AvainsanaSuomi Design

Pari asukuvaa arkistojen kätköistä, toukokuun puolivälin tienoilta kumpikin ja pallomahan vaihe noin rv 23. Jumpe mulla onkin ollut pieni maha tuossa kohtaa, on meinaan pikkasen enemmän kokoa tällä hetkellä! Mahtaako uudempia asukuvia edes olla, ei ole viime viikkoina ollut kovin luova olo pukeutumisen suhteen… Noh, ensi viikolla on edessä paluu työelämään lyhyeksi toviksi niin jospa saisi vielä jotain järkevää kolttua heitettyä niskaan ja mahdollisesti jopa kuvattua ne. Tämän raskauden vaatetuksessa avainsana on varmasti ollut raidat, tuntuu että vaatekaappini on salakavalasti täyttynyt kaiken maailman raita-asioista. Eikös se ole niin, että korosta sitä mitä et voi piilottaa? ;) Tässä siis pari versiota perus mustavalkoiseen tasaraitaan pohjautuen.

Epäröin hieman tilatessani sovitukseen Noshin raidallisen ribbipaidan, mutta se on osoittautunut oikein kivaksi vaatekappaleeksi. Vaikka siinä on tuollainen semipoolokaulus, ei paita kuitenkaan ole tuntunut liian ysäriltä. R/H:n maksihame on muutaman kesän takainen aleostos, toimii hyvin myös vauvamahan kanssa kun kiskaisee vyötärön lähelle kainaloita. Tuolloin toukokuun puolivälissä oli vielä varsin vilpoista, joten paksut sukkikset (H&M) olivat paikallaan. Taisin suurimman osan keväästä tallustaa Niken ihan parhaissa Free 5.0 -lenkkareissa, niillä jaksaa mennä vaikka koko päivän. Korvissa roikkuvat hopeiset kamerat on Raumalta muistaakseni Mustan pitsin yöstä ostetut, ihana sysimusta rannekello Our Theory Of – merkkivinkistä kiitos Kesällä kerran -blogille.

Toinen setti on siistimpi versio aiemmin nähdystä Helsinki-päivän asusta, Jenni nappasi kuvan Linnateatteri-illan päätteeksi. Tämä on varmaan ollut nyt raskausaikana se luottoasu, joka on helppo heittää päälle sen kummempia ajattelematta. Tällaisia komboja pitäisi garderobissa olla ehkä pari-kolme, niin helpottuisi vaatteiden valinta huomattavasti! Erityisesti jos kaikki osat sopisivat keskenään yhteen ja kaapista voisi tempaista päällensä minkä ylä- ja alaosan tahansa. Mekko Nosh, tekonahkaleggarit H&M mama ja nilkkurit Vagabond. Korvissa siskon tekemät hopeiset roikkuvat korvikset, rannekello sama musta Our Theory Of kuin edellisessäkin. Joku pieni väriläiskä voisi toimia lisänä, esim. neonväriset kynnet tai vaikka mintunvihreä pikkulaukku.

Nyt kun tästä vuodesta on kulunut jo inan yli puolet, voin todeta että eipä ole koskaan ennen päivän asut jääneet yhtä vähälle taltioinnille. Toisaalta tämä suunta oli nähtävissä jo viime vuonna, kun asukuvia ei lopulta kertynyt vuoden aikana edes kahtakymmentä. Suurin syy on varmasti ulkonäölliset ahdistukset: viime kesänä kroppaan takertuneet ylimääräiset kilot sekä pitkään vaivannut hiuskriisi. Kilojen suhteen stressiä ei – kiitos raskauden – tällä hetkellä ole, niitä ehtii miettiä sitten joskus synnytyksen jälkeen. Tai mistä sitä tietää ehtiikö, voi olla ettei siinä rumbassa ehdi miettiä yhtään mitään ylimääräistä.

