Viikko 13: Suku sunnuntaikaffeilla isovanhempien luona.
AvainsanaHerqperc
Siinä kävi tosiaan niin hauskasti, että tätini (meillä on ikäeroa seitsemän vuotta) oli samaan aikaan raskaana kuin itsekin olin, hän kaksi ja puoli viikkoa mua edellä. Hippo syntyi viime vuoden puolella tapaninpäivänä, joten suvun uusimmat tulokkaat ovat eri vuosikertaa vaikkakin hyvin saman ikäisiä. Meidän bebemme saavuttua maailmaan meinaan tajusin, että kumpikin meistä lopulta synnytti rv 40+5 ja näin ollen lapsille tuli ikäeroa juurikin se kaksi ja puoli viikkoa! Serkuksiahan nuo kaksi eivät ole, koska Hippo kerran on mun serkku – sanottaisiinkohan heitä ehkä väliserkuiksi? On joka tapauksessa aika kiva seurata pienten kasvua näin lähekkäin ja epäilemättä he tulevat olemaan toisillensa hyvää leikkiseuraa, kunhan siihen ikään ehditään.
Hipon ristiäiset olivat kolme viikkoa ennen meidän kemuja, mistä sai tietysti vinkkejä ja ideoita omiin edessä oleviin juhliin. Näin jälkikäteen voi todeta, että tädin perheellä oli selvästi suunnitellumpi tilaisuus ja kaikki osaset kohdallaan, kun taas meille tuli hullu kiire järjestelyiden (lähinnä kodin juhlakuntoon saamisen) kanssa ja koko ristiäisiä edeltävä viikko oli aikamoista sinkoilua sinne tänne. Niin tai näin, pääasia lienee että kumpikin pienokainen sai onnellisesti kasteensa – ja juhlavieraat hieman herkkuja vatsoihinsa. Palataan vielä meidän kekkereihin myöhemmin kuvien kera…
Voi elämä, mihin nämä viikot oikein katoavat?! Luulin päivien juoksevan vauhdilla työelämässä, mutta näin äitiyslomalla aika vasta katoaakin nopsaan. Sehän on sitä paitsi kevät jo..! ♥ Paljon olisi kirjoitettavaa, kun vain ehtisi jossain välissä kääntää päässä pyörivät ajatukset sanalliseen muotoon. Ehkä se tästä alkaa helpottaa, nyt kun keittiöremontti on viimeistelyä vaille valmis ja bebekin sai jo nimijuhlansa. Voi taas huokaista, ainakin hetkeksi.
Viikko 9: Kalevalanpäivä, tyttäremme kastepäivä.
Viikko 6: Meistä tuli puoliskon kanssa toistamiseen kummeja, kun Mömmelin pikkuveljen Hipon kastejuhlaa vietettiin lauantaina.
Vuoden viimeisiä rippeitä viedään, aurinko on laskemassa viimeistä kertaa tänä vuonna ja parin tunnin päästä on aika siirtyä maalle vastaanottamaan seuraavaa vuotta. Toiveeni näyttäisi olevan toteutumassa enkä ole synnyttämässä ennen vuoden vaihtumista, vaikka onhan tässä toki vielä yli kahdeksan tuntia aikaa… Pidetään nyt kuitenkin peukkuja, että selviän yhtenä kappaleena ensi vuoden puolelle ja jälkikasvu olisi mieluummin ikäluokkansa vanhimpia.
Otetaan tähän vuoden loppuun pari kuvaa joululta, on vähän sellainen fiilis ettei tammikuussa jaksa enää joulua muistella. Minikuusi tosin on pöydällä edelleen, mutta pysykööt siinä nyt toistaiseksi. Huomasin jälkikäteen kuvanneeni jouluna vain muutaman hassun ruudun, aatolta esimerkiksi ei kolmen Insta-kuvan lisäksi löytynyt kuin yksi hassu otos kameran muistikortilta. Joulupäivänä sentään räpsin vähän enemmän, iltapäivällä miehen kotikotiin ajellessa oli pakko pysähtyä ikuistamaan huikea valoilmiö pellon laidassa ja perillä linssin eteen pääsi tällainen tapaus:
Viime jouluna kyseisessä huushollissa tassutteli aivan toinen karvaturri, mutta se otti ja katosi tuossa kesällä. Wäinöä etsittiin useaan otteeseen, vaan teille tietämättömille jäi. Syksymmällä taloon muutti bengalipentu Eino, jolla on ehkä silein turkki mitä olen ikinä silittänyt. Aikamoisen leikkisä tapaus myös, joulunakin se rapisteli lahjapapereissa ja hyppelehti ties minkä perässä. Siinä välissä ehti vähän olla linssiluteenakin.
Ja kun vauhtiin kerran päästiin, pläjäytetään samaan syssyyn joulun 2014 lahjakatsaus!
Keittiöön liittyviä juttuja paketeista paljastui eniten, liekö käynnissä olevan remonttirupeaman seurauksena. Uutta keittiötä odottaa nyt Musta 5101 -tiskiaine (merkin bamburätin olin hankkinut itse aiemmin) sekä Dermosilin söpö polkadot-kuosinen saippua ja pyyhe. Possurätin jemmaan odottamaan ensi joulua, mutta herkut ja Forsman Tean Luomu Vihreä Joulutee katoavat suurella todennäköisyydellä parempiin suihin. Jouluinen vihreä tee – joulun mausteilla aateloitu kiinalainen luomuviljelty vihreä lehtitee, jossa lisänä kaneli-omenaöljy ja seljan kukat – oli mahtava yllätys, jouluteet kun tuntuvat useimmiten olevan mustalla tai rooibospohjalla ja mä taas olen nimenomaan vihreän ystävä. Keittiövälineistöön lukeutuu myös punainen, silikonista tehty Lékuén höyrykääre, jolla saa höyrytettyä helposti ja nopeasti vaikka kasviksia tai kalaa.
Keittiöjuttujen lisäksi tuli mm. Hipsutin (ah rakastan sitä!), Oriflamen jalkavoide sekä kuvasta puuttuvat kotitekoiset herkut (syöty jo – olivat hullun hyviä), holiton kuohujuoma täksi vuoden viimeiseksi illaksi ja S-ryhmän lahjakortti.
Myös tämä lähiviikkoina avautuva uusi maailma kirvoitti läheisiltä pari lahjaa. Äitiltä sain kirjan Äitiyden ihme ja sisko oli kääräissyt pakettiin bebeä odottamaan pääkallovermeitä: kahdet housut, paidan sekä bodyn. Ei kyllä löydy mitään vastaavia kaupoista, mahtia saada jälkikasvulle muutakin puettavaa kuin peruspastelleja. Hetkittäin tulee sellainen olo, että syntyisi jo..! Ei malttaisi odottaa, että tapaisi minkälainen tyyppi siellä mahassa oikein on majaillut nämä kohta yhdeksän kuukautta.
Nyt menen pakkaamaan kamppeet kasaan ja taidan käväistä vielä vähän asioilla ennen maalle lähtöä. Ei muuta kuin huikeaa uutta vuotta kaikille, nähdään taas 2015!
Elokuu – Hääväki saapuu [2012]