AvainsanaTurku

Päivästä toiseen tietokoneella nököttäminen ei tee kropalle hyvää, nytkin on näin kolmen työpäivän (6-8 h/pvä) jälkeen hartiaseutu ihan jumissa. Varsinkin vasemman lapaluun ympäriltä lyö täysin jumiin, tiedä sitten kökötänkö jotenkin oudossa asennossa vai miksi juuri se puoli ottaakin niin paljon nokkiinsa datailusta. Saattaa kyllä olla, ettei mun työskentelyasennot ole ergonomisimmasta päästä – välillä kun istun työtuolilla jalat takapuolen alle taitettuna. Kunnon satulatuoli olisi varmaan loistava hankinta, harmi kun ne maksavat maltaita…

Alkuillasta otin pari tuntia vapaata koneen äärestä ja painuin ulos kameran kanssa suunnaten pienelle kävelylenkille lähiympäristöön. Tai siis sen oli tarkoitus olla lyhyt pyrähdys siiloille ja takaisin, mutta päädyinkin sitten uusille poluille ja vietin aiottua pitempään ympäriinsä tallustellen. Retken päätarkoitus ei kuitenkaan kadonnut matkan varrelle, vaan siilot – tai mitä niistä nyt on jäljellä – tuli ikuistettua muistikortille. Ei niitä oikein enää siiloiksi edes tunnista, kasa purkujätettä olisi kuvaavampi ilmaisu. Juhannuksen paikkeilla purkutyön tosin pitäisi valmistuakin, mikäli oikein muistan taannoin sanomalehdestä lukeneeni.

Tänään oli sellainen olo, että teki mieli leikkiä kuvankäsittelyllä ja tuloksena syntyivät nämä digitaalisesti krossatut kuvat. Yhtä hienoa jälkeä en saanut aikaiseksi kuin filmille kuvatessa saisi, mutta menkööt tällä kertaa. Tosin filmikrossauksessa – ja tarkoitan nyt siis nimenomaan diafilmin kehittämistä väriprosessissa – parasta on juurikin se, ettei koskaan tiedä minkälaisia ruutuja syntyy. Punavoittoisia, keltasävyisiä, selkeästi vihertäviä, sinivioletteja… Mahdollisuuksia on monia.

Pitäisi kuvata filmille useammin. Edes silloin tällöin.

Se on sitten kesäkuu – ja kesä ihan virallisesti – alkanut! Viime viikon kalseat kelit ovat onneksi vaihtuneet hieman aurinkoisempiin ilmoihin ja lämpöasteitakin oli ainakin tänään ihan mukavasti. Ei sillä että olisin mitenkään erityisesti ehtinyt viettää aikaa ulkosalla, mutta piristäähän se vähän duuni-intoa kun ulkona paistaa aurinko. Toivottavasti sää on tämän suuntaista myös loppuviikosta kun lähdetään tyttöjen kanssa Ruotsiin, reissaaminen nyt vaan on miljoonasti kivempaa auringonpaisteessa.

Tein tänään ihan kunnon työpäivän verran työtunteja kotona – yleensä siis teen 5 h/päivä – ja lopeteltuani fiilis oli sekä nälkäinen että väsähtänyt. Herkkusalaattiin löytyi ainekset jääkaapista, popsittiinkin sitä kullan kanssa iso kulhollinen puokkiin. Ruuan jälkeen päätettiin lähteä metsästämään tämän kesän ensimmäisiä irtojäätelöitä, jotka otettiin loppujen lopuksi Tuomiokirkon lähistöllä olevasta jäätelökojusta. Ihailtiin jätskinsyönnin lomassa hetki Tuomiokirkkoa, kunnes suunnattiin seikkailemaan ennestään tuntemattomien katujen ja kortteleiden kautta kohti kotia. Tuomaansillalla piti pysähtyä katselemaan jokimaisemaa, ei kovin värikästä mutta silti kaunista.

Koska tänään oli Wear a Dress Day ja joku kaveri mut siihen Facebookissa kutsui osallistumaan, tarjolla kerrankin päivän asua myös täällä blogin puolella. Teeman mukaisesti päälläni oli mekko, aikoinaan Gina Tricotin alerekistä edullisesti lähtenyt kaksiosainen yksilö. Mekon yläosan punaisuus houkutti yhdistämään asun punaista lisäksi nappikorvisten ja laukun (H&M Divided) sekä sukkisten (Lindex) muodossa. Wayfarer-kopiot tarjosi ASOS, kyseiset kakkulat ovat muuten todellakin maksaneet runsaan euron hintansa takaisin! Levi’s-farkkupaidan voitin blogiristeilyarvonnasta ja kengät ovat juurikin ne täydelliset tennarirakkaudet eli Converse All Starit. Kaulassa keikkuu hopeinen moottoripyöräkoru, jonka olen joskus saanut lahjaksi.

