AvainsanaTurku

Aamu valkeni aurinkoisena – eikä vatsassa tuntunut kipua. Bussissa ihmettelin pimeyttä, aurinkolasit silmillä, kun tuo keltainen pallo olikin piiloutunut pilvien taakse. Iltapäivällä taitaa olla taas sadetta luvassa, mutta bussikyytiläisenä ei ainakaan tarvitse sateessa kastua. Ehkäpä piipahdan kaupoilla kotiin mennessä, vaikka pääasiallisesti olen ajatellut jättää alet tänä kesänä väliin. Ostos- ja kulutusahdistus vaivaa nääs.

Vinkkivitonen muuten turkulaisille: Studio25 muuttaa kuun lopussa ja siellä on menossa täydet muuttohulinat. Pyörähdin paikalla sunnuntaina ja jätin surullisena kaksi ihanaa Firetrapin mekkoa muiden löydettäväksi, kun koot eivät ihan täsmänneet oudonmallisen kroppani kanssa. Turun Studion (ja monen muunkin paikkakunnan) kuulumisista pysyy parhaiten ajan tasalla Facebookissa, kuinkas muutenkaan.

Nyt takaisin töiden pariin. Kohti lomaa, päivä päivältä!

Olen aivan täysin unohtanut kirjoittaa yhdestä mahtavasta jutusta, jota pääsin töiden kautta kokeilemaan! Korjataan siis unohdus. Meillä oli helatorstain jälkeisenä perjantaina työporukan virkistyspäivä, jonka ohjelmassa oli seikkailua Flowparkin puissa.

Kyseessä on siis Skanssin “takana” oleva seikkailuhuvipuisto, jossa on eri tasoisia ratoja ylhäällä puissa 3-14 metrin korkeudessa. Radoilla liikkumista varten heitetään päälle asianmukaiset varusteet: kypärä, valjaat ja hanskat. Ennen radoille menoa käydään läpi varusteiden toiminta ja yleiset säännöt, mitään sen kummempaa ennakko-osaamista ei tarvita. Aurinkoisena ja lämpimänä päivänä kiipeily on varmasti parhaimmillaan, meille sattui harmiksi tosi viileä keli ja jossain vaiheessa vähän sataa tihuuttikin.

Ylhäällä puissa tasanteelta toiselle liikutaan erilaisia tehtäviä suorittaen joko “esteitä” (heiluvia polkuja, verkkoja, keinuja, liaaneja jne.) ylittäen tai vaijeriliukuen. Pääasia on, että jokin turvavaijereista on aina kiinni ettei vaan pääse vahingossakaan putoamaan maahan. Ratoja on eri tasoisia ja jokaisella on oma värikoodinsa, vihreä on helpoin ja musta haastavin. Itse esimerkiksi menin lähinnä kahden helpoimman tason ratoja, mutta seuraavalla kerralla voisin hyvin kokeilla vaikeampiakin.

Paras radoista oli ehdottomasti Flying fox, joka sisälsi useamman pitkän vaijeriliu’un. Rata on hieman erillään muista ja tasanteet aika korkealla maasta, joten fiilis oli kieltämättä aika huikea! Tasanteella ollessa tunsi miten tuuli heilutti puuta, vaikkei silloin mitenkään erityisen kovaa tuullut. Ennen viimeistä liukua kiivetään vieläkin korkeammalle (kuva alla), siinä alkaa männyn latva olla jo lähellä.

Suosittelen: menkää ja ihastukaa! Meillä monet menivät vihreitä ratoja jalat täristen – ja riemuitsivat lopussa miten olivat ylittäneet itsensä. Se vaatii uskallusta alkuun, mutta kun hommaan pääsee sisään niin se on ihan älyttömän kivaa. Yllätin itseni selvittämällä ratoja paljon sutjakkaammin kuin olisin kuvitellut enkä missään vaiheessa edes huomannut jännittää. Tyylini oli ehkä enemmänkin ongelmanratkaisua yksi este kerrallaan, mutta muistin onneksi välillä nautiskellakin yläilmoissa kiikkumisesta.

Pakko päästä kesällä vielä uudestaankin!

(Kuvaparien kuvat nappasi kamerallani JH, muut otin itse.)

