AvainsanaSukulaiskekkerit

Juhannusviikonlopun sunnuntaina kahviteltiin pienellä sukulaiskatraalla kotikotona, sillä vanhemmillani tuli maanantaina täyteen kolmekymmentä vuotta avioliittoa. Kahvin ja raparperi-Britan jälkeen siirryttiin ulos uima-altaalle ja osa porukasta aloitti kuulemma parisen tuntia kestäneen saunomis- ja uimissession. Me ei kullan kanssa osallistuttu kumpaankaan, sillä lähdettiin Turkuun sen verran ajoissa että mä ehdin käydä vielä jumppailemassa.

Perjantaina ensimmäinen heinäkuuta olisi myös ollut edesmenneiden isovanhempieni hääpäivä, vuosi yli timanttihäiden. He viettivät yhdessä runsaat 54 vuotta naimisissa ennen kuin nukkuivat kumpikin samana syksynä pois. Ehdinköhän mä koskaan olla niin pitkään avioliitossa, kun ei vielä ole edes kosittu..?

Kuvailin samalla reissulla vähän äipän puutarhaa pitkästä aikaa, siellä oli yhtä sun toista kukkaa täydessä loistossaan. Voi kunpa itsekin saisi oman pienen pihan, johon voisi lykätä muutaman lajikkeen silmäniloksi! Puutarhahommien suhteen mulla on peukalo keskellä kämmentä, mutta ehkäpä sitä ajan kanssa oppisi ainakin helppojen kukkien kanssa. Ja hei, olen mä saanut ruusunkin pidettyä hengissä – vaikka lämpiminä päivinä parveke muistuttaa lähinnä pätsiä. Kukkaa pukkaa edelleen!

The Sounds – Something To Die For [2011]

Mihin viikonloput aina oikein katoavat niin vikkelään? Kesällä varsinkin. Perjantaisin sitä huokaisee, että jes nyt on pari päivää aikaa tehdä mitä lystää – ja yhtäkkiä huomaakin kellon raksuttavan jo sunnuntai-iltaa. No okei, kyllä mä aika paljon kaikenlaista sain viime viikonloppuna aikaiseksikin eli ei ne päivät ihan hukkaan mennyt. Sitä paitsi sunnuntain aamuvuoro (klo 6-14) Salossa vei matkoineen sievoisen tuntimäärän mun viikonlopusta, mutta palkkapäivänä tili kiittää.

Perjantai-lauantai oltiin kullan kanssa kotikotona maalla, paljon ehdittiin puuhastella lauantain sadepäivästä huolimatta. Meillä on nyt sänky Turussa! ♥ Desthealta jäi muuton yhteydessä sopivasti 120 cm leveä runkopatja ylimääräiseksi ja nyt vihdoin uskallettiin tuoda se kotiin. Se on ollut pari kuukautta meillä kotikotona, joten varmuudeksi roudattiin se pariksi tunniksi 80-asteiseen saunaan ennen autoon kantamista. Nyt vaan peukut pystyyn, että ludeongelma todellakin on historiaa! Sängyn lisäksi makuuhuoneeseen asettui alkuvuonna jäsenetuna ollut valkoinen pienempi Expedit, joka toimii sekä kenkätelineenä että yöpöytänä ja kirjahyllynä.

Lauantaina äiti päätti kauppareissulla ostaa iltapäivän kahvipöytään myöhäisen synttärikakun, Elosen (sukulaisten tuotteita pitää aina suosia) supersuklaisen sacherkakun. Oli lähes ällömakeata mutta kuitenkin ihan hitsin hyvää! Sain viikonloppuna myös myöhästyneen paketin siskolta:

Vihdoinkin Pasilan ensimmäinen tuotantokausi! Olen nyt parina iltana katsellut noita jaksoja ja parin jälkeen tajusin, etten ole tainnut koskaan noita ensimmäisiä edes nähdä. Kyllä taas on saanut hekottaa Rauno Repomiehen sekaville jutuille ja Kyösti Pöystin loppumattomalle sanailulle. Ihan mahtava sarja, suosittelen!

DVD:n lisäksi paketista paljastui sydänaiheisia koruja, ihanan isot tummahkot korvikset sekä kivasti muunneltava kaulakoru. Siskon itse tekemiä siis, näillä koristeltuna kelpaa ylpeän isosiskon hummailla missä vaan. Kaulakoru pääsikin tänään jo käyttöön, kun pyörähdettiin kultsin kanssa kaupungilla pikaisesti ensimmäiset kesäalet tsekkaamassa.

