AvainsanaTurku

Tänä vuonna Taiteiden yö täällä Turussa osui heti ekalle työviikolle lomani jälkeen, nuutuneesta lomanjälkeisolotilasta huolimatta jaksoin lähteä kaupungille katselemaan meininkejä. S poimi mut kyytiin käytyäni kotona vaihtamassa freesimpää vaatetta päälle, rykäisimme auton Läntiselle Pitkäkadulle parkkiin ja kiipesimme sieltä Puolalanmäen yli keskustaan.

Taivas oli uhkaavan tumma, mutta ei sylkenyt vettä kidastaan.

Ensimmäinen etappi oli Hansatori ja Designmyyjäiset, jossa pyörähdimme moikkaamassa Destheaa sekä Santtua myyntipöytiensä takana. Ainoa myyjäisostokseni oli Joutomaan hellyyttävä printti, joka sika-aiheellaan sopii meidän talouteemme kuin nenä päähän. Koitan muistaa ottaa kuvan, kunhan joskus saan printin seinälle saakka… Joulu 2013 tuntuu aika realistiselta tavoitteelta tällä hetkellä.

Seuraavaksi suuntasimme Kultataloon kuuntelemaan hittikappaleita Turun seudun musiikkiopiston tulkitsemana, Rihannat ja Nightwishit kuulostivat kieltämättä hienolta viuluilla ym. soitettuna. Äiskäkin siinä saapui paikalle ja siirryimme kolmestaan Thalian torin puolelle katsomaan steppiesityksiä. Kun vielä iskä pääsi töiltään liittymään seuraan, palasimme steppailun jälkeen Kultataloon ja kävimme kahvittelemassa ylimmän kerroksen Café BrownZissa. Itse testasin paikan chai latten, joka oli ihan ok.

Kirjakauppakierroksen jälkeen menimme syömään suosikkiravintolaani Fontanaan, jossa oli illan häppengeistä huolimatta hyvin tilaa neljän hengen seurueellemme ja ruuatkin tulivat suht nopeasti. Kokeilin tällä kertaa Mozzarella Sandwichia kasvisversiona (bufala mozzarella ♥) ja huh heijaa, miten jättimäinen tämä kymmenen euron annos olikaan! Ja ah niin herkullinen, kuola vaan valuu suupielestä kun mietinkin tuota annosta.

Aurinko laskee Puolalanpuistossa.

Syöminkien jälkeen kello olikin jo sen verran että oli aika hilpaista kotiin, jotta jaksaisi seuraavana aamuna taas nousta töihin. Ensi vuonna ehkä taas vähän suuremmalla innolla? Vaikka ihan kiva se on myös näin pienimuotoisesti fiilistellä taidetta ja kirjoja, jos ei ole enempään rahkeita.

Heinäkuun viimeisenä päivänä sain viimeinkin tehtyä jotain mitä mun piti alkujaan tehdä jo vuosi sitten: käydä haahuilemassa Colourscapessa. Kulttuuripääkaupunkivuoden värielämys pystytettiin onneksi tänäkin kesänä, joten viimeisellä (yllätys!) aukioloviikolla fillaroimme Mian kanssa Kupittaalle. Emme tosin ensin meinanneet löytää koko hökötystä, kun kaikissa lähteissä oli vain puhuttu Kupittaanpuistosta ja meidän näkemyksemme mukaan Kupittaanpuisto on se puisto-osuus ennemmin kuin ne alueet siellä urheilukenttien laidalla. No, oikea paikka lopulta löytyi.

Jonotimme ehkä parikymmentä minuuttia, siinä välissä ehti vähän sataa ropsahtaakin mutta ei sentään kastuttu sen enempää. Ennen sisään astumista saimme päällemme väriviitat, joiden ideana oli itsekin olla osa taideteosta (plus henkilökunta sai helposti laskettua miten paljon sakkia on sisällä). Kengät jätettiin ulkopuolelle ja sitten ei muuta kuin sukellus värien maailmaan!