Hiuksiin taas voisi ja olisi kiva keksiä jotain uutta vaikka saman tien. Viime kesän shokkivärjäilyn kanssa luovutin elokuussa, syksyn kasvattelin reuhkaa ja toivoin värin haalistuvan mahdollisimman paljon. Joulukuussa heitin päähäni jotain perus ruskeaa kestoväriä, parikin kertaa itse asiassa kun ei ekalla kertaa tuntunut peittyvän tarpeeksi. Noh, ei se toinen kerta paljoa parantanut tilannetta, vaan ihana vihertävä sävy jäi vilkkumaan ruskean alta latvoissa missä sinistä oli eniten ollut… Tällä viikolla sain vihdoin aikaiseksi kokeilla C-vitamiinipesua ja jumpe, sehän toimi! Unohdin kokonaan laittaa mössöön vähän vettä mukaan, joten en onnistunut sitä kovin tasaisesti levittämään, mutta näköjään tarpeeksi hyvin kun enimmät vihertävyydet katosivat. Huisaa – ja omalla tavallaan jokseenkin älytöntä.

Seuraavaksi voisi miettiä istahtamista kampaajan tuoliin, mutta mitä ihmettä tälle päälle oikein keksisi? Viimeksi kävin kampaajalla joskus alkukeväästä ja silloin halusin kokeilla kaikkialta yhtä pitkää, mutta se ei kyllä oikein mulla toimi. Mun kuontalo on niin älyttömän paksu nykyään, että hippasen on turhan raskas tuntuma ainakin näin kesäaikaan. Haaveilen vaaleammasta latvasta, mutta värjäyspuuhiin en ajatellut raskausaikana ryhtyä, joten ensihätään pitäisi pärjätä pelkällä leikkaamisella. Kovin paljon en myöskään halua lyhentää, jotta ponnarioptio säilyy, eikä otsatukkakaan oikein houkuta. Hmmmm.

Sitten ne muutamat harvat asukuvat, jotka nyt raskauden aikana on kameran muistikortille tallentuneet. Eka on tyttären synttäriviikonlopulta, muutamaa päivää aiemmin oli piirtynyt kaksi viivaa raskaustestiin. Ruudullinen tunikamekko Papu, kissoja vilisevät (jotka eivät näköjään kovin hyvin erotu) mustat sukkahousut Lindex. Korvissa olevat Ann-Christine Mäkelän suunnittelemat Kärki-korvikset mätsäävät väriltään kivasti mekon mintunvihreisiin taskuihin. Tämän mekon haluaisin löytää myös tyttärelle, mutta hitsit kun oikeaa kokoa ei tunnu löytyvän mistään! Vauvalle on jo hankittuna samaa kuosia oleva body.

Toinen asu onkin sitten paria kuukautta myöhemmin ja pötsi selvästi jo näkyvillä, raskausviikkoja about 18. Pidin huhtikuun alussa Nosh-kutsut ja hurahdin tilaamaan itselleni vaikka mitä, kun jotenkin olemassa oleva garderobi tuntui tuhottoman tylsältä ja Noshin kevätmallistosta iski livenä tosi moni juttu. Osa toki lähti palautukseen, mutta hyvin sain myös täydennettyä vaatekaappia erinomaisilla käyttövaatteilla. Tämän asun hiekanvärinen Kuiske-mekko siis Nosh, vuosia palvellut (ja vähän kulahtanutkin) merinoneuletakki COS men, liukuvärisukkikset Lindex sekä nilkkurilempparini Vagabond. Korvissa mintunvihreät pallot H&M Divided, kaulassa hopeinen & (typerän mittaisella ketjulla) Fashionology.

Tämä on reilu viikkoa myöhemmin kuin edellinen, kun olimme pääkaupunkiseudulla viettämässä naisten rentoutumis- ja geokätköilyviikonloppua. Joustocollegea oleva, 3/4-hihoilla varustettu Sail-mekko nousi heti suosikiksi Nosh-tilauksesta, piti myöhemmin jopa tilata sama mekko myös mustana. Harmaa luottohuivi Syster P, neuletakki COS men, viime raskaudesta säästetyt tekonahkaleggarit H&M mama ja jalassa maailman parhaat lenkkarit, Niken vanhemman malliset Free 5.0. Korvissa on mun vakiomatkakorvikset eli Fashionology hopeiset ruksit.

