AvainsanaHerqperc

Tiedetään: joulu meni jo ja kaikilla tursuaa joulujutut korvista ulos. Vaan minäpä lämäytän eetteriin pari postausta aiheesta edelleen, kun onnistun ylipäänsä aika harvoin bloggaamaan edes jotenkin reaaliajassa. Ei sitten painu unholaan koko juhla, kun on vähän jotain kuvia ja tekstin tynkää arkistoissa. Muistaisin nykyään tuskin mitään sen tarkemmin, ellen voisi aika ajoin selata blogin arkistoa muistin virkistämiseksi…

Joulu ei ollut täällä Lounais-Suomessa kovinkaan talvinen ja sama tilanne taisi olla vähän kaikkialla aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Aattoa edeltävällä viikolla sentään yritti olla pakkasen puolella, mutta nyt jouluviikolla mentiin selkeästi plusasteissa. Onneksi on glögi, piparit (Aura-juustolla!) sekä joulutortut, jotka auttavat omalta osaltaan tunnelman luomisessa. Onnistuin tänä vuonna maistamaan sekä Blossaa että Loimua jo ennen joulua, kumpikin oli oikein mainiota normiglögiin blandattuna. Blossa tosin oli niin jännän väristä, ettei oikein ollut selvää kumpaan sitä sekottaisi, tummaan vai vaaleaan. Vaalealla mentiin ja hyvää oli.

Edeltävän viikonlopun olimme Tampereella, kun totesimme ettei remontti ehdi valmistua täksikään jouluksi. Tai no, viimeistelyähän meillä oikeastaan enää on – listojen kiinnittämistä, kaappien ym. kasaamista ja sen sellaista. Tavaraa on edelleen nurkat täys ja kaikki vähän hakee paikkaansa, mutta voiton puolella ollaan selvästi. Jouluna emme jaksaneet asiasta stressata, joten Tampereen reissulla oli hyvä nollata mieli sen suhteen. Sen sijaan autoimme kuusen koristelussa, leikimme O:n kanssa, ihastelimme kummitytön hymyjä sekä tietysti söimme. Ja voi jumpe, mitä kaikkea herkkua taas saimmekaan!

Perjantai-iltana saapuessamme pöytään oli katettu lohta ja naudanpihviä, chilimaustevoita ja chililimekastiketta, uunijuureksia, salaattia vadelmavinaigretella sekä marinoitua punasipulia (tsek kuva) – oli aivan jär-jet-tö-män hyvää. Jälkkäriksi uunissa tehtyä karpalojuustokakkua, naminaiskis. Lauantaina lautaselle koottiin edellisen illan jämiä (taivaallista edelleen) sekä vastaleivottuja karjalanpiirakoita. Oi että oli hyvää settiä sekin. Jos joku niin tämä perhe taitaa ruuanlaiton jalon taidon! Kiitos vielä rakkaat ystävät, pidätte meitä aina ihan liian hyvänä. :) ♥

Joulun alla ehdimme myös viettää ensimmäistä hääpäiväämme. Kyllä, siitä tosiaan on jo vuosi aikaa! Uusi sukunimi tulee suht luontevasti ja hääjuhlankin saimme pidettyä, joten mikäpä tässä on rouvana olla. Paperihääpäivää juhlistimme siis Tampereella ihanien tyyppien ympäröimänä, päivällä söimme em. juustokakkua ja illalla kilistimme kuohuvalasillisilla. Kakku pääsi asianosaisena myös kuvaan, jonka Akkiki nappasi meistä – päätin nimittäin viime vuonna, että hoidamme jollain keinolla meistä yhteiskuvan jokaisena tulevana hääpäivänä. Niitä on sitten kiva joskus kiikkustuolissa selata. Tältä näytimme tänä vuonna, vuoden takaisen kuvan voi tsekata tuosta ekasta linkistä.

Maalta tervehdys! Aattoiltaan on kuulunut mm. saunomista ja uudessa paljussa lillumista sekä tietysti ruokaa. 75 päivän karkkilakko takana, tässä kohtaa näyttää jopa hieman siltä ettei karkki maistu enää samaan malliin. Aiempien vuosien konvehtihirmu on kadonnut johonkin ja sen sijaan tykästyin yllättäen tummasuklaisiin versioihin – joita ei tietystikään pysty samaa tahtia tunkemaan suuhun kuin maitosuklaisia serkkujaan. Ihan hyvä sinänsä, ei ole ainakaan vielä tullut vedettyä övereitä (vaikka onhan tässä toki vielä aikaa). Seuraavaksi vuorossa kahvipöydän antimia sekä juustoja, tänä jouluna ostin testiksi punaviinicheddaria. Eipä siis muuta kuin:

Isänpäivänä meistä tuli kummeja pienelle ihanalle tytölle. Ristiäisjuhla oli kaunis ja tunnelma lämmin – mikä tosin oli erittäin odotettavissa, kun on tästä pariskunnasta ja heidän sukulaisistaan kyse. Huippua porukkaa! Pöytä notkui kokki-isän loihtimia herkkuja, näistä kemuista ei muuten tarvinnut kenenkään lähteä nälkäisenä kotiin. Päivänsankari nukkui läpi kastetoimituksen ja heräsi vasta koko homman ollessa jo purkissa. Illan aikana Friida matkasi sylistä syliin, välillä uinuen ja välillä ihmetellen suurilla silmillään.