Lauantai-illalla tultiin maalta takaisin Turkuun ja lähdettiin sitten vielä jokirantaan, jonne oli “muutama” muukin tullut ihailemaan valojen tanssia taivaalla. Kyseessä oli siis jäähyväiset Myllysillalle, aikamoinen valoshow sillan ympärillä nähtiinkin. Ilotulitukset olivat komeampia kuin uudenvuodenaattona ja paukkuja oli paljon. Kovasti yritin saada muistikortille jotain tallennettua, mutta mä en ole vieläkään oikein sisäistänyt sopivia asetuksia ilotulitusten kuvaamisen… Noh, kuvan saa joka tapauksessa klikkaamalla suuremmaksi.

Sunnuntaiaamu meni tosiaan töissä, ja sieltä huristelin suoraan Piikkiöön rippijuhliin. Aika on taas hujahtanut ohi nopeammin kuin on tajunnut, vai missä vaiheessa muka nuoresta serkkupojasta ehti tulla rippikouluikäinen? Ja se taas tarkoittaa sitä, että mä alan olla auttamattomasti vanha… Kivat juhlat oli kyllä ja olin paikalla jopa hyvissä ajoin mitä kahvitteluun tuli, vaikka töiden takia saavuin parisen tuntia muiden jälkeen.

Kotona olin joskus viiden jälkeen, yli kahdentoista tunnin siellä täällä säntäilyn jälkeen väsytti kieltämättä ihan hyvin – eikä runsaan neljän tunnin yöunet ainakaan auttaneet asiaa. Nyt onneksi univelat on kuitattu, vaikkakin näin iltasella alkaa olla jo aika rättipoikki. Kohta voisinkin painua pehkuihin, jotta jaksaa huomenna taas puurtaa erään sivuston parissa. God natt!

Jippu – Kuka teki minusta tän naisen [2008]

Tukholmasta on selvitty hengissä, kirjoittelen reissusta myöhemmin – nyt olisi vihdoinkin niitä hääkuvia näytettävänä! Tässä postauksessa on varmaan enemmän kuvia kuin mulla on koskaan aiemmin missään blogissa ollut, mutta en vain nähnyt mielekkääksi lätkäistä pelkkää muutaman kuvan kollaasia. Sen sijaan tässä tulee yksittäisiä otoksia useampi, ja koitan vähän jotain selitystäkin runoilla väliin.

Runsas viikko siinä hurahti ennen kuin sain käytyä vajaat puolitoista tuhatta kuvaa läpi, ei meinaan ollut ihan mikään muutaman minuutin homma. Kuvamäärä karsiutui lopulta noin 750 otokseen, joista sata on sellasia omia höpöhöpöruutuja. Itse en ymmärrettävästi esiintynyt kuin murto-osassa kuvia, niistäkin tosin useimmassa olin kaikkea muuta kuin edustava. Alan uskoa, ettei kullasta ja musta ole edes mahdollista ottaa yhteiskuvaa, jossa kumpikaan ei näyttäisi täysin urpolta…

Aloitetaanpa sepustus siis. Kuvassa ylempänä tuskin on mitään epäselvää, riisiähän siinä Felinen kädessä. Viereisessä kuvassa (klikkaamalla näkee isompana) taas on hääpari juhlapaikan pihalla, täti kun vaihtoi sukunimeä avioliittoon astuessaan niin hääjuhla aloitettiin ampumalla vanha sukunimi taivaan tuuliin. Sen jälkeen kilistettiin tuoreen avioparin kunniaksi ja viivyttiin pihalla mummin maljapuheen verran, kunnes siirryttiin koleasta kevätsäästä takaisin sisätiloihin juhlimaan.

Keli tosiaan oli koko päivän harmaa ja sateinen, olikohan lämpöasteitakaan edes kymmentä – mutta ilmoista viis, kun tunnelma on lämmin ja iloinen! Mun tehtävänä oli ottaa viralliset hääpotretit, joita räpsittiin kahteen otteeseen. Kummallakin kerralla kävi niin hyvä mäihä, että juuri kuvaamisen aikana oli tauko sateesta ja saatiin kuin saatiinkin ihan mukava läjä kuvia. Tätä ennen olin kuvannut kahdet häät, hyviä otoksia toki on joka kerta tullut mutta on mulla vielä paljon oppimistakin. Pitäisi kyllä ainaisten kasvilähikuvien ja kissannenien sijasta harjoitella enemmän ihmiskuvausta… Malleista vaan on pikkasen pulaa, ketään vapaaehtoisia?

