AvainsanaHerqperc

Vuosi lähestyy loppuaan, joten on aika koota tämän vuoden tapahtumat yhteen nippuun. Näin loppumetreillä vuosi 2014 tuntuu olleen todella pitkä ja oman elämäni sekä tulevaisuuteni osalta myös oikea muutosten vuosi. Onko se sitten uudelle vuosikymmenelle pyörähtänyt ikä vaiko mikä, mutta tunnen kasvaneeni tämän vuoden aikana hurjasti. Ehkä aikuistumiseksikin sitä voisi kutsua? No, jossain määrin ainakin. Kaikkiaan vuosi on ollut huikea ja voin epäillä, että ensi vuonna sama meno jatkuu. Elämä on ihmisen parasta aikaa – vai miten se Nykäsen Matti joskus viisaasti virkkoi. ;)

Kuvat eivät liity aiheeseen sen kummemmin, kunhan pengoin syksyn vähäisiä kuva-arkistoja. Tähän postaukseen päätyi muutama otos lokakuulta, kun piipahdimme siskon kanssa Salossa ja mm. treffasimme Santun kahvittelun merkeissä keskustan Toinen Keksi -kahvilassa. Viihtyisä miljöö ja maistuvat herkut, lisäksi tarjoilun esillepano ihastuttaa ja ilahduttaa. Suosittelen lämpimästi käymään, mikäli sattuu Salon suunnalla liikkumaan!

1. Mitä sellaista teit vuonna 2014, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Tein positiivisen raskaustestin, menin mukaan taloyhtiön hallitukseen, olin suofutiksen MM-kisoissa, ostin auton, näin revontulia, suunnittelin meille uuden keittiön.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Viime vuonna kirjasin tavoitteeksi pitää paremmin huolta itsestä ja puoliskosta sekä saada remontin valmiiksi. Jossain määrin näissä jopa onnistuttiin! Liikuntaa olisimme voineet lisätä enemmänkin, mutta ruokapuoli alkaa olla paremmin hanskassa (paitsi toki nyt keittiörempan keskellä). Itse vähensin huomattavasti maitotuotteiden käyttöä  ja korvasin niitä kasviperäisillä jutuilla, mikä on parantanut yleistä olotilaa. Mies sai korjattua omaa oloaan radikaaleilla ruokavaliomuutoksilla, joista osaan voinee kohta taas koittaa totutella ja katsoa miltä tuntuu. Täysin vanhaan kuitenkaan on tuskin paluuta. Remonttirintamalla meillä oli pidempi tauko ja koti tuntui jo varsin kodikkaalta, kunnes syksyllä päätimme hoitaa pois alta viimeisen silauksen eli keittiön uusimisen. Ensi vuonna luulisi vihdoin tämänkin tavoitteen toteutuvan? Lupaan myös yrittää olla ottamatta liikaa paineita vanhemmuudesta sekä nauttia täysillä ajasta, jonka saan olla jälkikasvun kanssa kotona.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Tapaninpäivän viimeisillä minuuteilla maailmaan tupsahti pieni serkkupoika.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Ei kukaan todella läheinen.

5. Missä maissa kävit?
– Päivävisiitillä Norjassa ja Ruotsin puolellakin pikapikaa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2015 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2014?
– Valmiin keittiön, maalatut ovet ainakin makuu- ja työhuoneeseen.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2014?
– 9.5. raskaustesti näytti kahta viivaa, 17.-18.5. vietin Ahvenanmaalla geokätköilyreissulla, 27.7. matkasimme museojunalla Turusta Ukiin, 11.10. mulle pidettiin yllätysvauvakutsut.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Tehdyt päätökset, jotka vaikuttivat elämän suuntaan varsin merkittävästi.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Hormonipäissä aiheuttamani riidat typeristä jutuista.

