AvainsanaJotain uutta

Perjantaina hilpaisin töistä tuntia aiemmin ja otin päiväunet junassa matkalla Helsinkiin. Ehdin olla perillä noin vartin verran, kun pankkikortti oli vingahtanut runsaan satasen edestä – hups. puolustuksekseni on tosin sanottava, että sillä rahalla sain the villakangastakin, jollaista olen kaivannut suunnilleen siitä asti kun täytin kaksikymmentä.

Uusi takki onnellisesti paperikassissa heiluen suunnistin Baker’siin, jossa olin sopinut tapaavani viikonloppuseurani eli K-serkun. Parituntinen hujahtikin mukavasti puolentoista euron skumpat käsissä jutustellen, ei edes ollut mitenkään huonoa kuohujuomaa. Olisikohan Turussakin jossain tällaista halpojen skumppien parituntista..?

K:lla oli söpö minipullo Givenchyn Ange ou Demon Le Secretia – aivan ihana tuoksu!

Kampin JC:ssä oli hassu naulakko.

Skumpilta käveltiin kaupan kautta K:n luokse kokkailemaan, muuta ei sitten jaksettu perjantaina tehdäkään. Työviikko vaati veronsa, mutta kunnon yöunien jälkeen lauantaiaamuna olo oli virkeä ja levännyt. Puoliltapäivin lähdettiin kaupungille pyörimään, kokeilin mm. läjän farkkuja ja opin, että Weekdayn Tuesday on mulle ihan jees malli mutta Cheap Mondayn pöksyihin mun ahteri ei tahdo mahtua. Farkut jäivät kuitenkin kauppaan, kun ei löytynyt sopivaa pesua, mutta sen sijaan otin jälleen askeleen kohti toimivampaa pyyhevarastoa parilla H&M Homen pyyhkeellä.

Mahat täytettiin Memphiksessä (hmm vaiko Memphisissä?), mun vaan oli saatava Holy Halloumi -leipäannos kuten viime kerrallakin. Ihan mielettömän hyvvää oli jälleen! Mempparista köpsöteltiinkin pikaisesti kotiin, korkattiin viinipullo ja ehostauduttiin hieman. Sitten suunnaksi Kaapelitehdas, joka oli mukavasti vartin kävelymatkan päässä.

Aikataulu meni sen verran jämptiksi, ettei ehditty kuin sisälle ja vessajonoon kun The Sounds jo kajautti ensimmäisen biisin ilmoille. Nopeasti rakko tyhjäksi ja väkijoukkoon – meillä ei ollut alunperinkään aikomus tunkea mihinkään lavan edustalle, joten passeli paikka löytyi äkkiä.

Maja Ivarsson oli oma kaunis itsensä, siltä kun näyttäisi itsekin! Asuvalinta ei yllättäen ollut niin raflaava kuin yleensä, toppi ja nahkashortsit olivat vaihtuneet simppeliin mustaan mekkoon. Tupakka kyllä kärysi kädessä useampaan otteeseen keikan aikana ja kaljapullokin tuli jossain vaiheessa mukaan kuvioihin, siltä osin tuttua Ivarssonia siis.

Oltiin keskivaiheilla “miksauskopin” lähistöllä ja loppupuolella keikkaa kävin nappaamassa kuvan biisilistasta, kun sellainen sattui osumaan silmään. Ensimmäisen keikanhan poppoo oli vetänyt jo perjantaina ja ennakkoilmoituksen mukaan kumpanakin iltana kuultiin hieman erilaiset setit. Lauantain kattaus kuulosti tältä:

1. It’s So Easy
2. Dance With The Devil
3. Queen Of Apology
4. No One Sleeps When I’m Awake
5. The No No Song
6. Diana
7. Hurt You
8. Something To Die For
9. Song With A Mission
10. Better Off Dead
11. Night After Night
12. Wish You Were Here
13. Midnight Sun
14. Painted By Numbers
15. Living In America
16. Yeah Yeah Yeah
17. Rock ‘n’ Roll
18. 4 Songs & A Fight
19. Dorchester Hotel
20. Tony The Beat
21. Hope You’re Happy Now

Viimeisen biisin aikana Maja alkoi kiskoa yleisöä lavalle ja lopulta siellä olikin varmaan pari-kolmekymmentä tyyppiä mukana laulamassa viimeisiä säkeitä. Tytöt halailivat Majaa ja antoivat poskisuukkoja, joku siellä näytti hilluvan pelkissä rintsikoissakin. Aika mielenkiintoinen lopetus melkein parituntiselle keikalle!

Kymmenen minuuttia myöhemmin halli oli jo tyhjentynyt.

Keikkaseurani slow-salaman näkökulmasta.