Viimeinen asu on huhtikuun loppupuolelta, viikkoja kasassa lähemmäs 20. Hassua miten pieneltä maha näyttää tässä! Harmaa joutsenilla kuvitettu t-paita ja musta Aalto-collegehame Nosh, molemmat olleet aivan loistavia odotusajan vaatteita. Paidan muotoiltu helma on pidempi kuin joissain äitiyspaidoissa ja kaarevuutensa ansiosta istuu tosi kivasti myös mahan kanssa. Hame joustaa hyvin ja siinä on korkea vyötärö, joten sen saa mukavasti vedettyä mahan yli. Neuletakki (ylläri, ylläri) COS men, koralliset sukkikset Lindex ja nilkkurit Vagabond + korvissa hopeiset pelikortit Planet Star.

Hyvin muuten huomaa, mitkä ovat mun yleisimmät hiustyylit nykyään: 1) toisen puolen etuhiukset pinnillä ylhäällä 2) puolinuttura päälaella. :D Kyllä, jotain muutosta on pakko kehitellä – ja pian!

Palataan vielä ihan hetkeksi menneeseen jouluun nopealla katsauksella siitä, mitä aattona joulukuusen alta löytyneistä paketeista oikein paljastui. Kommenttiboksin puolella saa mieluusti kertoa, mitä lahjakääröt siellä ruudun toisella puolella sisälsivät – vink, vink! ;)

Toivomani viikkokalenterin ehdin ostaa itse, mutta seinäkalenterin saimme sopivasti lahjaksi. TYRMY:n (Turun Yliopiston Raskaan Musiikin Ystävät ry) kalenteri on tervetullut erikoisuus jääkaappimme kylkeen muistuttamaan päivien kulusta. Takana on toki tarina: serkkuni on mukana yhdessä kuvassa! Kalenteriosaston bonus on huikea Eniten vituttaa 2017 -fläppikalenteri, jonka sijoituspaikaksi valikoitui lopulta oma työpöytä kotona – ihan vaan jotten nelipäiväisen työviikkoni kanssa missaa päivääkään. Kestokassivalikoima täydentyi kahdella näpsästi taiteltavalla tapauksella, Finlaysonin keltaisilla elefanteilla sekä Globe Hopen räiskyvällä punaisella. Possuja ei puuttunut tänäkään jouluna ja lisäksi kotikategoria kasvoi perintövaasilla, CP-kynttilällä sekä tyylillemme passelilla saippuaputelilla. Miehelle (joka harvemmin lahjoja ostaa) vinkkasin kaipaavani uutta tuoksua ja sainkin toivomani Acorellen roll-on parfyymin Citrus Infusion -tuoksulla. Talven tuiskuihin lämmikkeeksi työkaveri antoi käsienlämmittimet, joiden toimintaperiaatteeseen mun pitää hieman vielä tutustua. Parit yleispätevät lahjakortit saimme myös, erinomaisia lahjoja nekin ja varmasti tulevat käytettyä.

Herkkuläjä näytti tältä: vähän karkkia, pussi lakritsisipsejä (ah ihania!), paljon teetä. Robert Pauligin jouluteetä, Korpiahon senchapohjainen Jouluyö, Nordqvistilta Sydämellinen joulutee ja Anti-Stress yrttitee sekä töihin erinomaisen kätevä pussiteelajitelma Talven suosikit. Ei muuten lopu tee hetkeen kesken! Ja itse asiassa kuvasta unohtui K-serkun Londonista lähettämä melonin makuinen yrttitee, joka oli hauskassa vesimelonin palan näköisessä pahvipakkauksessa. Muut paljastuivat kaikki paketeista, mutta Vihreät kuulat äiti kaivoi jostain kätköistään, kun ihan pienesti itkin niiden perään. Maraboun konvehteja (toinen mun must joulukarkki) ei valitettavasti löytynyt, onneksi joulukarkkialet korjasivat tämän puutteen myöhemmin…

