AvainsanaTurku

Kiitos onnitteluista! Laitettiin info vihdoin myös naamakirjaan ja onnitteluja on sadellut, myös uusi työviikko alkoi onnitteluilla. Työkavereiden naamat vaan hippasen venähtivät, kun kerroin sormuksen olleen sormessa jo viime viikolla – eivät mokomat olleet kukaan huomanneet. ;) Hääkuumetta en toistaiseksi pode, ennemminkin vähän ahdistaa ajatus sellaisten kinkereiden järjestämisestä… No, onneksi meillä ei ole mikään tulipalokiire sen suhteen.

Sitten asiasta kukkaruukkuun, tai oikeammin Ruissaloon. Torstaina puhelin äännähti tekstiviestin merkiksi ja Mia houkutteli mut sopivasti viikon ainoana vapaailtanani mukaansa Ruissaloon. Oli ihanan rentouttavaa vain talsia ympäriinsä ja ottaa kuvia! Lämpötilojen suhteen kevät antaa odottaa itseään, tänään aamulla töihin polkiessa mittari näytti nollaa eikä tuona torstainakaan kovin lämmintä ollut. Sitä paitsi ah niin ihana merituuli kruunaa aina kelin kuin kelin.

Siinäpä oli Ruissalon reissu tiivistettynä kymmeneen kuvaan/kuvapariin. Kaulalla roikkui vanha tuttu Nikon D90, jonka hankinnasta tulee näillä näppäimillä kuluneeksi tasan kaksi vuotta. Pariksi rungolle iskin pitkästä aikaa 70-300 mm zoomin ja muistelin jälleen minkälaista onkaan kuvata manuaaliasetuksilla. No aika mahtavaahan jälkeä siitä syntyy. Silti useimmiten tulee valittua ainakin osa-automatiikka, se kun on vain niin paljon yksinkertaisempaa – manuaalilla jäisi monta tilannekuvaa ottamatta asetusten ollessa pielessä.

Ps. Käykäähän kurkkaamassa myös kuvausseuran upeat sinivuokkokuvat torstailta!

Pääsiäissunnuntain iltana tie vei siskon kanssa Klubille, sillä Viikate heitti puolentoista vuoden tauon jälkeen keikan Turun rajojen sisäpuolella. Meinasi tosin käydä vähän hassusti: tuntia ennen showtimea aloin pohdiskella mihin olinkaan kuukausi takaperin ostetut tiketit laittanut… Liput löytyivät lopulta kun keikan alkuun oli enää puolisen tuntia, paikka oli kirjoituspöydän laatikko kuten muistikin mutta ihmeellisen väliin olin onnistunut ne tyrkkäämään. Sitten ei muuta kuin vauhdilla autoon ja kaupunkiin!

Jouduttiin hetki jonottamaan pihalla, mutta kello taisi olla jotain varttia vaille luoviessamme loppuunmyydyllä Klubilla eteenpäin. Lavan lähialue ei oikein houkutellut, joten jättäydyimme suosiolla hieman kauemmas kuitenkin niin että lavalle näki. Ainakin pääosan ajasta, silloin kun kukaan hujoppi ei heilunut edessä. Takana tosin känniörvellettiin senkin edestä, huokaus.

Viikate julkaisi tuoreimman lättynsä Petäjäveräjät maaliskuun lopulla, joten keikalla kuultiin odotetusti monta uutukaista rallia. Herrat tulivat lavalle tuttuun tapaan Haaskalinnut saalistaa soidessa taustalla, varsinainen keikka käynnistyi uuden levyn ensimmäisellä singlellä Sysiässä ja myös toinen aiemmin kuultu kappale Itkijänainen soi niin ikään Klubilla.