Colourscapessa olo oli aika epätodellinen; kuin ei olisi enää ollut tässä maailmassa vaan aivan jossain muualla. Eteenpäin liikuttiin pallosta toiseen ja värit vaihtuivat välillä radikaalimmin, välillä lempeämmin. Oli kepeää vihreää, keltaista ja sinistä, kuin myös vihreän ja punaisen silmiäsärkevän kirkas liitto. Intensiivistä, pimeää, sateenkaaren väristä, valoisaa. Ja miten outoa oli yhtäkkiä tupsahtaa tilaan, jossa vallitsi luonnonvalo! Seuraavassa hetkessä sitten taas täysin toisenlaiset sävyt.

Värimaailma täydentyy musiikilla, joka vaihtelee päivittäin ennaltailmoitetun ohjelman mukaisesti. Meidän vierailupäivämme musiikkina oli myöhemmin viikolla olevan kuorokonsertin ennakkomaistiaiset, mitkä tosin jäivät hieman laimeaksi kun suurin osa kuplissa viettämästämme ajasta kuului vain muiden vierailijoiden äänet. Luonnonvalon täyttämässä isossa tilassa oli pelit ja vehkeet, siinä vieressä musisoijat palaveerasivat ja harjotettelivat. Tupsahdettuamme takaisin oviaukolle vastaan sentään tuli pari ryhmää, jotka soittivat samalla kun kävelivät kuplissa eteenpäin.

Hassuinta Colourscapessa oli se, että käytävät tuntuivat jatkuvan loputtomasti ja vähän joka suuntaan. Monta kertaa joutui valitsemaan mihin suuntaan lähtee ja kävellessä tuntui kuin olisi vain mennyt koko ajan kauemmas ja kauemmas. Kunnes yhtäkkiä tupsahdimme takaisin oviaukolle. Se oli jännä fiilis se, kun ei ollut tajunnut kiertävänsä ympyrää.

Kokonaisuudessaan kokemus oli hieno ja myös suhteellisen inspiroiva, noin niinkuin valokuvauksellisesti. Kuten mekin, monet kulkivat kamerat käsissä ja katsoipa mihin suuntaan tahansa niin yleensä näki jonkun juuri ottamassa kuvaa. Ja olihan tuo tosiaan huisa paikka kuvata, valaistus ja värit antoivat kuville aina omanlaisensa säväyksen. Nikonissa mulla oli kiinni perusputki 18-105 mm f/3.5-5.6 VR, joka oli tilaan muuten erinomainen paitsi valovoimaa olisin kaivannut aavistuksen lisää. Joku zoomi f/2.8 valovoimalla voisi olla kiva, hinta vaan ei taida sellaisissa olla ihan niin kiva…

Siinä vielä kuva allekirjoittaneesta Mian kuvaamana. Myöhemmin kaupungissa nakitin Mian kuvaamaan myös päivän pukimeni, asussa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä mutta tulipahan kerrankin tosi kiva asukuva. Kiitosta vaan kuvaajalle!

Väriseikkailun jälkeen päädyimme Fontanaan myöhäiselle lounaalle, joskin otimme kummatkin lämpimän vuohenjuustobruschetan listan Naposteluun-osiosta. Lisäksi yrttiruukullinen maalaisranskalaisia katosi parempiin suihin, kyllä sillä kombolla nälän sai karkotettua! Fontanasta on nopeasti tullut yksi suosikkiravintoloistani Turussa, tykkään paikan fiiliksestä ja ruoka suorastaan vie kielen mennessään. Erityisen lämpimästi suosittelen Fontanan lounasbuffetia (arkisin klo 11-14), joka on ehdottomasti 9,30e hintansa väärti herkullisen ruuan ja loistavan valikoiman ansiosta.

Jatketaan männä viikkojen kuva-arkistojen purkamista, nämä kuvat ovat eräältä heinäkuiselta perjantai-illalta. Mia ja Aleksi kutsuivat meidät luokseen viettämään iltaa, mukana menossa oli tietysti myös töpöhäntäinen Mini-kissa.

Ruokapuolen päädyimme hoitamaan noutokiinalaisella, mikä ei valitettavasti ollut kaikille kovin onnistunut vaihtoehto. Oma tofusieniannokseni oli ihan syötävää, kiinalaiset sienet kerrassaan herkullisia mutta tofu suht mitäänsanomatonta. Seuraavalla kerralla ehkäpä jotain aivan muuta. Juomana oli mm. roseeviiniä, jota itsekin maistoin lasillisen vaikka muuten meninkin pääasiassa Skumppa-linjalla.

