AvainsanaSynttärit

Se siitä lupauksesta, etten bloggaa menneistä ja lähes jo unohdetuista tapahtumista. Mutta kun ei vaan ole ehtinyt enkä tahtoisi jättää tätä kuvasettiä postaamatta – nih! Ensimmäisen pääsiäispäivän ilta vietettiin kotikotona siskon syntymäpäiväjuhlien merkeissä, tupa oli vieraita täys ja lämpimänä oli sekä sauna että palju. Uima-allaskin oli kuorittu talviajan peitteistään, sinne molskahti äijää perätysten vaikkei vesi ollut muutamaa hassua astetta lämpimämpää. Saunomisen jälkeen grillailtiin ja illan hämärtyessä piha alkoi tyhjentyä autoista; me lähdimme äijelin kanssa viimeisenä kotia kohti joskus lähempänä puoltayötä vasta.

Siskon & T:n kummipoika ja huikeet viidakkopökät.

Ahkera mies: ensin perusteellisen pesun sai Yamaha, sitten pari autoa.

Dharma nautti myös pääsiäisen lämpimästä säästä ja pyöri pihamaalla milloin missäkin. Alkuillasta neiti kökötti kivellä tutkaillen silmä tarkkana pellonlaitaa, josko olisi jotain mielenkiintoista näkynyt. Ei tainnut osua mitään kivaa näkökenttään, sillä kunnon haukotuksen jälkeen kissa tuosta nousi ja lähti perässäni sisälle. Kerrankin oli kamera hollilla oikeaan aikaan! Tykkään tuosta ilta-auringon valosta, silloin kaikki näyttää jotenkin normaalia kauniimmalta.

Illalla todistimme myös jotain yllättävää: Dharma kiehnäsi lapsen ympärillä. Yli 13-vuotias karvakaverimme ei ole ikinä ennen sietänyt ketään alle 10-vuotiasta lähellään, vaan kauhistunut jo kaukaa ja juossut salamana pois. Paitsi nyt! Tämä 2-vuotias voitti Dharman luottamuksen ja poika sai palluttaa neitiä aivan rauhassa ilman, että katti karkasi mihinkään. Eikä tämä ollut mikään lyhyt hetki, vaan rapsuttelua jatkui hyvän tovin. En olisi uskonut tällaista näkeväni, mutta ilmeisesti meidän vanhuksesta on tullut hellyydenkipeämpi kuin ajattelinkaan. Voi toista! ♥

Pariisin Kevät – Jossain on tie ulos [2013]

Olen ollut koko tämän jouluviikon vapaalla, kiitos meille annettujen tavoitteiden täyttymisen töissä. Paluu työpisteelle tapahtuu vasta ensi vuoden puolella, sillä sain vielä ekstrana ensi viikon maanantaina ja tiistaina pitää pois kertyneitä tunteja. Tämä miniloma on tullut todella tarpeeseen! Tänään ehdin vihdoin käydä läpi joulukuussa kertyneitä kuvia koneen uumenista, joten ajattelin jakaa muutaman täälläkin.

Itsenäisyyspäivän iltana olin kuvauskeikalla, työkaverini K:n mies täytti pyöreitä. Kemut pidettiin Submarinassa, joka oli tilana kiva ja tunnelmallinen. K oli hankkinut yllärilahjana paikalle Valtteri Roihan, jonka puolen tunnin improvisaatioteatteri kirvoitti hervottomat naurut juhlaväessä ja valokuvaajakin tyrski niin, että kamera hytkyi. Juhlat on ihania – kyllä vaan tuli taas fiilis, että ensi kesänä on ihan pakko järkätä jotain kivaa, kun itse siirryn seuraavalle vuosikymmenelle.

Tasan kaksi viikkoa myöhemmin meillä oli tiimi-ilta vol. 2 ja aloitimme illan Hohtogolf West Coastin uudehkolta curling-radalta. Ihan älyttömän hauskaa puuhaa! Rata oli varattu meille tunniksi ja päädyimme ottamaan skaban tytöt vs. pojat. Johto pysyi pojilla loppuun saakka, vaikka me tytöt kovasti yritimme nousta tasoihin. Taisimme lopulta hävitä pisteellä tai kahdella.