Välissä tuli toki vanhempaakin tuotantoa, mm. Ei ole ketään kelle soittaa, Kaunis kotkan käsi sekä Pohjoista viljaa. Lisäksi saatiin nauttia sellaisista mahtavista liveversioista kuin Eräs kaunis päivä (ne rummut! ♥) ja Hautajaissydän, josta Kaarlen tulkinta kuulostaa aina vaan hienommalta. Illan viimeinen oli ehkä hieman yllätyksettömästi Kuu Kaakon yllä, joka on tainnut olla lopetusbiisi jokaisella näkemälläni keikalla syksystä ’09 lähtien. Upea kappale, ei siinä mitään, mutta eiköhän finaalin jo soisi päivittyvän uudempaan?!

Parhaiten mieleen jäi ehkäpä uudelta levyltä soitettu Syysvedet, aivan käsittämättömän hieno kappale! Kaiken kaikkiaan Petäjäveräjät on taattua V-tyyliä ja paranee jokaisella kuuntelukerralla. Kiekko tulee huomenna soimaan taatusti automatkalla, sanoi puolisko mitä sanoi… Mistä tulikin mieleeni, että tarttis varmaan hipsiä tästä pakkaamaan. Adjö!

Humane – Welcome to this Wonderland [2005]

Ihana puolentoista viikon loma on muisto vain ja olen palannut arkirutiinien pariin. Onneksi työelämään tuli piristävä (ja odotettu) lisä: saimme vihdoin liukuvan työajan! Aivan eri fiilis lähteä aamulla töihin, kun ei toimiston ovea avatessa ole niin minuutin päälle näyttääkö kello kahdeksaa vai ehkä varttia vaille tai yli. Tällä viikolla aloitin myös pyöräilykauden, aamu lähtee käyntiin mukavasti viiden kilometrin fillaroinnilla. Voin vain kuvitella miten ihanaa jokirantaa on polkea kesäaamujen auringossa!

Pidennetty pääsiäisviikonloppu meni oikeastaan tekemättä mitään sen ihmeempää. Perjantaina nukuttiin Lemmenlautan univelkoja pois, iltapäivällä kävin kahvakuulassa (kyllä tuntui kropassa seuraavana päivänä!) ja sitten haettiinkin jo K-serkku rautatieasemalta. Illalla tehtiin K:n ja Felinen kanssa yli tunnin kävelylenkki jokirannassa, asteita ei tainnut olla paljonkaan yli nollan ja teekupponen oli poikaa kävelyn jälkeen.

Lauantaina pyörähdettiin kaupungilla, Feline karkasi omille teilleen eikä meillä K:n kanssakaan ollut lopulta suurta hinkua pyöriä kaupoilla – oli meinaan muutama muukin silloin liikenteessä. Käppäiltiin siis Puolalanpuiston läpi lounaalle Kerttuun, josta on kovaa vauhtia tulossa yksi ehdoton suosikkini mitä tulee Turun ruokapaikkoihin. Tällä kertaa lautaseltani katosi herkullinen Tuhtikerttu, joka oli nimestään huolimatta ihan passeli kooltaan. Sipulirenkaat, ah!

Illaksi suunnattiin maalle, jossa oli ohjelmassa mm. synttärikakkua, kuohujuomaa sekä tietysti saunomista. Jäätiin lopulta kolmestaan K:n ja äipän kanssa viettämään “tyttöjen iltaa”, kun muilla oli kaikilla jotain menoa. Saunottiin siis oikein antaumuksella yrttisen jalkakylvyn kera, kälätettiin kaikesta mahdollisesta ja loppuilta lojuttiin sohvalla.

Kissoille näytin kummallekin furminatoria pihalla, huhheijaa miten taas lähtikin karvaa! Kevään karvatupoista saisi aika äkkiä tehtyä kivan pienen koristetyynyn, jos niitä ottaisi talteen. Pääsiäinen ei ollut yhtä lämmin kuin viime vuonna Tampereella (toki on otettava huomioon että pääsiäinen oli silloin huhtikuun loppupuolella), mutta auringosta onneksi päästiin nauttimaan. Ja kovasti näyttää kukkaa puskevan esiin! Ei enää kauan niin ruoho alkaa jo vihertää ja puihin tulee silmuja.

