AvainsanaHerqperc

Melkein kaksi viikkoa radiohiljaisuutta, hupsista. Olen vähän lukossa bloggaamisen kanssa tällä hetkellä, aivan kuin elämässä ei tapahtuisi mitään sellaista mistä jaksaisi kirjoittaa ja kuviakin olen räpsinyt todella vähän. Päivät menevät niin nopsaan töiden, treenien ja sen sellaisten parissa, illalla ei sitten oikein muuta jaksa kuin selailla blogeja tai jumittaa naamakirjassa. Onneksi enää huominen töitä ja sen jälkeen saan nauttia pitkästä viikonlopusta, sillä olen vappuun asti vapaalla. Saa nukkua, ihanaa!

Viime viikonlopun vietimme äijelin kanssa Tampereella, mahtia nähdä ystäviä pitkästä aikaa kunnolla! Leikittiin pihalla ja kevätaurinko lämmitti poskia, käytiin Dinerissa syömässä. Lisäksi vain oltiin ja hengailtiin, ihan parasta tekemistä siis. Sunnuntaina oli rentoutunut fiilis, siitä jaksoi taas ponnistaa kohti uutta viikkoa. Kiitos rakkaat tamperelaiset! ♥

Nyt tulevana viikonloppuna on tiedossa jos jonkinlaista ohjelmaa täällä Turun suunnalla, ainakin pitäisi käydä kotikotona vaihtamassa autoon kesärenkaat. Kaipa sieltä prätkänkin voisi ottaa ajoon, puolisko erityisesti on ihan liekeissä jo. Huomenna on suuntana Vimma, jossa pidetään illalla tämän kevään muotinäytös teemalla Rock’n Roses. Kaikki kynnelle kykenevät hei mukaan (ja ottakaa kaverinne myös): Vimma klo 19, ei ikärajaa, vapaa pääsy!

Kävinpä tuossa tammikuun puolella pikavisiitillä naapurimaassa. K-serkku oli onnistunut jostain voittamaan (eikse näin menny..?) lahjakortin Viking Linen risteilylle Hki-Sto-Hki ja kysyi lähdenkö mukaan – no tottahan toki. Eräänä torstaina sitten junailin itseni Helsinkiin, jossa parin tunnin pööpöilyn jälkeen (parempi pelata varman päälle ihan vaan koska VR & talvi) treffasin K:n ja E:n satamassa. Säälin niskaani ja jätin kunnon kameran kotiin, onneksi Instagram pelastaa (ainakin vähäsen ja hyvällä mielikuvituksella).

Katajanokalle matkani taittui kävellen, suunnilleen siinä auringon laskiessa. Olihan vaan kaunis talvipäivä! (1.) Matkalla ihastelin kapeita katuja sekä vanhoja rakennuksia, kuten tuota söpöä vaaleanpunaista. (2.) En ole muutamaan vuoteen matkustanut Viikkarilla, terminaalissa oli aika komeat seinät. (3.) Ekan illan tärkein aktiviteetti: buffet. Erityisesti jälkiruokapöydän valikoima (4.) oli loistava, joskin siinä vaiheessa olin jo niin täynnä etten kyennyt nauttimaan sen antimista täysillä. Ensi kerralla kyllä aloitan jälkkäreistä!

Ostimme laivasta liput bussiin (à 5e) ja parikymmentä minuuttia bussiin jonottaessamme vasta tuli mieleen, että samalla hinnalla (tai ehkä vähän päälle) olisi varmaan päässyt taksilla – ja paljon nopeammin. Noin tunti laivan saapumisen jälkeen olimme lopulta Cityterminalenissa, josta lähdimme kävelemään Hötorgetin suuntaan. Sää oli kylmähkö ja välillä piti poiketa kaupoissa lämmittelemässä. ;) WeSCillä oli mieletön hyljerivistö katossa! (1.) Paljoa en tuhlaillut, vähän jotain Granitista sekä huikea alelöytö Urban Outfittersistä, jonka sisäänkäynti on niiiiin hieno. (2.) Viimeiseksi pyörähdimme Gallerianissa, kuvatodiste on Monkin sovituskopista. (3.) Takaisin satamaan hiihdimme vanhan kaupungin läpi (4.) ja ehdimme sopivasti muutamaa minuuttia ennen kuin risteilymatkustajien paluuajan takaraja koitti.

UO:sta poistuin mukanani päheät monot, joissa oli alennus todellakin kohdallaan! (1.) Olimme painelleet koko päivän laiva-aamiaisen voimalla, joten siirryimme suosiolla sapuskoimaan Ella’s-ravintolaan. Vesi tuli hienoissa pulloissa (2.) ja tietysti jokaiselle omansa, kolminkertainen hinta siis. Ruuaksi otin Linguine al Arrabiata -pastan oliivittomana (3.) eikä valittamista, hyvää oli ja annos oikein sopivan kokoinen. Ähkystä ei tietoakaan, joten olin heikko vastustamaan Crème bruléeta (4.) jälkiruuaksi. Hyvää oli sekin, nam nam. Syömisen jälkeen vielä hyväksi toviksi Tax Freen valikoimia tutkailemaan, sen jälkeen alkoikin jo väsymys voittaa.