Curlingin jälkeen kävimme Koulussa yksillä ja siirryimme sitten Pub Niskaan ruokailemaan. En ollut käynyt Niskassa aiemmin ja ihastuin paikkaan aika kympillä. Tärkeintä on tietysti se, että ruoka on hyvää – ja sehän oli! – mutta omalla kohdallani myös sisustus ja tunnelma ovat tärkeässä osassa. Niskassa kumpikin oli varsin kohdallaan enkä voinut kuin huokailla katsellessani ympärille. Ihastuttavia elementtejä oli kaikkialla: lankkua, betonia, harmaata, viinilaatikoita jne. Uudestaan on mentävä, se on selvä se! Kaupungin parhaat pitsat aiheuttavat toki oman houkutuksensa, joten taidanpa suostutella äijelini lähiaikoina treffeille…

Viikate – Kymijoen lautturit [2013]

En sitten loppujen lopuksi ehtinytkään blogata reissun päältä sen enempää, joten koitan nyt saada luonnoksissa olevat jutut julki ja sen jälkeen sitten lisää Lappi-asiaa. Kunhan ensin saisi käytyä läpi kaikki ne vajaa 1300 kuvaa kamerasta + päälle 100 vielä puhelimesta… Instagram lauloi tiheään tahtiin matkatessa, joten sieltä voi käydä selaamassa tunnelmia jos ei sitä ole vielä tehnyt. Testasin muutamaan otteeseen Instagramin uutta video-ominaisuuttakin, jännää!

Kevään kirsikan- ja omenankukat kun on jo käsitelty, voidaan siirtyä kesäkuun puolelle ja muihin turnipseihin. Ekassa kuvassa on ihme keittiön ikkunalaudalta, gerbera nupullaan. Tästä on näköjään tulossa vuosittainen ihme, sillä hehkutin asiaa samoihin aikoihin viime kesänä. Sama toimistosta tuotu purkkigerbera siis kyseessä – enkä muuten vieläkään ole lannoittanut sitä koskaan. Itse asiassa mullatkin on edelleen vaihtamatta… Tuosta nuppu sitten aukesi ja kukki parisen viikkoa, kukka tosin oli hieman pienempi kooltaan kuin viime vuonna.

Loput kuvat ovatkin sitten maalta ystävien pihamaalta, jossa vietimme kesäkuun alussa S:n, T:n ja mun triplasynttäreitä. Sen verran hyvät kemut oli tällä kertaa, että kuvamateriaalia on aika hintsusti, joten yllä olevat luontokuvat jäävät ainoiksi julkaistaviksi ruuduiksi. Edellisten vuosien synttärihumua voi toki tsekata arkiston puolelta: triplat 2012 ja tuplat 2011. Ensi vuonna täytänkin pyöreitä, joten silloin on ehdottomasti järkättävä kunnon kekkerit.

Kuviin liittyen voisin vielä todeta, että on tää kesä vaan ihanaa aikaa! Ja onneksi sitä vielä on jäljellä riittämiin, vaikka kesäkuu jo jäikin taakse.

Hengissä ollaan edelleen, vaikkei siltä näytä kun mun bloggaustahtia tarkastelee. No, ehkäpä se tästä vielä kohenee – kuukauden päästä olen jo kesälomalla! Lätkäistään eetteriin muutama kuva puolentoista viikon takaa, kun olimme kutsutut korpeen viettämään lauantai-iltaa erään herran neljännesvuosisadan merkkipaalun merkeissä. Mökki oli mukava, sauna erinomainen ja tietysti seura mitä parhainta. Kuvat kertokoon lisää.

