AvainsanaLife’s beautiful

En sitten loppujen lopuksi ehtinytkään blogata reissun päältä sen enempää, joten koitan nyt saada luonnoksissa olevat jutut julki ja sen jälkeen sitten lisää Lappi-asiaa. Kunhan ensin saisi käytyä läpi kaikki ne vajaa 1300 kuvaa kamerasta + päälle 100 vielä puhelimesta… Instagram lauloi tiheään tahtiin matkatessa, joten sieltä voi käydä selaamassa tunnelmia jos ei sitä ole vielä tehnyt. Testasin muutamaan otteeseen Instagramin uutta video-ominaisuuttakin, jännää!

Kevään kirsikan- ja omenankukat kun on jo käsitelty, voidaan siirtyä kesäkuun puolelle ja muihin turnipseihin. Ekassa kuvassa on ihme keittiön ikkunalaudalta, gerbera nupullaan. Tästä on näköjään tulossa vuosittainen ihme, sillä hehkutin asiaa samoihin aikoihin viime kesänä. Sama toimistosta tuotu purkkigerbera siis kyseessä – enkä muuten vieläkään ole lannoittanut sitä koskaan. Itse asiassa mullatkin on edelleen vaihtamatta… Tuosta nuppu sitten aukesi ja kukki parisen viikkoa, kukka tosin oli hieman pienempi kooltaan kuin viime vuonna.

Loput kuvat ovatkin sitten maalta ystävien pihamaalta, jossa vietimme kesäkuun alussa S:n, T:n ja mun triplasynttäreitä. Sen verran hyvät kemut oli tällä kertaa, että kuvamateriaalia on aika hintsusti, joten yllä olevat luontokuvat jäävät ainoiksi julkaistaviksi ruuduiksi. Edellisten vuosien synttärihumua voi toki tsekata arkiston puolelta: triplat 2012 ja tuplat 2011. Ensi vuonna täytänkin pyöreitä, joten silloin on ehdottomasti järkättävä kunnon kekkerit.

Kuviin liittyen voisin vielä todeta, että on tää kesä vaan ihanaa aikaa! Ja onneksi sitä vielä on jäljellä riittämiin, vaikka kesäkuu jo jäikin taakse.

Hengissä ollaan edelleen, vaikkei siltä näytä kun mun bloggaustahtia tarkastelee. No, ehkäpä se tästä vielä kohenee – kuukauden päästä olen jo kesälomalla! Lätkäistään eetteriin muutama kuva puolentoista viikon takaa, kun olimme kutsutut korpeen viettämään lauantai-iltaa erään herran neljännesvuosisadan merkkipaalun merkeissä. Mökki oli mukava, sauna erinomainen ja tietysti seura mitä parhainta. Kuvat kertokoon lisää.

Flickr on näköjään ottanut askeleen modernimpaan suuntaan ulkomuotonsa puolesta. Näin ensituntumalta olen kyllä vanhan kannalla, pidin sen simppelistä ilmeestä. Nyt jotenkin kaikki informaatio hukkuu sivuun, kun kuvalle on varattu niin iso alue – ja aika höntiltähän nuo mun minikuvat näyttääkin noin aseteltuna. Tarkoitettu varmaankin isoille, printtilaatuisille kuville tämä uusi systeemi. Flickr myös jumittaa ihan kiitettävästi tällä hetkellä, koko ajan pukkaa server erroria. Tämän postauksen kuvissa meni hyvä tovi ja ainakin 50 refreshausta ennen kuin sain ne tänne asti. Tietty just nyt kun aattelin vaan pikaisesti päivittää…

Vuoden ensimmäinen kuukausi alkaa olla lopuillaan ja aloin mielessäni pohtia, mitä oikeastaan odotan näiltä 365 päivältä, jotka pitävät sisällään vuosiluvun 2013. Elämäni on nykyään aika vakiintunutta, joten en ehkä odota mitään kovin erikoista ja päräyttävää näiltä 365 päivältä. Suurin osa kuitenkin on tavallista arkea enkä tavallaan edes kaipaa muuta – tai no jos nyt vuorokautta pidennettäisiin muutamalla tunnilla jotta ehtisi nukkua tarpeeksi, niin en pistäisi pahakseni. Toisaalta: kun tälle tielle lähdetään, niin tokihan on aivan täysin itsestä kiinni mihin ne nykyiset 24 tuntia päivässä käyttää. Ettätuotanoinniin.

Mitä sitten odotan vuodelta 2013?

