkäävät mun kissakuvista. ;)

No nyt se yks tuli vihdoinkin takaisin, seuraavaksi syömään…

Poets of the Fall – Revolution Roulette [2008]

Viime yönä tuli valvottua aamun pikkutunneille (minkäs nörtti itselleen mahtaa… o_O), joten unta riitti tänään iltapäivän puolelle. Näin unta, että olin lähdössä perheeni kanssa Tukholmaan, ja heräsin juuri ennen kuin oli tarkoitus astua laivaan. Grrrr ei tällaisia matkaunia kiitos, kun muutenkin haaveilee jatkuvasti jostain kivasta reissusta Suomen rajojen ulkopuolelle. Aamutoimien jälkeen kuvasin kämppääni muutaman ruudun verran (ja unohdin kokonaan syödä aamupalaa… hups) ennen kuin sain vihdoin laitettua joulukoristeet kesäsäilöön, kiiltävät köynnökset vain olivat niiiiiin kivoja ettei niitä olisi millään malttanut ottaa pois. Mä en ole tänne ikinä tainnutkaan postata mitään kuvia rakkaasta kodistani, joten paljastetaanpa nyt yksi osa: nörtin lempipaikka (sängyn jälkeen) eli tietokonenurkkaus.

Kirjoituspöytä on edesmenneen isoisäni tekemä ja kulkenut matkassani syksystä ’04 lähtien. Ruskeat päällekäin olevat hyllyköt ovat alun perin Ikeasta, mulle ne päätyivät ystäväni Sansun kautta. Olohuoneessa on lisäksi samaa sarjaa olevat kapeat ja korkeat hyllyköt koriste-esineiden ym. majapaikkana. Tummanruskea tv-taso on niin ikään ruotsalaisfirman tuotantoa (made in Finland kuitenkin) ja sen sain joulun alla tädiltäni hänen muuttonsa yhteydessä. Philipsin stereot ovat muuten palvelleet mun (ja välillä myös muun perheen) musiikillisia tarpeitani muistaakseni kesästä 2001 asti! Jossain vaiheessa voisin esitellä loputkin luukustani, katsotaan nyt kunhan ehtii ja jaksaa ja muistaa.

Neljän maissa astuin kirpeään pakkaseen ja suuntasin siskon kanssa Itäharjulle. Ensin käytiin tsekkaamassa yksi kirppis – paljon turhaa tavaraa ja enimmäkseen ylihinnoiteltuakin tycker jag – minkä jälkeen mentiin ruokakaupan kautta siskon luokse syömään kasviswokkia á la sisko. Illalla päätettiin vielä lähteä ilahduttamaan flunssaista tätiä, siellä loppuilta hujahtikin vauhdilla ja kotiin tulin kymmenen jälkeen. Siskolta sain ystävänpäivälahjaksi söpön nallukan, joka toimii myös avaimenperänä. Kiitos rakas sisko! ♥

Alkuvuodesta blogeissa pyöri “6 random faktaa” -meemi, johon kukaan ei mua (valitettavasti?) haastanut mutta jonka seuraavaksi aion tehdä. Enemmistö bloggaajista taitaa olla haasteeseen jo vastannut, joten heitän pallon siskolleni sekä Englantia valloittamassa olevalle serkulleni.

1. Olen siisteysintoilija, vai pitäisiköhän sanoa ennemminkin järjestysintoilija. Perfektionistina tahdon tavaroiden olevan siististi omalla paikallaan enkä kestä vinossa olevia mattoja tai oven takaa hyökkääviä pölypalloja.
2. Kotona juon yleensä teetä vähintään litran kerralla. Rakkaan kirpputorilta löydetyn pallokuvioisen teemukini vetoisuus on noin puoli litraa ja lähes poikkeuksetta kiskaisen nassuuni kaksi kupillista peräkkäin, usein enemmänkin.
3. En ole käynyt melkein vuoteen kampaajalla, minkä kyllä huomaa. Kuontalossani ei ole minkään sortin mallia ja latvat ovat järkyttävässä kunnossa. Onneksi sain tänään varattua ajan vakiokampaajalleni keskiviikoksi.
4. Opin vasta amk-aikana juomaan viinejä, punaviiniä ensimmäisen vuoden lopussa ja valkoviiniä kolmannen vuoden keväällä. Punaviiniä en muistaakseni ollut aiemmin edes maistanut, koska se muka tuoksui niin kamalalta.
5. Olin jo ala-asteella yli 160 cm pitkä – ja siihen se sitten jäikin, vaikka kuinka uumoilivat musta yli 170-senttistä. Sen jälkeen olen kasvanut muutaman hassun sentin, pituutta löytyy nykyään noin 165 cm (kesällä intissä tosin mittasivat 168 cm mutta sen en kyllä usko pitävän paikkaansa).
6. Vajaan neljän kuukauden seurustelun jälkeen olen edelleen kuin vastarakastunut enkä tahdo uskoa onnea todeksi. On niin vaikeaa käsittää, että olen ihan oikeasti löytänyt itselleni täydellisen puoliskon. ♥

Paris – Secrets On Tape [2005]

Perjantaina käytiin iskän kanssa tsekkaamassa, oliko 15 km päässä kotikotoa havaittu pörröinen kissa meidän Miska. Ei ollut. Hyvin samantyyppinen kyllä MUTTA: hieman kookkaampi, väritykseltään punertavampi eikä valkoista melkein yhtään ja lisäksi nenässä oli valkoinen säännöllinen kolmio toisin kuin Miskalla. Rakas karvatassumme pysyttelee siis edelleen kadoksissa ja etsinnät jatkuvat.

Kissareissun jälkeen lainasin porukoiden autoa ja lähdin kaverini M:n luokse. Pitkästä aikaa, viimeksi oltiin nähty joululomalla – miten sitä aina muka onkin niin kiirettä, että näkeminen vain lykkääntyy ja lykkääntyy?

Äkkiä pari tuntia hujahtikin jutellessa ja siinä sivussa kissoja kuvatessa. M:n huushollissa vilistää yhteensä 5 naukujaa, yllä niistä kaksi. Kotiin (kotikotiin siis) tulin joskus yhdentoista pintaan, matkalla piti pysähtyä ottamaan kuva upeasta iltataivaasta:

Perjantain ja lauantain välisen yön koisin kerrankin kunnolla, oli ihana nukkua niin pitkään kuin unta riitti. Iltapäivällä kävin äitin kanssa kaupassa ja samalla reissulla piipahdettiin myös paikallisella kirpparilla. Siellä on aina hauska kierrellä, kun yhtäkkiä jostain tupsahtaa kissa – joka tällä kertaa veti sikeitä kerällä eräässä nojatuolissa. Löytöjä en tehnyt muuta kuin punaisen Muumi-kuvioisen t-paidan, eurolla lähti mukaan. Kuvaa tulossa mahdollisesti joskus myöhemmin, jos jaksan/muistan.

Mansikoita omasta puutarhasta.

Pian voisi ruveta suunnittelemaan lähtöä takaisin Turkuun. Illalla ajattelin mennä Elixiaan ja paria nettiprojektia pitäisi viedä eteenpäin. Kämppäkin kaipaisi siivousta vielä ennen inttiin lähtöä. Aamuja siviilissä enää 8, hui!