Jälkikasvun leluosasto täydentyi kohtuullisesti ja osittain myös (äidin) toivomusten mukaisesti. Nyt on vihdoin Brion junarataan itsestään liikkuva veturi, joka onkin ollut varsinainen hitti! Ehkäpä synttärilahjaksi tulee lisää rataosia, niin saa rakennettua vähän pidempiäkin ratoja. Plaston mustavalkoharmaa leikkiastiasto oli parempaa kuin äiti oli edes kuvitellut, istuu kyllä niin täydellisesti meille. Vielä kun jossain kohtaa saisi hommattua leikkikeittiön tytölle, vaikka hyvin ruuanlaittoleikit näyttävät onnistuvan ilmankin. Supi sukkapidike ei ole lelu, mutta laitoin sen kuitenkin tähän kuvaan – kortissa luki pyykkihuoltoasiantuntija ja sellainen tuo meidän pirpana todella on. :D Pehmoleluista tyttö on myös ollut innoissaan, erityisesti setäni antamasta kissasta. Prinsessapalapelia on niin ikään koottu jo useampaan otteeseen, likka jopa osaa joitakin palasia laittaa oikeisiin kohtiin, vaikka tuo mun mielestä onkin vielä vaikeahko tuollaiselle vajaa 2-vuotiaalle.

Minin vaatekaappiin tuli lisäystä osittain äidin valitsemana, lopuista huolehti Lontoon kummitäti. Vasemmalla Noshin pilvicollege ja raitaleggarit, alhaalla (tarpeeksi isot!) pyjamat John Lewis ja Mini Rodini, keltainen mekko metsäaiheisilla kuvioilla Polarn O. Pyret. Lisäksi sukulaisilta muksu sai juniorikoon lakanan (erittäin tarpeeseen vaikken ollut siitä kellekään vinkannut) sekä villaa niin käsiin kuin jalkoihin. Collegepaita ja pitkät yöasut ovatkin olleet tarpeen, kun tällä viikolla pakkanen on huidellut reippaasti miinuksilla. Äiti on aika ihastunut Rodinin bambeihin, vaikka syksyllä ne eivät sen kummemmin iskeneet… Sopivan hämärä kuosi kivalla värikattauksella.

Huomasin vasta nyt, että kuva-arkistoihin oli unohtunut muutama asukuva kesältä(!) ja syksyltä. Olen siis viimeisen viiden kuukauden aikana tallentanut päivän asuja jopa huikeat 3 kpl! Työ-päiväkoti-arki kun lähti loppukesästä rullaamaan, ei siinä pahemmin jaksanut asukuvia miettiä – kuka niitä edes olisi ottanut ja missä vaiheessa päivää, kun kuitenkin työmatkat liikuin polkupyörällä siihen sopivin varustein eikä hikinen naama taida olla se kivoin asuste. Ei sillä että pukimissani olisi kamalasti ollut mitään ihmeellistä ikuistettavaa, olen meinaan puolisen vuotta hiihtänyt lähinnä kombossa “joku mekko + leggarit”.

Töihinpaluu kesän alussa sai aikaan sen, että pari kuukautta myöhemmin vaaka näytti mukavasti lähemmäs 10 kiloa enemmän enkä oikeastaan edes ymmärrä miten. Kotona ollessani mussutin herkästi herkkuja päivittäin, töissä en ekoina kuukausina tehnyt sitä kuin ani harvoin. Sen sijaan aloin päivittäin syödä lämpimän lounaan sekä pyöräillä, mutta toki myös istua tönötin työpisteen ääressä 8 h sen sijaan, että olisin puuhastellut kotona kaikenlaista. Syksyn saapuessa ahdisti jo sen verran, että herkut maistuivat töissäkin… Sitä inspiraatiota odotellessa, että osaisi syödä järkevästi ja kieltäytyä ihanista kakuista ym. herkuista mitä töissä usein on tarjolla! Nyt onneksi tilanne vaikuttaa asettuneen ainakin hetkeksi, vaikkakin sellaiset reippaat 10 kiloa ylimääräistä kiikkuu vatsan seutuvilla, pebassa ja reisissä edelleen.