Vatsat enemmän tai vähemmän täynnä päätimme lähteä katsastamaan Johansson Productionin uudehkon työtilan komeissa Barkerin maisemissa. Matkalla oli paljon upeaa katutaidetta, joista piti tietysti ottaa kuvia.

Tyhjältä näyttää. Seurasin Raunistulan siilojen purkua silloin kesällä ’10 täällä blogissakin, joten vertailun vuoksi postaukset tuolta ajalta: toukokuun puoliväli, kesäkuun alku ja kesäkuun loppupuoli. Erinäköistä on nykyään juu.

JP:n työhuone oli upea ja erittäin inspiroiva. Isot ikkunat, studion puolella esiin kaivettu tiiliseinä ja toisessa huoneessa siniset seinät yhdistettynä valkoiseen – me likes! Tuollaiseen asuntoon kun pääsisi asumaan, inspiraatio olisi varmasti läsnä koko ajan.

Kotimatkalle lähtiessä auringonlasku värjäsi jo taivaan kauniin vaaleanpunaiseksi. Lämpimästä päivästä huolimatta kesäilta oli kaukana lämpimästä, myöhemmin yöllä murun kanssa kotiin kävellessämme tuntui oikeasti todella vilpoiselta. Eipä tosin elohopea tainnut sinä yönä olla paljoa kymmentä astetta ylempänä, ellei jopa kylmempi. Hrrr.

Barkerilta palattuamme mussutimme porukalla kokonaisen vesimelonin sekä maistelimme Akkikilta keväällä saatua kuohuviiniä. Eteläafrikkalainen J.C. Le Roux La Fleurette hurmasi kertaheitolla ja kiilasi kuohuvasuosikkieni kärkikolmikkoon. Sopivasti marjaisa, ei liian kuiva eikä makea – hyvin viilennettynä täydellinen kesäjuoma.

Serj Tankian – Harakiri [2012]

Tuli näköjään tahaton blogitauko tähän väliin, hupsistahei. Lomaa on takana jo reippaasti yli puolet, viimeinen viikko on alkamassa. Välillä tuntuu etten ole ehtinyt tehdä mitään, vaikka oikeastaan olen tehnyt hurjasti kaikenlaista. Pääasia kai että työasiat ovat olleet poissa mielestä, ja olen mä vähän saanut rentouduttuakin. Vähän kyllä harmittaa loman lähestyminen loppuaan, olisin voinut kevyesti lomailla vielä toisen kuukauden putkeen…

Sitten itse asiaan, nimittäin sen putiikin esittelyyn jota viimeksi arvuuttelin kuvan kera. Soila osui heti ensimmäisenä oikeaan, kyseessä on siis sympaattinen turkulainen liike nimeltä Televisio Lifestyle Store. Monen monta kertaa on ollut tarkoitus piipahtaa Televisiossa, mutta kuitenkin sain vasta nyt lomalla toteutettua aikeeni. Hieman syrjäinen sijainti joen toisella puolen Aurasillan kupeessa ei omalla kohdallani ole kelvollinen syy, sillä poljen tuosta ohi päivittäin töihin ja takaisin… Jatkossa taatusti tulee pysähdyttyä useammin.

Televisio Lifestyle Store hurmasi olemuksellaan saman tien kun astuin sisään liikkeeseen. Kodikas, avara tila täynnä aivan mielettömiä sisustusratkaisuja! Erityisesti valaistuspuoli on mielestäni erittäin onnistunut, herkullisista retrovalaisimista katosta roikkuvaan karttapalloon ja modernimpaan paperivarjostinkasaan. Tykkään!

Yksi seinä on tapetoitu puilla. Huomaa ihana punainen tuoli.

Katto täynnä isoja valaisimia, joista mulle ainakin tulee mieleen avaruus.

Edessä Bombon hurmaavia keittiötuotteita, vieressä Coston tupsulakkeja.

Mulla taitaa olla just sama karttapallo! Peräisin 80-luvulta, siinä on vielä Neuvostoliittokin.

Tutustumiskäynnin seuralaiseni Desthea.

Globe Hopen laukkuja ripustettuna sängynjousiseinälle.

Tuotteiden esillepanossa on hyödynnetty vaikka mitä kivaa tavaraa.