Vessojen läheisyydessä oli hauska pikkukori täynnä juttuja, joista juhlahumussa saattaa joskus tulla puutetta. Jos iskee jokin muukin hätä, niin älä näitä käyttämättä jätä kehotettiin korin vieressä olevassa viestissä. Ja koristahan löytyi siis hiuslakkaa, kurkkupastilleja, sakset ym. mahdollisesti tarpeellista tavaraa. Ihana idea!

Hääkakku oli perinteisen kermakakun sijaan juustokakku tai joku sen tapainen, osaan taas tosi hyvin tunnistaa ruokalajeja mutta oli joka tapauksessa aivan mielettömän hyvää! Juhlan teemaväri vihreä näkyi kakuissa limeviipaleiden muodossa ja ylimmällä tasolla olevassa kakussa oleva hääpari ei ollutkaan perinteinen mustavalkoinen pariskunta vaan vihreänsävyiset Shrek ja Fiona. Myös kahvikupeissa olevat lautasliinat olivat suunnilleen samaa limenvihreää kuin muutkin vihreät jutut.

Jossain kohtaa iltaa sisään syöksyi sukkahousuihin naamioituneita miehiä, jotka veivät morsiamen mennessään. Tämän jälkeen hullaantui meidän naisista koostuva polttariporukka ja myös sulhanen ryöstettiin. Jotta hääpari saataisiin takaisin, käännyttiin anoppien puoleen: tehtävänä oli kirjoittaa paperille kolme syytä miksi halusi morsiamen/sulhasen osaksi omaa sukuaan.

Syyt olivat hyviä eikä voittajaa osattu tässä kohtaa ratkaista, joten mun toimiessa onnettarena arvottiin sulhanen palaamaan ensin. Ennen kuin saatiin morsiankin takaisin paikalle, oli sulhasen vuoro kirjoittaa oma listansa aiheesta minkä syiden seurauksena olimme paikan päällä juhlimassa tätä liittoa. Kynä sauhuten sulhanen kirjoitti sellaiset perustelut, että morsian palautettiin saman tien. :)

Pidettiin sopivassa välissä tottakai myös oma pienimuotoinen photoshoot, kun kerran oli ykköset päällä ja muutenkin normaalia hehkeämpi fiilis. Feline oli nätti kuin mikä punaisessa pallomekossaan, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Kampaus on muuten inttikaverini väsäämä, mulla oli samantyyppinen mutta ehkä hieman yksinkertaisempi ja ilman kukkasia tai mitään härpäkkeitä (olisi mennyt överiksi mekossa olevan kukan kanssa).

Illan viimeiset tunnit menivät aika pitkälti musiikin ja tanssin merkeissä. Bändi soitti kaikenlaisia kappaleita ja milloin tanssilattialla pyörähteli pareja valssin tahtiin, milloin porukka jammasi ringissä jonkun menevämmän biisin mukana. Musiikki soi, jalat vipattivat ahkerasti ja nauru raikui – ei olisi meno enää voinut siitä parantua.

Humppaaminen ei ole kullan ja mun vahvin laji ja lähinnä sotkedutaan vain omiin tai toistemme jalkoihin, mutta kovasti houkuttaisi mennä joskus tanssikurssille ja opetella edes ne perustanssit. Mähän en lukiossa osallistunut lainkaan vanhojentansseihin ja kultakin on ammattikoulun käynyt, joten tanssiopetus olisi meille kummallekin ihan tarpeen. Toivottavasti tulisi mentyä jo aiemmin, mutta viimeistään ennen omia häitä sitten.

Hauskaa oli juhlia sukulaisten kanssa ja jos ei olisi väsymys painanut sen verran paljon olisi taatusti harmittanut, kun kello tuli niin paljon että oli aika jättää juhlapaikka taakse. Serkut jaksoivat tuntia aiemmin lähteä pirskeistä vielä kaupunkiin baariin, mutta me suunnattiin suoraan kotiin – jotain lähemmäs kaksi yöllä kello taisi silloinkin jo olla. Mahat täynnä herkkuja oli hyvä kellahtaa unten maille pitkän päivän jälkeen.