Aloitetaan kivoimmasta kuvasta, joka on otettu elokuussa kavereiden häissä. Mekko on vanha Hell Bunny, äiti taisi sen ostaa jonkun kaupan loppuunmyynnistä. Alla oleva saman merkin punainen tyllihame on siskon; kierrätimme häissä näitä alustyllejä, mun valkoinen oli morsiamella ja morsiamen musta taas oli siskolla. Kätevää! Korvissa mulla oli joskus laivalta ostetut kirsikkapääkallokorvikset, kaulassa lahjaksi saatu hopeinen J sekä ranteessa morsiamelta lainattu simppeli hopeinen rannekoru. Kenkinä meillä oli siskon kanssa kummallakin varrettomat Converset, sopivaa pientä mätsäystä kun kerran kaasoja oltiin.

Vasen kuva on heinäkuiselta kesäteatteri-illalta. Näytän jotenkin todella aneemiselta – vanhalta ja väsyneeltä – mutta en kyllä yhtään enää muista millaista tuohon aikaan oli. Ei vissiin parane enää lähteä ihmisten ilmoille ilman, että vähän edes koittaa ehostaa nassua nätimmäksi… Joka tapauksessa itse asu on varsin kotimainen. Jännä lakritsin värinen tunika/mekko/viitta/mikä lie Papu, leggingsit Vimma ja olkalaukku Klo Design. Korvissa siskon tekemät korvikset, jalassa peruskesämonot eli mustat Converset.

Toinen kuva onkin sitten jo syksyltä, tarkemmin ottaen lokakuulta. Olin juhlimassa serkun 5-vuotissynttäreitä Vimman lettitunikamekossa, johon tällä kertaa kursin hieman vyötäröä esiin konjakin värisellä nahkavyöllä (H&M men). Korvissa killuu markkinoilta ostetut kamerakorvikset, koivet on verhottu Lindexin sukkahousuilla ja jalkaan kaivettu syksyyn passelit Vagabondin nahkakengät. Tätä kuvaa katsoessa jäin miettimään, onko se sittenkin ryhti, joka on mennyt ihan vinksin vonksin. Hmmm.

Yksi – ja varmaan ainoa laatuaan, hehe – tämän blogin jouluperinne (tsek 2015/2014/2013/2012/2011/2010/2009) ei katkea tänäkään vuonna: thö joulutoivelista. Nykyään tuntuu olevan trendikästä olla haluamatta joululahjoja ja toki itsekin toivoisin, että ihmiset vähemmän ostaisivat jotain vain siksi kun niin kuuluu. Ei se määrä vaan se laatu – mieluummin vähemmän materiaa ja enemmän herkkuja, elämyksiä tms. Ja jos ehdottomasti pitää olla konkreettista, niin jotain sellaista mitä saaja oikeasti toivoo. Kimppalahjat on pop! Mä ainakin hyppisin ja hihkuisin aattona, mikäli jotain kovasti toivomaani sieltä paketeista paljastuisi. Harmi vain, että mun toiveet on yleensä enemmän tai vähemmän turhan arvokkaita muuta kuin itse ostettavaksi… Noh, jos kuvitellaan ettei raha ole este niin tällaisista lahjoista olisin innokas kuin, öööh, lapsi jouluaattona.

Kuluneen vuoden aikana olen uudistanut vaatekaappiani aika rajulla kädellä ja ollut entistä tarkempi, mitä sinne ylipäänsä huolin. Sisäkäyttöön sopivia jakkuja ei oikein tunnu löytyvän itselle mieluisia, mutta Uhana Designin Secret Garden -bomberia olen katsellut sillä silmällä malliston julkaisusta lähtien enkä pistäisi pahakseni, mikäli sellainen sattuisi joulupaketista paljastumaan. Toinen mieltä “vaivaamaan” jäänyt vaatekappale on toisen kotimaisen eli Papun pitkähihainen Kanto-mekko, josta tänä syksynä tuli kaunis viininpunainen versio. (1.)