Mahtava keikka oli, toivottavasti ruotsalaiset tulevat ilahduttamaan itänaapuriaan pian uudestaan! Tämä oli neljäs The Sounds -keikkani ja aiemmat kerrat ovat aina olleet festareilla, ensimmäisen kerran näin bändin Ruisrockissa ’06. Klubikeikka oli siis uusi kokemus eikä tosiaankaan mikään huono sellainen, varsinkin kun soittivat ihkaekan suosikkibiisini Rock ‘n’ Roll sieltä 2000-luvun alkupuolelta. ♥

+ tietysti kiitokset K-serkulle keikkaseurasta!

iTunesin soittolistalla The Sounds ja Pariisin Kevät shufflella

Olin tosiaan viime perjantaina elämäni ensimmäisissä konemusabileissä, paikkana Prima (aka ex-Onnela, jonka sokkeloisuutta inhosin ensikäynnistä asti) ja tapahtumana Overdrive!. Harvoin jaksan työviikon päätteeksi tehdä mitään sen enempää kuin painua pehkuihin iltakymmeneltä, mutta nyt kykenin kukkumaan hereillä reippaasti yli puolilleöin.

Soitto alkoi heti klo 22 kun baari aukesi, me Felinen kanssa saavuimme paikalle puoli yhdentoista pintaan. Porukkaa oli siinä vaiheessa ehkä kourallinen, mutta mitä lähemmäs viisarit raksuttivat kahtatoista sitä enemmän paikka alkoi täyttyä. Ja kun ei tarvinnut sen kummemmin luovia pitkin baaria, ei muka-sokkeloisuus ollut mitenkään häiritsevää. Tanssilattia riitti.

Ensimmäinen parituntinen oli se miksi me paikalla olimme, kun DJ-pöydän takana oli tuttu kaveri. Alkuillan musiikista vastasivat herrat Tommy Court sekä Aleixo R, jotka soittivat lämmittelyksi housea ja trancea. Fanitin salaa (vai julkisestikin?) tanssilattiaa tamppaavan neidin neonkeltaista asukokonaisuutta! Toinen versio khuuleista remmihousuista nähtiin miespuolisella tamppaajalla, mustat housut neonkeltaisilla remmeillä.

Vuorokauden vaihtuessa vaihtui myös soittovuoro ja kuulokkeet heitti päähänsä Djane J7. Myös musiikkilaji vaihtui hardstyleen, joka oli yllättäen tällaiselle rytmitajuttomalle hytkyjälle jotenkin helpommin ymmärrettävää – välillä jopa löysin jotain rytmin tapaista hienojen muuvsieni seuraksi! Tampattiin niin tanssilattiaa kuin ns. hattuhyllyäkin runsas puolituntinen, kunnes väsymys vei (raskaan työn raatajasta) voiton ja hilpaistiin kohti yöbussia.

Kiitosta vaan siskosein tutustuttamisesta lajiin, ehdottomasti uusiksi joskus! :)

(Kuvat © Feline & Jose.)

Treffasin pari päivää sitten Desthean pitkästä aikaa, kun käytiin työpäivän jälkeen herkuttelemassa keskustan Denniksessä. Mun turkulaisuudessa on ollut sellainen puute, etten ollut kyseisessä raflassa koskaan käynyt! Oli siis jo vähintäänkin ajankohtaista tutustua paikan ruokalistaan.

Elixian jäsenkortilla saa ainakin Turussa salaateista ja pastoista parikymmentä prosenttia hinnasta pois, mikä sopi viimeaikaiseen pitsan suurkulutukseeni paremmin kuin hyvin. Eteeni tuotiin Linguine al Genovese ja heti ensihaarukallisen jälkeen olin myyty – taatusti yksi parhaista syömistäni pasta-annoksista evö! Lautasella oli siis pastan kaverina bufalamozzarellaa, kirsikkatomaatteja, parmankinkkua, punasipulia sekä pinjansiemeniä, minkä lisäksi koko setti oli pestokastikkeesta juuri sopivan vihreä. One word: hyvää!

Mielenkiinnosta vilkaisin jälkiruokalistaa, ei olisi ehkä kannattanut. ;) Otettiin kumpikin Desthean kanssa annos nimeltä Marianne, jossa oli suklaa- ja minttujäätelöä, suklaakastiketta, kermavaahtoa sekä Marianne-rouhetta. Ihan mielettömän herkullista sekin, ei voi muuta sanoa.