Tähän loppuun vielä katsaus hääparin asujen yksityiskohtiin, jotka oli selvästi mietitty viimeiseen asti tarkkaan. Siinä missä limenvihreä oli ruokasysteemien pääväri, asuissa se oli oranssi. Morsiamen alun perin valkoiset kengät oli värjätty oranssiksi mekossa olevan koristenauhan mukaan. Oranssi väri toistui myös kummankin vanhempien sekä kaason, bestmanin ja morsiusneidon asuissa kukkasen muodossa.

Suvi Teräsniska – Särkyneiden sydänten tie [2008]

Seuraa jatkoa sataan faktaan, tässä tulee osa kaksi. Kuvamateriaali on eiliseltä, jolloin kävimme tädin luona äitienpäiväkahvilla. Oman äitini pienen lahjanhan unohdin taidokkaasti kotiin, kun lauantai-illalla mentiin syömään ja saunomaan kotikotiin… Enkä edes muistanut kuin vasta äitienpäivän aamuna herätessäni. No, täytyy seuraavalla kerralla muistaa ottaa mukaan – kuten pitäisi pari muutakin juttua muistaa. Mulla on useimmiten hyvä muisti, mutta toisinaan se vain on auttamattoman lyhyt. Tai sitten aivot eivät ehdi käsitellä kaikkea tietoa, kun teen miljoonaa asiaa yhtä aikaa.

36. Rakastan lukemista! Kovakantiset kirjat, pokkarit, aikakauslehdet, sanomalehdet, blogit – kaikki menee. Toisinaan tulee lueskeltua jotain keskustelupalstojakin ihan huvikseen.
37. Pystyn uppoutumaan kirjaan niin, etten tajua ympäröivästä maailmasta mitään. Joskus lukemani kirjan tapahtumat jäävät pyörimään päähäni useaksi päiväksi.
38. Viimeisin lukemani kirja, Enkelit ja demonit, on ensimmäinen Dan Brownini. Jossain vaiheessa aion tutustua myös kirjailijan muuhun tuotantoon.
39. Deko on ehdoton sisustuslehtisuosikkini.
40. En osaa sanoa pidänkö enemmän Oliviasta vai Trendistä, kummastakin tykkään joka tapauksessa paljon. Ulkomaalaisia lehtiä luen harvoin.
41. Säästän mm. sisustus- ja muotilehdet, niitä on kiva selata pitkän ajan kuluttuakin.
42. Lempikirjojani ovat Reijo Mäen Vares -kirjat sekä suurin osa Juha Vuorisen tuotannosta.
43. Sarjakuvasuosikkejani ovat Viivi & Wagner, Kiroileva siili ja Mummo.
44. V&W-stripit tuntuvat välillä kuvaavan vähän liiankin osuvasti mun ja kullan yhteiseloa.

Kuisma leikkii selvästikin pulua.

45. Olen kissaihminen enkä osaisi kuvitella omaan huusholliini koiraa. On koiratkin suloisia juu, mutta ne vaativat niin älyttömästi huomiota, kun taas kissa osaa olla itsenäinen.
46. Kissan nukkuessa sen nenä on ihana, kun se on sellainen kuiva ja lämmin. ♥
47. Tahtoisin kovasti kissan omaankin kotiin, mutta ikänsä maalla eläneitä karvatassuja en halua kotikotoa viedä pois. Sitä paitsi nykyinen kämppä on sen verran pieni, että lykkään suosiolla kissan hankintaa sopivampaan ajankohtaan.
48. Kissan lisäksi meillä oli lapsena lemmikkeinä pari hamsteria, muutama gerbiili sekä kaksi kania (eivät siis toki kaikki samaan aikaan).
49. Viime aikoina olen alkanut haaveilla myös gerbiilikaverusten tai kanin hankkimisesta. Ihania karvapalleroita!
50. Työskentelen seuraavan kuukauden joka arkipäivä kotoa käsin eräälle mainostoimistolle. Toivottavasti hommia riittää, jotta diili voisi jatkua kuukauden kokeiluajan jälkeenkin.
51. Olen hyvin utelias, ja esimerkiksi töissä opin nopeasti tuntemaan työhön liittyvät menetelmät, esineet tai asiat. Kehittelen myös itselleni muistisääntöjä ja työskentelytapoja, joiden avulla työnteko nopeutuu.
52. Enkä siten tietystikään pysty ymmärtämään sellaisia työntekijöitä, jotka hoitavat kyllä hommansa mutta jotka eivät kuukausienkaan jälkeen ole yhtään ole kartalla minkä kanssa varsinaisesti työskentelevät.
53. Mulla on tällä hetkellä periaatteessa kolme työpaikkaa, yhdessä tosin en ole ollut sitten helmikuun. Pitäisikin muistaa soittaa rekryfirmaan, että mut voi ottaa vuokratyövoimalistalta pois.