Kuka uskoisi tätä kissaneitiä 11-vuotiaaksi??!

Sunnuntaina hurautettiin letkeän iltapäivän jälkeen taas Turkuun, vastapuunattu auto oli vähintäänkin yhtä kiva kuin putipuhdas koti (jota meillä ei ole näkynyt kuukausiin). Sunnuntai-illan keikkatunnelmista lisää myöhemmin, nyt lopettelen lounastaukoni ja jatkan loppumattomalta tuntuvan työlistan purkamista.

Olin sunnuntaina messukeskuksessa, jossa oli viikonlopuksi koottu yhteen Turku Design Weekia, kädentaitoja sekä taidetta ja antiikkia. Lähinnä kiinnostukseni kohdistui ensin mainittuun, mutta kädentaitopuolellakin oli kaikenlaista mielenkiintoista. Antiikin kävelimme myös seuralaisteni kanssa läpi, taidepuolen jätimme kokonaan väliin.

Kuvat eivät tällä kertaa ole omasta kamerastani kolmea viimeistä lukuunottamatta, jotenkin ei vain ollut yhtään kuvausfiilis. Onneksi Aleksi kuvasi meidän tyttöjenkin edestä ja antoi mulle luvan laittaa näitä blogiin (kiitos!). Aloitetaan siis Kädentaitomessuista.

Sympaattinen sormuslintu. Sopisi meillekin, mustana kiitos.

Upea lasilohikäärme.

Tällaista kaulakorua harkitsin, mutta jätin sitten ostamatta. Ehkä joskus vielä?

SeriMerin bambutiskirättejä. Meillä on ja voin suositella!

Hauskat villatuotteet ovat Design Pylsyn käsialaa.

Elvari korut tekee niin herkullisia koruja, että niitä tekisi mieli haukata.

Sitten siirrytään TDW-halliin, jonka Think Design -lavalla oli lyhyitä haastatteluita ja esittelyitä pitkin päivää. Kävimme alkuiltapäivästä kuuntelemassa Islantilainen Design tänään -esittelyn, joka olikin mielenkiintoinen – ja sai aloittamaan haaveilun Islannin reissusta ihan kunnolla. ;) Lava oli koristeltu upeilla valaisimilla sekä hauskoilla tuoleilla, kuten kuvissa näkyy. Joku noiden tyyppinen riippuvalaisin voisi olla hauska meidän olohuoneeseen…

Konttori & Paja oli ehkä mun suosikki näillä messuilla. Pitää ehdottomasti käydä joku päivä tutustumassa Kerttulinkadulla sijaitsevaan liikkeeseen!

Söpöjä elukoita. <3

Jos joskus tulee keittiöremontti eteen, tahdon sinne ehdottomasti Terraviivan laattoja.

Setti tyylikkäitä pöytävalaisimia.

Viimeisessä kuvassa yksi messujen hauskimmista oivalluksista: DESIGNåutomaatti. Monille tutusta välipala-automaatista sai Turun AMK:n opiskelijaryhmän käsittelyn seurauksena paikallista designia, mm. Polkka Jamin keittiöpyyhkeitä ja postikortteja. TDW-halli oli ehdottomasti koko messurykelmän parasta antia, vaikka se ehkä olisi voinut olla vähän laajempikin. Toukokuussa vietetäänkin sitten Turku Design Festivalia, jolloin on varmasti luvassa paljon kiinnostavaa ohjelmaa. Toukokuuta odotellessa siis!

(Kolme viimeistä kuvaa omasta kamerasta, muut Aleksilta.)