Vähän jälkijunassa tullaan, mutta better late than never! Huhtikuun viimeisenä perjantaina inspiroiduin ensin Fashion Stock Salesissa Hansassa ja sen jälkeen heti perään it’s a SPRING THING -muotinäytöksen jälkimmäisessä vedossa Vimmassa.

Pari vuotta takaperin olin suunnilleen saman porukan Fashion 2010 by 10 -näytöksessä mukana lavalla, tänä vuonna sain nautiskella olostani yleisön joukossa. Se näillä tapahtumilla on yhteistä, että kummankin juliste on omalta koneeltani peräisin. Julisteen ideoin jälleen yhdessä Desthean kanssa ja myös julisteen piirrokset ovat Desthean kynästä. Hahmotelmasta sitten syntyi yhdessä tekstien ja muiden kilkkeiden jälkeen keväisen pirtsakka juliste.

Vaikka graafikon taitoni ovat olemattomat, välillä on ihan hauskaa päästä väkertämään printtipuolen juttujen kanssa. Harmittaa todella, ettei visuaalinen silmäni ole kummoisempi! Kottaraisen työt esimerkiksi ovat niin järjettömän hienoja että kuolisin varmaan onnesta, jos osaisin tuottaa yhtä tasokasta jälkeä. Mutta kun niitä graafikon lahjoja ei ole suotu, parempi keskittyä koodaamiseen.

No niin, takaisin asiaan eli tämän kevään näytöksen antiin:

CHARLie / JannikWear / Tetra Tuulia

Planet Star / Planet Star / iHanna Design

Yono / Cosecha / Cosecha

T:mi Hippapuku / Muusa / Muusa

Anna Lahokoski / Suunnittelijat & mallit

Toivottavasti kaikki asut viittasivat oikeaan suunnittelijaan, mulla tuli pari totaalista blackoutia joten käytin surutta Johannan logiikkaa. ;) Viime keväänä fanitin denimiä farkkujen muodossa, tänä keväänä huomaan lämpeneväni erityisesti mekoille. Parasta tietysti on nuo kaksi yhdistettynä: yksi kesän suosikeistani tulee taatusti olemaan jokin aika sitten hankittu Firetrapin farkkumekko (tuo asu on muuten juurikin näytösillalta). Sydämeni sykkii erityisesti runsaille helmoille ja mittakin saa vähän pidentyä ministä, kuten esim. Cosechan ja Muusan näytösmallistossa oli. Kaapissa olisikin yksi muokkausta kaipaava mekko, josta tulisi varmasti aivan täydellinen kesähame.

Vimmassa bongasin ehkä upeimman Dr. Martens -värin ikinä: kirkkaana hehkuva oranssi. Tänne myös yksi pari, kiitos! Näytöksen jälkeen lähdin Mian ja Aleksin kanssa yksille Kerttuun, joka olikin noin perjantai-iltana aika täynnä. Otettiin kimppaan kannullinen sangriaa, eka tänä keväänä! Pikkupurtavaakin pöytään päätyi, mä otin ranskalaisia ja mozzarellatikkuja. Kertun ranskiksissa on ihan loistava maustesekoitus ja chilimajoneesi kruunasi setin. Namnam!

Amanda Jenssen – Happyland [2009]

Olen taas ollut (mukamas?) niin kiireinen etten ole aikaisemmin ehtinyt tehdä tätä postausta… En oikein kyllä ehdi nykyään tehdä mitään muutakaan, paitsi tietysti nököttämään töissä. Huoh. Kuka tunnustaa pihistävänsä jatkuvasti tunteja mun vuorokaudesta?? :O Kuten arvata saattaa, nyt ei siis käsitellä tätä sunnuntaita vaan viime sunnuntaita. Laahaan näköjään viikon myöhässä, onneksi joka päivä ei läheskään tapahdu mitään bloggaamisen arvoista.