10. Kärsitkö vammoista?
– Raskausaikaiset suonenvedot olivat niin järkyttäviä että voisi melkein laskea vammoiksi. Auts!

11. Paras asia, jonka ostit?
– Kevensin kamerakalustoa huomattavasti mikrojärkkäriin parilla linssillä sekä sain vihdoin päivitettyä iMacin isompaan 27″-versioon. (Mies vastaisi todennäköisesti uusi auto.)

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Puolisoni, joka jaksoi paitsi kestää hormonihuuruista vaimoaan, myös tehdä keittiöremonttia normaalien työviikkojen ohessa.

13. Kenen käyttäytyminen Mikä aiheutti ahdistusta?
– Työkuviot.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Kotijuttuihin ja elämiseen taisivat enimmäkseen huveta. Loppuvuodesta piti toki tehdä myös joitakin isompia hankintoja vauvaa varten, vaikka paljon olemmekin saaneet kavereilta lainaksi.

15. Mistä innostuit eniten?
– Kodin laittamisesta, tulevasta jälkeläisestä.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2014?
– Haloo Helsinki!, Apulanta, Sanni, Jontte Valosaari.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi (tai ainakin painavampi, kiitos raskauskilojen).

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Jaa, taitaa mennä aika fifty-fifty. Velkaisempi joka tapauksessa.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Käynyt salilla ja/tai jumpissa (tai edes ulkoilemassa). Olen useamman vuoden yrittänyt löytää aiempaa liikuntainnostusta takaisin ja nyt lopulta paloi käpy kalliisiin salikertoihin, minkä seurauksena päädyin irtisanomaan koko Elixia-jäsenyyteni. Keväällä otimme työkaverin kanssa setin pari-Fustraa ja vaikka siitä sai pulittaa euron poikineen, koen sen olleen koko rahan arvoinen.

19. Entä vähemmän?
– Valittanut turhasta.

20. Miten vietit joulun?
– Aattona olin kotikotona maalla lähimpien rakkaiden ympäröimänä, joulupäivänä taas olimme miehen perheen luona syömässä.

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2014?
– Kokonaan uusi keittiö, jonka osalta päädyimme Kvikin tavallista syvempiin kalusteisiin. Keittiöstä tulee mustavalkoinen ja lattiaksi olisi tarkoitus kliksutella linoleumia ruudullisena. Inspiroiduin myös tuoleista: 30-vuotislahjaksi sain toivomani Eamesin RAR-keinutuolin ja Hayn About A Chair -tuolin.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Täydellisen harmaa pellavapaita (Lindex), mustat nahkatossut (Vagabond), pitkähihainen trikootunikamekko (Nanso by Katri Niskanen), oranssit Converset, susileggingsit (Object Collectors Item), Luhdan kirkkaankeltainen ulkoilutakki, tekonahkaiset äitiyshousut (H&M mama), superlämmin villatakki (Klo Design), harmaa kashmirvillainen kietaisutakki Etsystä.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Yle Areenasta katsoin muutaman vuoden vanhan, mutta edelleen ajankohtaisen ja ennen kaikkea mielenkiintoisen Tehtävä lähiössä -sarjan.

24. Suosikkilehtesi?
– Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Eve Hietamies: Yösyöttö

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Apulannan kokoelmalevy Syytteitä ja Selityksiä – 52 parasta palautti mieleen monta muistoa menneisyydestä.

27. Mitä halusit ja sait?
– Vauvan odotuksen, kissan, junamatkan Turusta Uuteenkaupunkiin, mikrojärjestelmäkameran, isomman iMacin, uuden mallisen Honda Civicin (aka Näkkärin).

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Uuden keittiön valmiiksi, palkankorotuksen.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2014?
– Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann oli aika hulvaton.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Pyöreitä napsahti mittariin! Omaani sekä kahden muun vanhenemista juhlistettiin isommalla porukalla teemabileiden merkeissä viikkoa etukäteen. Varsinaisena juhlapäivänä kestitsin sukulaisia, minkä jälkeen kävin Littoistenjärvellä kuvaamassa kaveripariskunnan hääpotretit.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Työkuvioiden muuttuminen suotuisampaan suuntaan.