Kiitosta vaan Desthealle päivällisseurasta! Ja Dennikseen menen epäilemättä uudestaankin, listalle jäi vaikka mitä testaamisen arvoista…

Käytiin tänään porukalla moikkaamassa suvun tuoreinta jäsentä, peikkotyttö on nyt päivää vaille kuusiviikkoinen. Me ollaan neidin kanssa siis serkuksia. Mullahan on keskivaikea lapsikammo, joka ystävien lasten myötä on helpottanut aika lailla ja taaperoista eteenpäin kommunikointi sujuu jo lähestulkoon mallikkaasti. Pienet vauvat taas, ne vähän pelottavat – kun ne on niin pieniä. Mutta tänään, ensimmäistä kertaa, pidin hetken vauvaa sylissä! (Sitä ei sentään lasketa, kun ollessani neljä pikkusisko parkui naama punaisena ylpeän isosiskon sylissä.)

Se on jännä, miten monet ottavat vauvan syliinsä aina kun siihen on mahdollisuus ja itselle koko asian ajatteleminen aiheuttaa suunnilleen unettomia öitä. Niin me ollaan kaikki erilaisia. Ehkä mäkin tästä vielä kasvan ja totun noin pieneen lapseen, kun sellainen nyt on ihan lähipiirissä.

Sanokaa hei Mömmelille! ♥

Viime lauantai aloitettiin siskon kanssa tehokkaasti Jokivarren Elixiassa, jossa sattui sopivasti olemaan Dance Saturday ja “ota kaverisi mukaan” -tunteja. Ensin osallistuttiin kolmen vartin Bogaloo Babeen, joka oli hiphop-tyyppistä tanssia. Mä en rytmitajuttomana tietenkään pysynyt mukana kuin ihan helpoimmissa askelsarjoissa, jotenkin vaan aivot eivät ehdi prosessoida tuollaisia haastavampia settejä. Oli se ihan hauskaa kuitenkin ja 45 minuuttia hujahti nopeasti ohi. Kovinkaan hikistä hommaa ei hiphoppaaminen ollut, joten mentiin sitten vielä toiseksi samanmoiseksi ajaksi salin puolelle ähkimään.

Treenin jälkeen tuli se paras osio: höyrysauna ja tavallinen sauna. Aivan loistava fiilis oli kun Elixiasta astui ulos aurinkoiseen syyspäivään! Suunnaksi kaupunki ja Coffee Housen patonkibuffet – alkoi jo meinaan vähän hiukoa. Treffattiin siellä myös Felinen vanha tanssikaveri S, jonka kanssa pyörittiin myös tovi kaupoissa patonkien jälkeen.

Stockan Herkussa silmiini osui kerrankin nättejä Macaron-leivoksia ja päätin maistaa vihdoinkin tuota paljon hehkutettua herkkua. Jännittyneenä otin ensimmäisen haukun – ja petyin vähäsen, kun ei se ollutkaan yhtään niin makea tai höhhö kuin olin kuvitellut. Oikeastaan se ei maistunut yhtikäs miltään. Tässä tapauksessa siis ulkokuori on selvästi parempi kuin mitä maku todellisuudessa on. Höh.

Kaupungilta lähtiessä Feline tahtoi käydä pesettämässä Kotteron sen kunniaksi, että se oli puhdistettu myös sisältä. Mentiin siis testaamaan ympäristöystävälliseksi pesuksi kehuttu Hesepesu. En kovin usein autopesussa käy (Havu on ollut tarkoitus keväästä asti käydä pesettämässä… Hups!), joten se on aina yhtä hämyä istua siellä jättipuuhkien keskellä. Enpä ole koskaan ennen ottanut kuvia pesussa, mutta nyt on sekin tehty.

Illalla puolisko heitti meidät juhlimaan Sansun synttärikemuihin, viemisiksi meillä oli Gancia Asti -pikkupullo, messuilta ostettu saippua Talventaikaa sekä tietysti Hanson-kortti. Silloin 90-luvun lopussa me Sansun kanssa fanitettiin pitkätukkaveljeksiä ihan kympillä!

Punainen marjaisa booli oli hyvää ja muutkin tarjoilut erinomaisia. Kuvassa synttärisankari on leikkaamassa ekan palan kakkua – oli muuten hyvää täyskäriä. Kiivit ♥

Mitääh, eikö tästä muka erota että se on pupun muotoinen viinahyytelö?! ;)

Feline löysi uuden kaverin.

Tyttöjen kemujen ainoa miespuolinen vieras. Einoa ei tosin tyttöjen jutut paljoa kiinnostaneet, vaan huomio keskittyi lähinnä poliisimoottoripyörään ja siitä lähteviin kivoihin ääniin. Tarjoiluja sentään nuori herra ehti välissä käydä haukkaamassa, kunnes leikit taas jatkuivat.

Puolenyön jälkeen aloin olla sen verran sippi, että bilehileiden jatkaessa kaupunkiin me Felinen kanssa suuntasimme kotiin nukkumaan. Se lauantai oli pitkä, mutta onneksi täynnä kivoja aktiviteetteja ja hyviä tyyppejä. Tietyllä tapaa täydellisen rentouttava vapaapäivä!