Jännä miten ihminen muuttuu. Vielä pari vuotta sitten lähes juoksin karkuun, jos joku edes yritti lähestyä vauvan kanssa. Nyt harmittelen ettemme asu lähempänä Tamperetta, jotta voisimme käydä kummityttöä moikkaamassa vaikka joka viikko. Mitenkään varmaotteinen en tuollaisten pikkuisten kanssa ole, mutta enää ne eivät pelota samalla tavalla kuin aiemmin. Ehkä tämä on sitä aikuisuutta, tai ainakin askel sitä kohti.

Kiitos A & P tästä suuresta kunniasta olla tyttärenne aikuinen ystävä! ♥

Ellie Goulding – Bright Lights [2010]

Pyhäinpäivästä on vierähtänyt jo tovi, mutta näytän nyt kuitenkin kuvasatsin Halloween-kemuista, jotka työpaikallani järjestettiin lokakuun viimeisenä päivänä. Rakastan juhlia noin yleisesti ja tällä kertaa päädyin mukaan koristelutiimiin jeesaamaan toimiston juhla-asuun saattamisessa. Koristeita meillä oli käytössä hurja kasa, joten laitoimme vähän kaikkea sinne sun tänne ja onnistuimmekin erinomaisesti, mikäli vieraiden kehuja on uskominen. Juhla oli suunnattu lähinnä perheille ja oli hassua, kun yhtäkkiä toimistolla kirmasikin paljon lapsia. Suurin piirtein kaikki olivat pukeutuneet teeman mukaisiin asuihin, mikä sai hymyilyttämään vielä enemmän.

Tarjolla oli suolaista piirakkaa eri täytteillä, teemaan sopivaa hämähäkkikakkua, karkkeja ja sipsejä. Paikalle oli myös tuotu hattarakone, vähänkö huippua! Siitä vierustoverini K vanhana namutätinä sitten pyöräytti hattaran jos toisenkin. Jonkun suusta kuului kommentti, että “Teillä on ihan paras työpaikka, kun täällä hattara ei maksa mitään!” – ei huono. :) Herkuttelun lisäksi kemujen ohjelmassa oli kasvomaalausta, ongintaa sekä kauhujen huone.

Kauhujen huone oli yhteen neukkariin väsätty luola luurankoineen, kurpitsoineen, seitteineen, hämähäkkeineen ja muine örkkeineen. Tuossa yhdessä kuvassa näkyy koristeluja valoisassa, juhlissa huone oli luonnollisesti pimeänä. Keskellä huonetta oli pöydistä ja tuoleista kasattu pelottava herra, jonka edessä olevaan korin sisältöä sai kokeilla kädellä – jos uskalsi. Pohjalla oli punaista sellaista ihmeen limalölleröä, jossa lillui silmämunia, sormia, korvia ym. kivoja tahmeita juttuja. Lapset tuntuivat olevan innoissaan, joskin vähän vanhempien lapsosten mielestä siellä ei ollut tarpeeksi pelottavaa.

Se oli hauska työpäivä se!

Backyard Babies – Stockholm Syndrome [2003]

Ennen ristiäisviikonloppua kävimme lokakuun puolessa välissä ekaa kertaa tekemässä tuttavuutta tulevaan kummityttöömme. Voi miten pieni tuollainen vajaa viisiviikkoinen voikaan olla! Ja aivan uskomattoman rauhallinen, neiti ei hätkähtänyt vaikka ympärillä olisi ollut minkälaista hälinää tahansa. Tuhisi vaan tyytyväisenä.

Matkasimme Tampereelle perjantai-iltana ja lauantaina aamupalan jälkeen piipahdimme äijelin kanssa kaupungilla. Sää oli ihan kummallinen: aurinko paistoi mutta samaan aikaan taivaalta tuli rakeita alas! Onneksi ehdin pari geokätköä etsiä ennen sääilmiötä eikä sen jälkeen tarvinnut enää kovin kauaa vaeltaa, kun jo poikkesimme ensimmäisessä kaupassa.

Iltapäivän kahvihetken vietimme Kuninkaankadulla Café Gopalissa. Ajattelemattomuuttani vetäisin (taas kerran – miten mä en ikinä opi?!) kevyet suklaaöverit, tilasin kaakaon ja hetken mielijohteesta myös minttusuklaaruudun. Erinomaisia kummatkin, mutta vähän turhan paljon suklaata mulle noin kaiken kaikkiaan. Ihana paikka tuo Gopal kyllä, joskus täytyy ehdottomasti mennä testaamaan paikan kasvisruokaa.

Jätettyämme ydinkeskustan kadut taaksemme heitimme vielä pienen lenkin Näsinpuistossa, ei kovin yllättäen kätköpurkin perässä. Matkalla törmäsimme sorsalaumaan, joiden meininkejä pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään. Hassuja lintuja.

Tyhjin käsin en kaupunkireissusta selvinnyt, sillä Studio25:n Pop Up Lauantaista löytyi jotain kivaa. Kerrankin oikeassa kaupungissa oikeaan aikaan! Coston pöydästä löysin täydellisen syyslätsän niille päiville, kun konjakkinen nahkaversio ei toimi (esim. sateella). Metsänvihreää ja oranssinpunaista, piristää mukavasti asua kuin asua. Sanoivat vieläpä hatun olevan uniikkikappale eikä toista täysin samanlaista ole tehnyt ja antoivat lisäksi extratupsun (ovat siis irrotettavia) kaupan päälle. Eivät olisi kovin paljon paremmin voineet myydä!

Pariisin Kevät – Jossain on tie ulos [2013]