32. Miten kuvailisit vuoden 2014 tyyliäsi?
– Helmoja, shortseja, leggingsejä. Ehkä hieman tummasävyisempää kuin aiemmin, usein pienillä väripilkuilla piristettynä. Mahan kasvaessa avainsanaksi nousi mukavuus, kaikki liian tiukka oli epämukavaa ja sai jäädä odottamaan aikaa raskauden jälkeen.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Mahassa möyrivä jälkikasvu. ♥

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Olihan se aika huikeaa, kun tasa-arvoinen avioliittolaki eteni eduskunnassa.

35. Ketä kaipasit?
– Mammaa ja pappaa, joiden poismenosta tuli syksyllä kuluneeksi tasan 10 vuotta.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Tutustuin pariin työkaveriin entistä paremmin, mikä teki työpäivistä huomattavasti kivempia.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– En tietääkseni.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Muutaman kiivastuksissani miehelle ärähtämäni sanan voisin ottaa takaisin.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2014?
– Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
– “Uskot kohtaloon tai et, se on ihan sama kunhan ajattelet / Tää sekunti itsensä kantakoon, se on kaiken aa ja oo / Mut jos tuijotat vaan yhtä puuta, koko metsä voi kadota / Mut jos sä näet vaan metsän, et ehkä huomaa puuta hienointa” – Haloo Helsinki!: Vihaan kyllästynyt

Edellisten vuosien katsaukset: 2013, 2012, 2011 ja 2010.

Syksystä on näköjään muodostunut huomaamatta varsin juhlien värittämä, kun niin monta lähipiirin lasta on putkahtanut maailmaan syys-lokakuussa. Tänä vuonna oli juhlittavana kolmen setti, joista jokainen päivänsankari puhalsi kakusta eri määrän kynttilöitä. Ensi syksylle ei synttäriputkeen olekaan tulossa ainakaan ihan suoraa jatkoa, sillä seuraavat tulokkaat syntyvät toivottavasti vasta lähempänä vuodenvaihdetta.

Eräänä syyskuisena viikonloppuna hurautimme Tampereelle, ensimmäisenä juhlavuorossa oli nimittäin suloinen kummityttömme. Ihan käsittämätöntä, että siitä tosiaan on jo vuosi! Ja mikäli toisten lapset kasvavat näin vauhdilla, niin mitä se onkaan oman lapsen kohdalla… Voi apua.

Syyskuussa siis juhlittiin F:n 1-vuotissynttäreitä ja syötiin kokki-isän taikomaa aivan huikeaa suklaalla koristeltua kakkua. Lokakuussa vuorossa oli ensin porkkanapäisen V:n 2-vuotiskemut Muumi-kakkuineen ja sitten serkkuni A:n 3-vuotispirskeet kera kotipuutarhasta poimituilla viinirypäleillä koristellun kakun. Että juu, kakkua on ainakin syöty! Kyllä tällaisen kakkufanin kelpaa – nam nam. :)

Viimeistä lomaviikkoa viedään (yhyy!) enkä ole paljoa kotona ehtinyt istuksia, joten blogi on pysynyt hiljaisena. Kesän kuvamateriaalia olen sentään vähän ehtinyt käydä läpi, läjäytetäänpä siis tännekin jotain. Kesäkuun alkupuolella vietimme tosiaan kimppasynttäreitä jo neljättä kertaa ja itsellä kun tuo ikä pyörähti uudelle vuosikymmenelle, päätin ehdottaa synttäritovereilleni poikkeuksellisesti teemakemuja. Pohdimme yhtä sun toista teemaa, kunnes äiti sen keksi: Mille vuosikymmenelle kuulut? Näin ei tulisi paineita myöskään niille, joita ei teemapukeutuminen houkuttaisi – vuosikymmen se on tämä 2010-lukukin. Mukavasti porukka kyllä innostui ja päivän aikana pihamaalla hyöri tyyppejä monelta eri vuosikymmeneltä.