54. En stressaa siitä, ettei mulla ole kokopäiväistä saati sitten vakituista työpaikkaa. Kyllä sellainen tulee vastaan sitten kun on tullakseen.
55. Kullan kyllä toivoisin löytävän kunnon työpaikan heti kun hän on saanut työvoimakoulutuksensa suoritettua.
56. Valvoin viime yönä aamukuuteen inspiraatiopuuskassani. Sen jälkeen torkuin muutaman tunnin, kunnes nousin ylös aloittamaan duunit.
57. Harrastin jo teini-ikäisenä sitä, että saatoin valvoa aamuun asti nettisivuleiskan parissa.
58. Yo-kirjoitusten aikaan lukemisen sijaan vaihdoin silloisten kotisivujeni ulkoasun kahdesti tai kolmesti. Kyllä mä jossain vaiheessa vähän lueskelinkin, mutta parhaiten muistan sen kun joka kerta historiankirjan avattuani nukahdin sohvalle.
59. En yllättäen loistanut reaalikokeessa. Historian kysymysten ohella ryssin jopa helppoakin helpomman biologian risteytystehtävän jotenkin ja sain ainoastaan viisi pistettä kuudesta.
60. Joskus harmittaa, että lukioaika livahti ohitse ihan huomaamatta. Ne kolme vuotta olisivat taatusti jättäneet paljon enemmän muistoja, mikäli en olisi seurustellut koko lukioaikaa kaksi vuotta nuoremman pojan kanssa.
61. Kyseisen seurustelusuhteen takia mun teiniaika meni jotenkin ohi. Esimerkiksi baariin menin ensimmäistä kertaa vasta 20-vuotiaana muutettuani jo Jyväskylään!

62. Ei sillä, opiskeluaikana olin suurimman osan ajasta sinkku ja siltikin ne olivat suht rauhalliset vuodet. Taisin vain olla liian tunnollinen oppilas, että olisin jättänyt oppitunteja väliin opiskelijabileiden takia.
63. Jyväskylän murre ei tarttunut mulle muuten kuin että muutaman alkoholiannoksen jälkeen kaverit väittivät mun venyttävän sanoja Keski-Suomen tyyliin.
64. Tarkoitukseni oli kolmannen opiskeluvuoden jälkeen muuttaa Tampereelle. Elämä kuitenkin yllättää joskus ja loppujen lopuksi muutin Jyväskylästä vasta neljännen vuoden keväällä – kotiin Turkuun. Vähän ehkä Tampere houkuttaisi vieläkin, mutta puolisko ei ole asiasta kovin innostunut.
65. Olisi myös mielenkiintoista muuttaa hetkeksi ulkomaille, vaikkapa sitten vain Tukholmaan.
66. Inttiin lähtiessäni haaveilin, että palveluksen jälkeen alan opiskella ranskaa ja sitten muutan vuodeksi tai pariksi Pariisiin.
67. Sitten tapasin kullan ja elämä heitti taas volttia. Millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä, että ollaan yhdessä. ♥
68. Mulle on luvattu, että pääsen naimisiin ennen kuin täytän kolmekymmentä. Enää vajaa neljä vuotta aikaa!
69. Siitä syystä yritän epätoivoisesti kasvattaa hiuksiani pitkiksi, hääkampaus ei saa kaatua liian lyhyeen tukkaan.
70. Mulla ei itse asiassa ole koskaan ollut todella pitkiä hiuksia, joten haluaisin kovasti tietää miltä näyttäisin ja minkälaista niiden kanssa olisi elää.