Kaija Koo – Irti [2010]

Viime perjantaina päätin unohtaa kaiken stressin ja viettää laatuaikaa muruni kanssa. Aloitettiin ilta Amarillon After Work Buffetista, aika perus-texmexia mutta hintaansa (S-etukortilla 7,50e) nähden bueno. Tankkasin oikein kunnolla ja jälkiruuan jälkeen olikin sitten aikamoinen ähky vatsassa. Mutta pakko oli jälkkäritkin ottaa, kun sattui olemaan kuun lopussa vanhaksi menevä kuponki kaksi jälkiruokaa yhden hinnalla…

Jälkiruuaksi valitsemani brownie vaniljajätskin ja mansikkakastikkeen kera oli ihan ok, joskin seuraavana päivänä saatu tädin omatekoinen mutakakku vei voiton aivan kuus-nolla. Amarillosta suuntasimme pyörimme Klubille, jossa oli live-ilta Humalistonkatukasi Rock Night. Ensimmäisestä keikasta kuulimme vain loppuosan, mutta se ei ihan ollut kummankaan meidän makuun.

Myöskään seuraava bändi ei sytyttänyt, hieman turhan raskasta ja liian “örinää”. Ensimmäinen tunti meni siis osaltamme lähinnä hengaillen, ruokaa sulatellen ja mm. Suen uusinta numeroa (kannessa oli tuttu naama!) selaillen.

Keikat olivat aina vuorotellen pienemmällä Illan ja isommalla Liven lavalla, välillä piti siis nostaa perse penkistä ja siirtyä paikasta toiseen. Ilta-lavalla esiintynyt Face of God yllätti positiivisesta menevällä meiningillään eikä musiikkikaan hullummalta kuulostanut. Fanitin koko keikan ajan tuota laulajan paljettitakkia, oijoi!

Vähän ennen puoli kahtatoista Liven lavalle nousi vihdoin se yhtye, joka meidät ylipäänsä oli saanut paikalle: tuorein suosikkini Isoveli. Hankin 2012-levyn aika pian julkaisemisen jälkeen ja sitä on ehditty renkuttaa jo monta viikkoa. Niin hyvä kuin kyseinen lätty onkin, niin voi härregyyd miten paljon hienompi bändi on vielä livenä!

Live-vedoissa soivat saksofoni, trumpetti ja haitari tulivat aika yllätyksenä – ja kuulostivat aivan järjettömän mahtavalta! Tanssi tai kuole -kappalekin sai ihan uusia syvyyksiä ja oli niin loistava ettei tosikaan. Ykkössuosikikseni levyn kuuntelun myötä noussut Koti-ikävä ei minnekään oli sekin erinomainen (ja ihana ♥) livenä. Jos teillä joskus on mahdollisuus kuulla Isoveljeä jossain livenä, menkää ja ihastukaa! Tämä on käsky. ;)

Viimeisenä lavalle nousi työkaverini bändi Polar Ends, kerrankin osuin (sattumalta!) paikalle kun ovat jossain soittamassa. Hyvältä kuulosti sekin, joskin me puoliskon kanssa lähdimme ennen loppua jo pois kun ei meinannut enää silmät pysyä auki. Kello oli siinä vaiheessa sentään jo yksi, normaalisti olen perjantai-iltaisin joskus kahdeksalta jo aivan sippi.

Loppuun vielä treffi-illan asu: t-paita Lindex (organic cotton), tuunatut farkkushortsit ja sukkikset H&M, neuletakki H&M Divided. Olalla laukku Rocktoo ja jalassa toffeenväriset Converse All Star Light Acousticit. Kuorrutuksena korvikset Mielikuvituskirahvi, linnunkallokaulakoru fashionology.nl, ranneke H&M Men sekä sormus Kalevalakoru.

Ja kuten kuvasta näkyy, sain blondista tarpeekseni ja viiletän nykyään punapäänä. Ei muuten ollut helppoa löytää tuollaista enemmän oranssia kuin kirkkaanpunaista hiusväriä! Eikä tämäkään näytä kauhean hyvin pysyvän, mutta ehkä väriä kirkastavasta hoitoaineesta olisi apua. No, se selvinnee huomenissa kun käyn hakemassa KC Professional Color Maskin sävyssä Curry.

Nemo – Oravanpyörä [2007]