Sellainen Tukholman reissu se, kiitosta vaan matkaseuralle! Selvisin muuten ihan älyttömän edullisesti hela hoidosta: risteily ei maksanut mitään ja junamatkat Tku-Hki-Tku maksoivat yhteensä 3e. Kiitos vaan VR hullun halvoista joulukalenterilipuista, kelpaisi tuollaiset tarjoukset useamminkin. :) Suurin menoerä oli siis ruokailut, buffet ja aamiainen oli toki etukäteen ostettu ja maksettu niin muutaman killingin siinäkin säästi.

Tänään vuorossa katsaus jouluna paketeista paljastuneihin lahjoihin kuten eilen lupailin, tosin tällainen lahjaläjään keskittynyt postaus on ehkä vähän enemmän kuin vain “sivuamista”. ;) Tyypit antoivat mulle taas kerran aivan älykivoja lahjoja, en voi muuta kuin kumartaa ja sanoa KIITOS! On aina yhtä mahtia saada omannäköisiä juttuja. Aivan kaikki lahjat eivät kameran eteen eksyneet, tuli nyt heti mieleen puoliskolta saamani minttukärry (eli Ikean RÅSKOG-tarjoiluvaunu) ja pari muuta juttua. No, näillä mennään nyt ja aloitetaan herkkuosastosta.

Enoni perheeltä saimme matalan vinyylikulhon parilla leffalipulla ja suklaalla höystettynä, karkit on toki jo syöty mutta elokuviin ei sentään ole vielä ehditty. Mä tykkäisin käydä tsekkaamassa pätkän jotain aivotonta liibalaabaa, mutta saattaa tuo avioäijeli olla hieman eri mieltä… Lasillinen Daim-tyyppistä suklaata löytyi M&A:n paketista, oli muuten hyvää! Teevarasto täydentyi lempparini Forsman Tean mustalla teellä Keisarin Malja (Sansulta) sekä ranskalaisen Mariage Frères -teetalon sitruksisella vihreällä teellä Thé sur le Nil (tädin perheeltä). Upea musta purkki jää taatusti käyttöön tyhjentymisensä jälkeenkin.

Tämä supersuloinen rasia on myös Sansulta ja pitää sisällään minttupastilleja. Possu ♥

Äiskältä tuli täydennystä kuohuviinilasikokoelmaan parin Iittalan Essence -paketin muodossa, nyt meillä onkin sitten noita jo kahdeksan kasassa. Lisäksi astiakaapista voi jatkossa (vihdoin!) ottaa kätöseen Marimekon Kaiku-mukin, kiitos K-serkun. Rakastan tuota Marimekon mukien muotoa, joka näyttää kauneimmalta juurikin noin korvattomana.

Astiaksi laskettaneen myös kummitädiltä saadut objektiivimukit, joista kuvaan eksyi näköjään ainoastaan toinen. Desthea ratkaisi kalenterikriisini paketoimalla mulle Dewin ihananihanan kissakalenterin. Ainut huono puoli on se, että kissakuume tulee todennäköisesti vaivaamaan entistä pahemmin koko vuoden… Paketissa oli kiva tähtiliina, jonka väritys on ihan selkeä glögin ja piparin yhdistelmä. :) Samaa sävyä on myös S&A:lta saadussa The Body Shopin minirasvakolmikossa, jonka tuoksut ovat herkullisesti Cranberry Joy, Vanilla Bliss sekä Ginger Sparkle. Nyt ei tarvitse olla lopputalvea kuivin käsin liikenteessä, kun on tällainen laukussa.

Keltainen kynttiläpari oli tädin perheen paketissa, pienemmät M&A:n tekemiä. Ihastuin heti tuohon violettipunaiseen lumihiutalekynttilään (tulkitsenhan kuvion oikein..?), tiedä raaskiiko tuota edes polttaa. Voi olisipa remontti jo valmis ja koti kunnossa, niin voisin asetella kynttilöitä kaikille mahdollisille tasoille ja polttaa niitä pimeinä iltoina!

Sisko-rakas oli kääräissyt mulle pakettiin samistopin vihreällä printillä sekä tekemänsä cokis-korvikset. Olen nyt viimeiset pari päivää käyttänyt niitä ja kieltämättä on aika hauska fiilis kulkea pullonkorkit korvissa kilkattamassa. Pääsevätpä muuten uuteen ajokorttiinikin, kun piti ottaa uudet kuvat nyt kun nimi vaihtui.

Sellaista täällä. Minkälaista kivaa muilla paljastui lahjapaketeista?