Vieraat kehotettiin ottamaan mukaan omat grillattavat, kaikki kun tykkäävät vähän erilaisesta grilliruuasta. Muuten pöydästä löytyi vihersalaatti lisukkeineen, coleslaw, marinoitu punasipuli, sämpylät ja valkosipulilevite + paprikahummus, kalaneliöt lehtitaikinasta sekä cocktailpalat. Löysin siivotessa pussillisen pentuna keräämiäni servettejä (kaikki luonnollisesti erilaisia keskenään) ja mitäpä niitä enää säilömään, joten lykättiin ne isossa Aalto-vaasissa pöytään ja jokainen sai siitä napata fiilikseen sopivan turpapyyhkeen.

Kahvipöytään väkerrettiin tryffeleitä (1 prk tuorejuustoa sekoitetaan 2 pötköön murskattuja Domino-keksejä ja pyöritellään palloiksi, jääkaapin jälkeen kastetaan sulaan suklaaseen ja koristellaan), toinen setti oli mangotuorejuusto + tavalliset Dominot ja toinen maustamaton tuorejuusto + minttu-Dominot. Kuorruttaminen ei tosin ollut ihan niin iisiä ensikertalaiselle (tiedänpähän nyt että ne kannattaa laittaa kovettumaan leivinpaperille…), mutta kelpo palluroita niistä tuli ja maistuivat juhlaväelle. Kakuiksi leipasin pari munatonta suklaapiirakkaa, jotka kumosin lautasille ja kuorrutin näyttämään kakuiksi. Eka versio sai koristeiksi strösseleistä luvun 30 sekä saman verran kaapeista kaivettuja sekalaisia kynttilöitä, jotka puhalsin sammuksiin tyylikkäästi kylpytakissa saunomisen ja uimisen välissä. Toisessa kakussa oli luonnollisesti luku 27, joskin kynttilät jäivät siitä pois.

Olen harvoin lahjojen perään, mutta nyt eräänlaisen merkkipaalun tullessa vastaan toivoin saavani jotain muistuttamaan näistä juhlista ja rakkaista ystävistä. Vinkkasin lahjatoiveen siskolle, joka organisoi homman ja raparperisen alkumaljan jälkeen eteeni kannettiin jättimäinen laatikko. Sieltä paljastui juurikin se toivomani Hayn About A Chair mustana, jolla muuten tälläkin hetkellä istun. Sain myös muutaman pienemmän jutun (mm. söpöjä fillarikarkkeja, korvikset, viiniä ja Andy Warhol -inspiraatiokirjan) sekä kuvassakin näkyvän kolmenkympin lätkän, joka tuli mulle ikään kuin kiertopalkintona – katsotaan kenen tulevan kolmekymppisen luokse se seuraavaksi löytää…

Kerrankin tajuttiin/muistettiin ottaa kimppakuva meistä synttärisankareista: 60-luku meets ysäri vyölaukkuineen. ;) Oli kyllä mahtavat kekkerit, sääkin suosi toisin kuin pari vuotta sitten samassa lokaatiossa. Tuon viikonlopun jälkeen kylmenikin selvästi ja helteet palasivat vasta heinäkuun puolella. Kiitos ihanat ystävät muistamisesta, mikäs tässä kolmekymppisenä ollessa kun on niin paljon huikeita tyyppejä elämässä! ♥

Samuli Putro – Taitekohdassa [2014]

Äitini on aikamoinen alehaukka ja bongailee aina kaikkialta jos jonkinlaisia tarjouksia. Kiitos äidin ja Grouponissa myynnissä olleen diilin, päädyimme taannoin porukalla syömään Ravintolalaiva Cindyyn. Teatterisillan kupeessa oleva Cindy oli mulle uusi tuttavuus ruokapuolen osalta, joskus olen toki kannella istunut kesäjuoma kädessä.