Viikate – Kuutamourakat [2004]

Darren Hayes – The Tension And The Spark [2004]

Ihan käsittämätöntä, miten nopeasti tämä päivä on mennyt! Aamulla pyörähdin kaupungilla, iltapäivällä oltiin Kaarinassa serkkupojan yo-juhlissa ja nyt hengaillaan kullan kanssa mun luona. Jossain vaiheessa iltaa lähdetään todennäköisesti jokirantaan katsomaan päättäjäismeininkiä, kun ei ole yhtään hullumpi kelikään. Aika täydellinen juhlasää tänään on kyllä ollut!

Ajattelin ensin valita jonkun mekon juhlavaatteekseni, mutta mikään kaapistani löytyneistä mekoista ei eilen illalla miellyttänyt mun sen hetkistä olotilaa. Pähkäilyn seurauksena syntynyt asu oli väreiltään turhan mitäänsanomaton, joten päädyin piristämään sitä punaisilla yksityiskohdilla: muoviset pallokorvikset, laukku ja korkokengät sekä kynsiin tietysti punaista lakkaa. Kaiken kaikkiaan ihan mun tyyliin sopiva kokonaisuus sanoisin, jalat tosin ovat eri mieltä muutaman tunnin korkkareilla tepastelun jälkeen… Mä en vieläkään ymmärrä, miten jotkut pystyvät käyttämään korkokenkiä päivittäin. Niin juu, ja se asu on – ellei joku vielä hiffannut – tuossa kuvassa vasemmalla. Klikkaamalla isommaksi ja tarkemmat tiedot releistä, Flickrissä tälläkin kertaa.

Piti jo viime lomilla kirjoitella parista hankinnasta, jotka viime viikonloppuna tein. Kävin silloin siskon kanssa kaupungilla, kun sisko etsiskeli itselleen mekkoa – jota ei tosin löytynyt, mutta jotain muuta löytyi. Viimeiseksi ennen kotiin lähtöä piipahdettiin vielä Sokoksella, jossa törmättiin tuoksukorun esittelyyn. Suomalaisen Kaipaus-merkin koruihin siis suihkautetaan muutama suihkaus hajuvettä, minkä jälkeen ne tuoksuvat parisen viikkoa.

Sokoksella sattui olemaan asiakasomistajapäivät ja kaikista tuotteista sai -20 %, joten lyhyen pohdinnan jälkeen päätettiin ostaa Sacred Heart mustana yhteiseen käyttöön. Koru on Antti Eklundin suunnittelema, ja esittelijän mukaan sydämestä puuttuu palanen, koska sitä on enkelin siipi hipaissut. Kaipauksen verkkokaupassa korusta kerrotaan näin:

Sacred Heart muistuttaa rakkaimmasta.
Yksi sydän, pala puuttuu.
Sydän on täysi vasta kun molemmat ovat läsnä.

Tällä hetkellä koru on siskolla, mutta ehdin onneksi viime viikonloppuna koekäyttää sen parin päivän ajan. Kerrassaan ihana koru, tykkään vaan jokaisella käyttökerralla enemmän. Ja se tuoksu on jotain ihan parasta! Ensimmäisenä sydämessä tuoksuu mun hajuvesihyllystä Escadan Moon Sparkle, josta siskokin kovasti pitää. Aika täydellinen kesätuoksu se onkin.

Sydänkoru ei ollut ainoa lisä korukokoelmaani, vaan se kasvoi myös kolmen korvisparin verran. Mä ostan harvoin mitään kalliita korviksia, kun en niitä kuitenkaan koko aikaa pidä ja muutenkin tykkään vähän kaikenlaisista korvakoruista. H&M Dividedin kolmen parin setti oli jotenkin niin houkutteleva, etten voinut jättää sitä ostamatta. Vajaan neljän euron hintaan sain mukaani päivänkakkarat, vaaleansiniset napit sekä hopeiset linnut.

Kotona lojuminen taitaa kohtapuolin riittää, ainakin sillä perusteella että kullan pari kaveria ilmestyi juuri tänne. Täytyy tästä siirtyä vaatekaapille etsimään sopivaa kudetta päälle, en nyt kuitenkaan viitsi pääkallotopissa ja farkkushortseissa lähteä viilenevään iltaan. Jalat huutaa vieläkin hoosiannaa, pakko kai harkita korkojen laittamista kahteen kertaan. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!