• Remontti tulee ainakin pääpiirteittäin valmiiksi. (Piste!)
• Harkitsen joka ikisen ostoksen tarkkaan, oli kyse sitten vaatekappaleesta, käsirasvasta, mustekynästä tai leipäpussista.
• Koitan päästä pahimmasta sokerikoukusta irti. En kieltäydy kokonaan, mutta joku roti siihen hommaan on tultava.
• Juhlin avioitumista kaikki rakkaat ihmiset ympärillä. Tänään varmistui päivä!
• Treenaan plösövartaloni hääjuhlakuosiin (ja muutan elintapojani pysyvästi terveellisempään suuntaan). Projekti alkaa ensi viikolla, jolloin tapaan personal trainerini ensimmäistä kertaa. Samalla tulee hoidettua myös istumatyöläisen niskajumit kuntoon.
• Polkupyöräilen 1000 km. Ei pitäisi olla mahdotonta, sillä Heiaheian merkintöjen mukaan viime vuonna liikuin fillarilla 854 km ja edellisvuonna 973 km.
• Istun vähemmän koneella. Valokuvaan enemmän. Elän enemmän.

Lisäksi aion muistaa olla kiitollinen kaikesta ja nauttia juuri siitä meneillään olevasta hetkestä. Miettimättä menneitä, murehtimatta tulevaa. Aion löytää jokaisesta päivästä aihetta hymyyn, edes pieneen sellaiseen. Koska jokainen päivä on ainutlaatuinen ja jokaisessa päivässä on jotain hyvää, vaikkei siltä aina tuntuisi. Ja koska aina tulee päivä uusi, joka vie murheet mukanaan.

Miten koko ajan tuntuukin olevan maanantai? Menin pitkästä aikaa polkupyörällä töihin, aamusumu kostutti kasvot ja olo oli yllättävän virkeä työpaikalle selviydyttyäni. Ei se kyllä mitään herkkua ole tämä marraskuinen pyöräily, aamulla mennessä pimeää ja iltapäivällä tullessa hämärää. Onneksi iskä luovutti käyttööni neonkeltaisen heijastinliivin, se päällä on hivenen turvallisempi olo pimeälläkin (vaan liian varovainen ei kaupunkifillaroija voi koskaan olla).

Taidan silti kohta hylätä pyöräilyn talven ajaksi ja siirtyä bussimatkustajaksi.

Kuvasarja eräältä lokakuiselta aamulta, kun aurinko heräili sumun keskellä ja ensilumi oli peittänyt maan. Nämä(kin) kuvat saavat kaipaamaan maaseudun rauhaan – voi kunpa omastakin kotikolosta olisi tällaiset maisemat aamuisin! Oma piha, ei naapureita heti parin metrin päässä… No, ehkä vielä joskus.

Lopuksi Peetan inspiroimana kolme hyvää asiaa tässä päivässä:

1. Työpäivä tuntui kerrankin menevän älyttömän nopeasti.
2. Sain roudattua hanurini Elixiaan tauon jälkeen ja TerveSelkä-tunti oli parasta hetkeen. Siellä a) niskajumit sai kyytiä niin että rutisi ja b) yhtenä biisinä soi Viikatetta! Tämä onneton niska/hartia/selkäongelmainen kiittää inspiraatiosta.
3. Tein iltapalaksi helppoa & hyvää ruokaa eikä edes kovin epäterveellistä.

Tämän voisi muuten ottaa tavaksi, koska jokaisessa päivässä on taatusti edes jokin pieni positiivinen asia. Siispä loin tunnisteen Päivän parhaat, jota koitan muistaa päivittää aina silloin tällöin. Ja oman listansa voi toki jättää kommenttilaatikon puolelle, niitä luetaan enemmän kuin mielellään!

Lokakuu alkaa olla mennyttä, ei tosiaan ole ollut kovin aktiivinen kuukausi mulla mitä tulee bloggaamiseen. Kameraa sentään olen kuljettanut jonkun verran enemmän matkassa mukana, syyskuun tunnelmista viisastuneena. Uusia kuvakulmia tallentui muistikortille, kuten tämä maha kuun alkupuolelta:

Vain muutamaa päivää myöhemmin päästiinkin jo jännittämään minkälainen asukas sieltä putkahtaa. Lopulta puhelin piippasi, että pienen pieni poika on liittynyt seuraan mahan tälle puolen – tere tulemast vaan!

Viime viikonloppuna mäkin pääsin vihdoin (miten olenkin aina kipeä kun lähipiiriin tulee vauva…) onnittelemaan perhettä ja tapaamaan tuoreimman jäsenen. Nannan puuttuminen teki talosta jotenkin hiljaisen, mutta eiköhän punatukkainen pikkukaveri vielä laita tuulemaan kunhan tuosta hieman kasvaa. Nyt vielä lekoteltiin rauhallisesti sohvalla Paten seurassa lumisen syyspäivän kauniissa valossa.