Meillä oli pöytävaraus perjantai-iltana seitsemältä. Cindy osoittautui viihtyisäksi ja ainakin tuolloin mukavan rauhalliseksi paikaksi. Lahjakortin hintaan kuului vapaavalintaiset alku-, pää- ja jälkiruuat; juomat tilatiin sitten erikseen. Valitsin alkuruuaksi fenkolikeittoa, paahdettua korvasientä ja spelttinäkkäriä. Olen vasta viime aikoina oppinut pitämään keitoista lounaalla, joten tässä oli sopiva sauma testata kerrankin alkupalakeitto ravintolassa. Enkä joutunut pettymään, sillä kokonaisuus hiveli paitsi näköaistia myös makuaistia. Ehkä inan turhan suolaista, tosin mä käytän muutenkin suolaa aika hintelästi.

Koska ruokavaliooni ei pääsääntöisesti kuulu siipikarja eikä punainen liha, valittavakseni jäi kala- tai kasvispääruoka. Päädyin kasvisvaihtoehtoon, joka oli valkosipuli-yrttivoissa paistettua munakoisoa, porkkanaa, punajuurta ja sieni-sipulipiirasta. Annos näytti kovin pieneltä, mutta se oli harhaa eikä todellakaan jäänyt nälkä tuon jälkeen. Tykkäsin tosi paljon makujen kokonaisuudesta, kaikki osat jotenkin tuntuivat sopivan yhteen. Mmmm, tulee vesi kielelle kun tätä muistelee…

Jälkiruuista olisin voinut ottaa yhden jokaista, mutta listaa vilkaistuani tiesin heti mitä halusin kokeilla kaikista eniten: lakritsi crème brûlée ja sitrussorbettia. Kaiken tyyppiset paahtovanukkaat ovat mun mieleen, joten aavistelin tämänkin osuvan makuhermooni – ja niin se kyllä tekikin. Aivan mielettömän ihanaa! Lakritsi ei maistunut kovin voimakkaalta, mutta juuri sen verran että se pysyi mukana sitruksisen sorbetin maun kanssa. Ah, tätä menen kyllä taatusti syömään uudestaankin (ja samaa tuumaili sisko omasta annoksestaan).

Myös palvelu oli ystävällistä ja ihan toimivaa, eli Cindy-kokemus oli kaikkiaan varsin positiivinen. Vastaavia diilejä pyörii Grouponissa aina silloin tällöin, kannattaa kuikuilla mikäli kiinnostaa ruokailu erinomaisella hinta-laatusuhteella. Yhden henkilön sapuskoille tulee hintaa pari kymppiä ja rapiat, ei siis todellakaan kallista lystiä. Normaalin hinnaston mukaan tuo mun setti olisi maksanut 34 e, mikä sekin on vielä hyvin siedettävä hinta Cindyn tarjoamasta lähiruuasta ja luomusta.

Jouluahdistukseni vaikutti lahjojen hankintaan siinä mielessä, että lähipiirille annetut paketit sisälsivät tänä jouluna enimmäkseen muuta kuin tavaraa: lahjakortteja, syötävää, juotavaa. Kodin tavarapaljouden keskellä omat lahjatoiveeni olivat aika samanlaisia enkä välttämättä olisi tarvinnut lahjoja lainkaan. Kuitenkin jopa pieneltä toivelistaltani toteutui pari juttua: tamperelaisilta saimme pullon Blossaa, ulkoisen Buffalon sekä The Soundsin levyn ostin itse itselleni. Aattona paketteja ei ollut liikaa ja niissäkin iloksemme paljon herkkuja tai käyttötavaraa. Ihan kaikki lahjat eivät kuviin eksyneet, mutta tällaista kaikkea paketeista paljastui.