Happoradio – Jälkiä 2001-2011

Täällä valmistaudutaan vastaanottamaan uusi vuosi tuttuun tapaan hyvässä seurassa maaseudun rauhassa, tästä on kovaa vauhtia tulossa perinne. Vaan mikäpä siinä, pöytään katetaan just sitä mitä halutaan ja illan ohjelmassa on mitä ikinä keksitään. Saunaa, ruokaa, kuohuvaa ja raketteja nyt ainakin.

Kuvat eivät sentään ole tältä illalta, vaan tapaninpäivän lounaalta sukulaisten kesken. Piti nyt pläjäyttää vielä muutama jouluaiheinen kuva, kun en näitä ehtinyt viime viikolla laittaa. Tämän kummemmin en ajatellut joulusta blogata, tai no aihetta nimeltä joululahjat voisin ehkä sivuta. Olin ilmeisesti ollut tosi kiltti, kun sain monta kivaa juttua. Nyt ei muuta kuin mahtavaa uutta vuotta 2013 kaikille!

Joulukuuta eletään jo, vaikkei täällä blogissa kovin eloisalta näytäkään. Viime viikkoina on väännetty remppaa oikein urakalla, tai no puoliskohan työmaalla pääasiassa häärii ja itse toimin avustavissa tehtävissä. Olen innostunut hyörimään keittiön puolella, jossa olen saanut jopa ihan maukkaita syötäviä aikaiseksi. Vähän kyllä pistää naurattamaan, kun aina jotain menee pieleen: milloin taikinaan lentää munankuoria, milloin mittaan jotain väärin, milloin onnistun sotkemaan puoli keittiötä esim. ruokakermaan… Noh, lopputulos kai se tärkein on ja hyvin ovat kokkaukset maistuneet sekä meille että vieraille.

Köökkisotkemisen lisäksi olen nukkunut. Paljon. Tiedä sitten onko se pimeyden, lyhyiden yöunien, liian vähäisen ulkoilun vaiko keskeneräisen remontin aiheuttamaa väsymystä, mutta meillä vedetään unta palloon ihan hullut määrät nykyään. Oltiin äijelin kanssa kumpikin nyt neljä päivää vapaalla ja joka yö vietettiin unten mailla vähintään kymmenen tuntia, oma ennätykseni oli neljätoista(!) tuntia. Siihen sitten vielä pienet päivänokoset kevyesti päälle, ei ongelmaa. Onneksi enää pari viikkoa talvipäivänseisaukseen ja päivä alkaa jälleen pidentyä!

Jouluaatto lähestyy kovaa vauhtia ja vähän kaikki tuntuu olevan alkutekijöissään, lahjat ja koristelut ja ylipäänsä suunnitelmat. En vieläkään tiedä missä ja miten vietämme aattoa tai ehtiikö remppa siihen pisteeseen, että tänne mahtuisi joulukuusi. En ole askarrellut ensimmäistäkään joulukorttia, lahjoja sentään saatiin nyt viikonloppuna hankittua muutama. Jotenkin tuntuu muka olevan niin paljon kaikenlaista. Todennäköisesti se ympäriinsä sinkoileva hullu aattoa edeltävänä viikonloppuna olen sitten minä…

Vaan onneksi on valkoinen maa ja pakkasta! Se runsaan viikon takainen lumimyrsky lähinnä nauratti, kun myräkkä meinasi viedä mennessään. Helppo mun oli hymyillä, kun ei tarvinnut sen kummemmin matkustaa mihinkään tai edes ajaa autoa. Sen jälkeen olen kyllä pari kertaa kököttänyt hyvän tovin pysäkillä parinkymmenen asteen pakkasessa, kun bussi on ollut myöhässä – kaivoin muuten aika nopsaan paksuimmat talvitakit esille.

Tämän postauksen kuvat otin työpaikan pikkujouluissa marraskuun viimeisenä iltana. Kekkerit pidettiin Turun Akatemiatalolla, ainakin tämä juhlasali oli aikamoisen upea paikka. Ruoka oli hyvää, jälkiruokajuustokakku suussa sulavaa eikä seurassakaan ollut valittamista. Illan yllätysesiintyjänä oli Ismo Leikola, jonka jutut piristivät iltaa juuri sopivassa kohtaa. Loistoveto työnantajalta, ei voi muuta sanoa. Kotiin tulin hyvissä ajoin ja painelin suoraan nukkumaan, kahden viikon työputken jälkeen uni vei mukanaan heti kun painoi päänsä tyynyyn.

Kun nyt nukkumisesta tuli puhe, niin eiköhän se olisi kohta taas aika lähteä treffaamaan nukkumattia. Neljän päivän miniloma alkaa olla finito ja uusi viikko voi alkaa. Pari viikkoa kun jaksaa painaa duunia niin saa vihdoin rauhoittua joulun viettoon. Ja itse asiassa tämän vuoden työpäivät ovatkin sitten siinä, kiitos arkipäiviin osuvien joulunpyhien joululomasta pääsee tänä vuonna nauttimaan yli viikon verran. Sitä odotellessa!

Antti Tuisku – Minun jouluni [2005]