Uutta kalenteria (2.) vailla olen tänäkin jouluna. Vaihtoehtoja vain tuntuu olevan ihan liikaa! Polkka Jamin kalenteri voisi jälleen olla oikein varteenotettava – viime vuonna jäin ilman ja surffailin vuoden jo vaihduttua uuteen pitkin poikin etsien sopivaa, vielä saatavissa olevaa kalenteria. Kauniin kyllä sitten löysinkin, loppu hyvin kaikki hyvin siis. Toinen ehdokas vuodelle 2017 voisi olla esimerkiksi Lahden Muotoiluinstituutin valokuvausopiskelijoiden Vesi 2017 -kalenteri, joka ainakin olisi erilainen ja erillä tavalla kaunis muihin verrattuna.

Marraskuisesta meikki-illasta jäin pohtimaan paria Zuiin tuotetta (3.), jotka varmasti sujahtaisivat sulavasti meikkipussiini. Quad-luomiväripaletti sävyssä Natural sisältää täydellisen nelikon perussävyjä ja voisin luopua useammasta ei niin täydellisestä (mm. aivan liikaa kimallusta sisältävä ruskea) luomivärinapista. Kulmakynä taas olisi aivan uusi tuttavuus, koska en ole sellaista koskaan omistanut. Meikki-illassa tuli todettua, että tässä nyt olisi kulmakynä, joka ei saa mua näyttämään ihan överimeikatulta ja että sävy Coco olisi mulle just nappi valinta.

Elina Innasen vegaanikeittokirjoja toivoin jo vuosi takaperin enkä ole itsekään saanut niitä tässä vuoden varrella hankittua, joten Viiden tähden vegaani tai Vegaanin keittiössä olisivat edelleen toivottuja opuksia köökin puolella. Inhoan niin paljon mitätänäänsyötäisiin-ahdistusta! Törmättyäni netissä arvosteluihin Susanna Vennon ja Riikka Kantinkosken syksyllä julkaisemasta Green Home Book -kirjasta tuumasin heti, että se kyllä pitäisi saada omaankin kirjahyllyyn. Viherkasveihin keskittyvä kotikirja vaikuttaa inspiroivalta ja epäilemättä kauniit kuvat silmää miellyttävän taiton kera kruunaavat kokonaisuuden. (4.)

Kameraosastoni alkaa olla päivitystä vailla (5.) ja siinä lienee seuraava säästökohde, kun vähän veikkaan ettei joulutontut ihan tällaiseen asti veny. Olympuksella ajattelin jatkaa edelleen, vanha runko voisi vaihtua vaikkapa OM-D E-M10 Mark II -runkoon, joka on hieman huokeampi ja varmasti yhtä hyvä vaihtoehto nykyisen E-M5:n kakkosversiolle. Objektiivihaaveissa ylimpänä keikkuu edelleen 12‑40mm 1:2.8 -zoomi, mutta mieluusti kelpuuttaisin myös nykyistä suosikkiani hieman laajemman ja silti valovoimaisen 17mm 1:1.8 -linssin.

Että tällaista pientä (tai “pientä”) mulla on toiveissa. Mitäs siellä ruudun takana toivotaan kuusen alta löytyvän jouluna? Vai onko parempi, ettei tule yhtään romua lisää nurkkiin?

EDIT 12.12.: Sattuipa sopivasti! Vain pari päivää ja Polkka Jamin viikkokalenteri oli merkin verkkokaupan joulukalenteritarjouksessa. Ei muuta kuin kliketi-klik, enpähän ainakaan jäänyt ilman. :)

(Kuvat: Weecos, Harakanpesä, Polkka Jam, Vesi 2017, Biodelly, Vegekauppa, CDON, Olympus.)