Käytiin viikko sitten vihdoin ja viimein testaamassa Retrotori & brunssi vanhan Leafin tehtaan tiloissa olevassa lounasravintola KahviTellassa. Mentiin paikalle puolenpäivän kieppeillä, meidän lisäksi ei ollut montaakaan asiakasta. Vajaan kympin (per naama) maksanut brunssi sisälsi mm. munakasta, pekonia, paria erilaista salaattia, kurkkua, tomaattia sekä croisantteja. Juomaksi oli muutamaa eri mehua, jälkiruuaksi pannaria, kermavaahtoa ja hilloa. Itse vedin tietysti överit viimeistään jälkkärin kohdalla: kermavaahtoa ja hilloa pannukakulla. ;)

Lopuksi vielä kierrettiin ähkien yläkerran retrotori, jossa Desthea istui myyntipöytänsä takana. Mitään ostettavaa ei sillä kertaa löytynyt, vaikka montaa juttua hipelöin kaihoisasti. Retrotori & brunssi järjestetään vielä kahtena sunnuntaina 6.5. ja 20.5., joten kannattaa ehdottomasti käynnistää sunnuntai siellä! Lisätietoa löytyypi tapahtuman fb-sivulta.

Kärsämäestä ajeltiin Bilteman kautta maalle, päivä oli ihanan aurinkoinen ja ennen kaikkea lämmin. Kotikotona otin furminaattorin kauniiseen käteen ja riensin ulos keritsemään kissoista turhat karvat veks. Aikamoinen läjä sitä irtosikin ja karvaa leijaili pitkin pihamaata, kissat ne vaan kiehnäsi ja kehräsi. Kurr-purr-hurr.

Polttopuuta saunan lämmitykseen.

Siniset vuokot kukkapenkissä.

Puolisko avasi ajokauden nappaamalla tallista iskän jokin aika sitten ostaman Yamaha R6:n – sen jälkeen äijää ei olekaan meinannut saada prätkästä irti, satoi tai paistoi. Isukki hommasi tuon lähinnä ratapyöräkseen, joten se saa olla meidän käytössä muina aikoina. Sirompihan R6 on huomattavasti verrattuna valtamerilaiva-Cebariin, tosin sukupolven verran niillä onkin iässä eroa. Keltainen vanhus täytti pari viikkoa sitten 25 vuotta! Hmmm, jokohan Sebbostiinan ottaisi ensi viikolla ajoon?

Stella – Jokin on muuttumassa [2011]

Oho, melkein viikko edellisestä sepustuksesta. Vaikka eipä tässä kyllä mitään sen kummempia ole tapahtunutkaan, töitä ja kämpän remontointia noin pääasiassa. Viikonloppuna sai nukuttua univelkoja pois eikä maanantaiaamu yllättäen tuntunut pahalta, mutta auta armias kun oli pari tuntia kököttänyt töissä! Koko ajan haukotutti eikä ajatus kulkenut lainkaan – ja tietysti eräs pitkistä puheluista pitävä asiakas soitti just tänään. Kotiin tullessa olikin sitten aivan puhti pois.

Mutta voi että, kevät ja se valon määrä! Niin väsynyt kuin olenkin viime aikoina ollut, valon lisääntyminen helpottaa huomattavasti. Eilen aurinko paistoi ja mittari kipusi +16 asteeseen, ei siinä voinut kuin tanssahdella ilosta. Elämä tuntui valoisalta ja kaikki oli mahdollista. Tänään oli sateista ja harmaata ja sumuista. Ja masentavaa. Vaadin lisää aurinkoisia ja lämpimiä päiviä!

Viime viikolla kävin puoliskon kanssa näyttämässä sormuksia tädille ja Mömmelille. Huomenna puolivuotias menninkäinen on kasvanut taas hurjasti! Yritys on kova sekä liikkua (toistaiseksi vain taaksepäin) että jutella, hampaita löytyy jo pari ja tutustuminen makujen maailmaan alkanut. Hymy on herkässä ja vähän väliä kikatetaan jollekin. ♥

Kuisma lekottelee.

Mömmelillä oli kylpypäivä. Siinä se loiski ja läiski ja kikatti.

Tällä viikolla pitäisi taas ehtiä vaikka mitä, toivottavasti tämä väsymys tästä vähän hellittäisi. Perjantaina (no kohta se taas on!) onkin sitten kiinnostavaa ohjelmaa illalla Vimmassa, kun lavalle marssitetaan turkulaisia kevätmallistoja it’s a SPRING THING -muotinäytöksen muodossa. En kuitenkaan muista mainostaa lähempänä joten: näytökset klo 18 ja 20, Vimma 3. krs, ei ikärajaa, VAPAA PÄÄSY. Tulkaa sinne!

Happoradio – Jälkiä 2001-2011