Olen toivonut tuollaista leivontapurkkia sekä kuumaan maitoon sulatettavaa suklaalusikkaa, nyt sain molemmat samalla kertaa! Purkin aineksista tulee brownie, saas nähdä koska tartun toimeen ja leipaisen kyseistä suklaaherkkua. Kustavin Käsityökylän karpalomarmeladi on jo tuhottu – oli älyttömän hyvää! Koostumus oli täydellinen ja karpalon kirpsakkuuden ansiosta pala ei ollut äklömakea kuten marmeladi usein on. Sinipallollinen pahvipaketti taas sisältää kotitekoista maapähkinä-rusina-suklaata, joka sai about kaikki meidän lahjat tuoksumaan suklaalle. Nam.

Siskolta sain lahjan todellakin tarpeeseen, nimittäin geokätköilytarpeeseen. Otsalamppu on aivan must pimeään aikaan kätköillessä ja lisäksi paketissa oli pieni Marimekko-pussukka (reissaajille), lyijykyniä (loggaamiseen) sekä huulirasva (ulkoilmassa huulet kuivuu). Violetti tuubi on Yves Rocherin laventelista jalkavoidetta. Raitapurkki yllätti mut täysin, joskin olin siitä hyvin iloissani ja se löysikin heti paikkansa joulunpyhinä kasatussa uudessa kotitoimistossani kynäpurkkina.

Kotiin saimme toivottuja Luhdan käsipyyhkeitä, tykkään tuosta siksak-kuviosta ja siniturkoosi väri on myös kiva. Hauska kenkäaiheinen keittiöpyyhe on kotimaisen PaaPii Designin. Possunuolija taitaa olla meidän keittiössä jo kolmas samanlainen, vaan haitanneeko tuo. Aattoiltana kuusen alla olleiden lahjojen avaamisen jälkeen äiti tempaisi jostain varastoistaan vielä yhden hyvin toivotun paketin, nimittäin sauvasekoittimen. Uuu nyt pääsen tekemään keittiössä vaikka mitä herkkuja!

Teetä löytyi lahjakääreistä tänäkin jouluna, jei. Tumma paketti on minttusuklaista mustaa teetä ja hopeassa pussissa on turkulaisen Teepolun wulong-teetä Mae Salong Si Ji Chun. Täytyykin muuten joku kerta pistäytyä Humalistonkadulla sijaitsevassa Teepolussa, kun en ole siellä vielä koskaan käynyt. Pörrösukkia en ole tainnut lapsuuden jälkeen joululahjaksi, joten hihkuin kun löysin nimelläni varustetusta paketista mustavalkoraidalliset Nanson sukat. Käytän pörrösukkia näin talviaikaan lähes päivittäin (nytkin jalassa) ja kaikki vanhat alkavat vuosien käytön jälkeen olla aikamoisen kulahtaneita. Neljäs asia kuvassa on tuollainen pieni pellavan värinen pussukka, jossa on etupuolella possuja ja takana pari muuta eläintä. Possufani tykkää!

Saanan ja Ollin jättityynyn (60×80 cm) saimme käyttöömme jo ennen joulua. Äiti tahtoi ostaa sen meille joululahjaksi ja kävin Turku Design Now! -joulumyyjäisissä itse valitsemassa sopivan yksilön. Ihastuin tuohon turkulaisen suunnittelijakaksikon viime syksynä esittelemään Villi pohjola -kuosiin kertalaakista ja tiesin, että jotain mallistosta tahdon kotiinkin. Jättityynylle oli tarvetta, joten vaikeimmaksi projektissa osoittautui värin valinta – ovat niin kauniita kaikki kolme! Päädyin lopulta mustaan tyynyyn valkoisilla kuvioilla ja lisäksi hankin vihreät kuviot valkoisella pohjalla keittiöpyyhkeenä. Ehkäpä jossain kohtaa sorrun vielä valkoiseen mustilla kuvioilla esimerkiksi kangaspussukan muodossa.

DHT – Listen To Your Heart [2005]