Flickr on näköjään ottanut askeleen modernimpaan suuntaan ulkomuotonsa puolesta. Näin ensituntumalta olen kyllä vanhan kannalla, pidin sen simppelistä ilmeestä. Nyt jotenkin kaikki informaatio hukkuu sivuun, kun kuvalle on varattu niin iso alue – ja aika höntiltähän nuo mun minikuvat näyttääkin noin aseteltuna. Tarkoitettu varmaankin isoille, printtilaatuisille kuville tämä uusi systeemi. Flickr myös jumittaa ihan kiitettävästi tällä hetkellä, koko ajan pukkaa server erroria. Tämän postauksen kuvissa meni hyvä tovi ja ainakin 50 refreshausta ennen kuin sain ne tänne asti. Tietty just nyt kun aattelin vaan pikaisesti päivittää…

Tasan kolme vuotta sitten Ajastaika näki päivänvalon. Toki arkistoa edellisen blogin puolelta on siihen pari vuotta päälle, mutta blogilapseni tällaisenaan ja tässä muodossaan on tänään 3-vuotias. Olen ollut välillä ahkerampi ja välillä laiskempi bloggaaja, kirjoittanut edelleen juuri siitä mistä tahdon. Yhteistyöehdotuksia on alkanut ilmestyä sähköpostiin yllättävänkin paljon, mutta toistaiseksi olen lähtenyt mukaan hyvin pienimuotoisesti. En oikein osaa ajatella bloggaavani niin, että joku muu “laittaisi sanat suuhuni”, enkä myöskään kaipaa testattavia tuotteita tulvimaan ovista ja ikkunoista. Koti on jo nyt ihan liian täynnä tavaraa, josta varmaan puolesta ainakin voisi ihan hyvin luopua.

Naamakuvaa huhtikuussa 2010.

Vaikka oma bloggaaminen ei ole muuttunut kovinkaan paljoa, blogimaailma yleisesti ottaen on kokenut aikamoisen muutoksen näiden kolmen vuoden aikana. On perustettu blogiportaaleita, yhä useampi bloggaaja saa naputtelemistaan postauksista silkkaa kahisevaa, monet blogit ovat muuttuneet kaupalliseksi hötöksi loputtomine Nelly-kollaaseineen ja mainoslinkkeineen. Netti on niin täynnä erilaisia blogeja, että aika riittää vain murto-osan seuraamiseen. Itse koen blogien seuraamisen olevan kätevintä Bloglovinissa, järjestelmällinen perfektionisti arvostaa mahdollisuutta jakaa blogit ryhmiin, jolloin kiireessä on helppo tsekata vain lemppariblogien päivitykset ja jättää loput myöhemmäksi. Omalla seurauslistallani on siis se about 100 blogia… Mutta kun se vaan on niin mielenkiintoista lukea erilaisista ihmisistä, erilaisista näkökulmista, erilaisista elämistä. Blogien kautta saa ammennettua ihan älyttömästi inspiraatiota!

Kotikotona Dharman kanssa huhtikuussa 2011.

Mulle blogin kirjoittaminen on tavallaan kuin päiväkirjaan raapustaisi, vaikka toki kaikkein henkilökohtaisimmat asiat jätän suosiolla julkisen levityksen ulkopuolelle. Palaan itse usein vanhoihin postauksiin, kun pää ei millään muista jotain mennyttä juttua – esimerkiksi armeija-aika on osin jo unohtunut, mutta blogin avulla voin taas palauttaa mieleen paljonkin. Veikkaan, että tämä blogi tulee pysymään samanlaisena myös jatkossa eikä täällä edelleenkään tulla näkemään arvontoja, mainoslinkkejä tai sen sellaista.

Ruissalossa huhtikuussa 2012; kuva nyysitty Mialta.

Ajastaika ei ole lähipiirin ainoa päivänsankari tänään, sillä myös rakkaan pikkusiskoni blogi täyttää vuosia! Miten en olekaan aikaisemmin hiffannut, että meidän blogit jakavat saman merkkipäivän..? Sisko vain on jaksanut blogata samassa osoitteessa monta vuotta enemmän. Onnea siis sinnekin suuntaan!