Nansoa valaisee ihana musta pallovalaisin.

Sananen myös siitä olennaisimmasta eli tuotevalikoimasta. Televisiosta löytyy epäilemättä Turun paras (tai ainakin yksi parhaista) valikoima suomalaista suunnittelua: Ivana Helsinki, Minna Parikka, Katri Niskanen, R/H, Samuji, KaksiTvå jne. Uutuuksista ja muusta ajankohtaisesta pysyy kärryillä paitsi nettisivujen avulla, myös Facebookissa. Ei muuta kuin kaikki hopihopi Televisioon, jos ette vielä ole käyneet! Ja jos olette niin menkää uudestaan. Minä ainakin menen.

Televisio Lifestyle Store, Hämeenkatu 32 (sisäpiha). Avoinna ti-pe klo 11-19, la klo 11-16.

Huuuuuhh, vihdoin perjantai! Tämä viikko on ollut pitkä ja väsyttävä, mutta nyt onneksi saa taas parin päivän hengähdystauon. Ja ensi viikon vielä kun jaksaa painaa niin sitten alkaa se kauan odotettu loma! Puolisko aloitti lomansa tänään ja voi että, kyllä vähän käy kateeksi. Eiköhän sen ensi viikon kuitenkin vielä jaksa, ja saanhan mä sitten tietysti lomailla viikon vielä kun mies palaa takaisin sorvin ääreen.

Tässä perjantaiväsymyksessä on oiva hetki palata viime viikonloppuun ja tarkemmin ottaen sunnuntaihin. Aloitimme sunnuntain aamu-Elixialla, mä kävin pilateksessa ja mies huhki sen aikaa kuntosalin puolella. Kotiin tullessa tuumailimme että kerrankin nätti päivä, tätä ei nyt hukata sisätiloissa nököttämiseen. Suihkun jälkeen otimme siis suunnaksi jokirannan, körötimme Förillä yli ja lähdimme kävelemään kohti Keskiaikaisia markkinoita. Sää oli about täydellinen, aurinko paistoi ja tuulenvire piti huolta ettei ollut liian hiostavaa.

Meillä oli sovittuna lounastreffit, joten emme lopulta ehtineet itse markkina-alueelle lainkaan. Sen verran kuikuilimme markkinakojuja mitä Itäisellä Rantakadulla kävellessä tuli vastaan Tuomiokirkkosillalle asti, jonkun verran niitä oli toki joen toisellakin puolella. Porukkaa oli tietysti kuin pipoa kuten hyvällä säällä tuollaisissa tapahtumissa aina. Ehkäpä ensi vuonna saamme aikaiseksi mennä tutustumaan markkinoihin ihan kunnolla…

Kipitimme pikapikaa treffipaikalle Rantakerttuun, jossa muu porukka jo odottelikin. Päivän missiona oli testata hampparibuffa, jota usein kuulee kehuttavan. Eikä turhaan, sillä hyvää oli! Rantakertussa buffan hinta on 14,80e sisältäen virvoitusjuomat, ja valittavana on paitsi hampurilaisia kaikkine lisukkeineen, myös mm. ranskiksia ja lihapullia. Burgerin väliin on tarjolla sekä täysliha- että kasvispihvi, molemmat erinomaisia. Lisuketta löytyy jos jonkinlaista: peruskasvikset, aurajuustomurua, cheddaria, kuivattua sipulia jne. Plus majoneesit (chili-, kurkku- ja valkosipuli-) ja salsa! Jos jotain voisi olla paremmin niin hampurilaissämpylät, itse tykkäisin hieman “tummemmasta” leivästä ihan vaalean pullan sijaan.

Terassilla oli mukava istuskella ja sulatella ruokaa, vähän maisteltiin oluita sekä pelattiin pari kierrosta Pekkaa. Pois lähtiessä poikkesimme vielä koko lössi läheisellä jätskikiskalla, maistelin puoliskon tötteröstä vaahtokarkkijäätelöä joka oli ihan kelpo uutuusmaku. Oli kyllä ihan huippu sunnuntai eikä olisi heinäkuu voinut paremmin lähteä käyntiin, kiitokset vain asianosaisille!

Ps. Tämä oli (uuden) blogin 400. postaus, vautsivau!