Joskus heinäkuussa S heitti ilmoille ajatuksen pihakirppiksen järkkäämisestä maalla ja ajatuksen hauduttua pystytimme päiväksi oman kipputorin S:n & A:n pihalle samana päivänä kuin kylällä järjestettiin jokavuotiset kesämarkkinat. Tuumailimme, että ainakin silloin olisi paljon ihmisiä liikkeellä – ehkäpä joku eksyisi kirppiksellekin, vaikka matkaa keskustasta olisi muutama kilometri.
Ja niin eksyikin! Ei nyt mitään varsinaista yleisöryntäystä, mutta ekaksi kokeiluksi ihan mukavasti. Heti aamusta paikalle ilmestyi selkeä trokari, joka vei parhaat palat päältä ja todennäköisesti myyntiin kovalla hinnalla jonnekin hyllykirppikselle. No, pääasia että tavarat lähtivät omista nurkista pois. Aamupäivä oli selvästi vilkkaampi, puolen päivän jälkeen ei enää kovin montaa uteliasta näkynyt. Hienoa oli kuitenkin se, että vain yksi poistui ostamatta mitään – kaikkien muiden matkaan lähti edes jotain pientä.
Patekin olisi halunnut osallistua.
Sään puolesta päivä oli erittäin onnistunut, aurinko lämmitti vielä sen verran että ulkona tarkeni istuskella lyhythihaisessa. Itse käväisin aamupäivällä pikaisesti tsekkaamassa markkinahumun, S piti sillä aikaa “putiikkia” pystyssä ja välihetkinä puikot viuhuivat tulossa olevaa syysvauvaa varten. Tavaraa oli myynnissä PALJON, kiitos opiskeluaikojen shoppailuintoni. Suurin osa jäi toki myymättä, mutta jotain sentään saatiin nurkista pois. Päivän päätteeksi kuvasin osan vaatteista tarkoituksenani laittaa niitä Huutikseen/Fb-kirppiksille, mutta enpäs ylläri ylläri ole ehtinyt tätä aietta vielä toteuttaa… Ehkä mä tässä jonain päivänä.
Kasattuamme kirppiskamat lähdin äitin kanssa kesäteatteriin, jossa viime vuodelta tuttu kylämatka sai jatkoa. Kouluaiheinen näytelmä oli hauskasti toteutettu ja sai pohtimaan suomalaisen opinpolun nykytilaa. Tuntuu, että paljon on muuttunut jo siitä kun itse menin kouluun! Parikymmentä vuotta tosin siitäkin on jo ehtinyt vierähtää, eh heh.
Puolisko sai myös raahauduttua illaksi maaseudun rauhaan ja otimme jälleen suunnaksi S:n & A:n residenssin. Suunnitelmissa oli viettää rentouttavaa lauantai-iltaa, pelailla, saunoa – sekä tietysti syödä. Alkupalaksi sipsejä, Nannakin yritti maistella:
Olen näin “aikuisiällä” (en edelleenkään koe itseäni mitenkään kovin aikuiseksi…) pelannut harmittavan vähän mitään lautapelejä, joten oli aika tutustua kehuttuun Carcassonneen. Ensimmäinen kierros meni vähän hapuillen, joskin onnistuin silti voittamaan koko pelin. Toisella kerralla sujui jo paremmin sääntöjen ym. puolesta, nyt vaan täytyisi koittaa järjestää uusi peli-ilta lähiaikoina ettei unohdu opit.
Illan menyy käsitti tällä kertaa lettuja, joita S paistoi aikamoisen kasan. Sisään kääräistiin tuoreita hedelmiä (ananasta, hunajamelonia, cantaloupea, mangoa) ja kotitekoisia hilloja sekä henk. kohtaista musthaveani kermavaahtoa. Herkkua oli, totta vieköön!
Lauri – New World [2011]