Reittimme vei siilojen ohi, joten nappasin jälleen pari kuvaa purkutilanteesta. Olihan sieltä jonkun verran kadonnut tavaraa, kun vertaa muutaman viikon takaiseen, ja juhannukseen mennessä muistaakseni siilojen pitäisikin jo olla maan tasalla. Täytyykin muistaa käydä parin viikon päästä vielä katsomassa ja kuvaamassa tilanne, vaikka silloin ei ehkä ole enää yhtään siiloa kurottamassa kohti sinistä taivasta.

Ihan käsittämätöntä muuten, että ulkona on edelleen valoisaa ja kello lähentelee jo yhtätoista illalla! Suomen kesä. ♥ Taidan vielä hetkeksi tarttua projekti hääkuviin, sitten voisikin painua pehkuihin odottamaan huomista ja Sex and the City 2 -leffan ensi-iltaa.

Hanson – The Walk [2007]

Ihana olla näin aikaisin hereillä! Yleensä laiskottaa sen verran etten jaksa ennen yhdeksää jättää unia sikseen, mutta tänään päätin nousta ylös kullan lähtiessä hippasen ennen seitsemää. Vähänkö on tehokas olo, kun pyykkikone on pyörinyt jo hyvä aikaa, hörpin tässä aamuteetä ja samalla päivittelen blogia. Näiden löpinöiden jälkeen voinkin tarttua päivän duuneihin. Pitäisi vaan saada useammin revittyä itsensä ylös sängystä tuntia tai paria aiemmin, näin aamusta ei edes ole vielä niin hiostava ilma.

Desthea piipahti eilen kylässä ja päätettiin siinä sitten lähteä käymään Skanssissa, jossa on nyt keskiviikosta lauantaihin Design Outlet -tapahtuma ensimmäistä kertaa. Eniten mua kiinnosti ehdottomasti Turku Design Now! -ryhmän myyntipisteet, joskin titiMadam tuli hyvänä kakkosena. Houkuttaisi niin kovasti hankkia joku kiva muovikoru viimeksi mainitulta, mutta eilen en ainakaan osannut laajasta valikoimasta päättää mikä omassa käytössäni toimisi parhaiten… Linnut ovat ihania, samoin kultakalat sekä yksisarviset, pingviinejä unohtamatta. Peilipintainen ehkä? Tai jospa sittenkin perusmusta, vai mahdollisesti joku oikein repäisevä pinkki? Liikaa vaihtoehtoja selvästikin.

KUI Designin Turku-aiheisia kuoseja olen ihastellut monet kerrat, esimerkiksi Turku-kassi olisi oikein passeli mun tyyliin. Myös lasten pikkuiset huopatöppöset ovat suloisia, melkeinpä harmittaa ettei meillä ole lapsia eivätkä ne kuulu lähitulevaisuuden suunnitelmiinkaan. Ehkäpä tässä on lahjaidea jollekin lapselliselle (lapseton vs. lapsellinen, eiks se oo ihan loogista?) ystävälle.

Klo Designin pöydästä tein eilisen ainoan ostokseni, tästä lisää myöhemmin. Klon tuotteisiin ihastuin ehkä kaikista eniten, jotenkin vain juuri ne kuosit miellyttävät mun silmää just eikä melkein. Varsinkin kaikki lintujutut, oijoi! Merkin nettisivuja selailtuani aloin haaveilla Hyrrä- tai Kytkös-kuosisista verhoista, olisivat ehkä hienoimmat ikinä. Miehen ylipuhuminen alkakoon… Seuraava asunto valitaan ja remontoidaan sen mukaan, että lintuverhot sopivat olohuoneeseen.

Kävin myös hipelöimässä Lumi- ja Mhann-laukkuja, hinnat olivat mukavasti normaalihintoja edullisemmat mutta valitettavasti (ja pankkitilin iloksi) en löytänyt mitään todella upeaa. Kestävä ja ikityylikäs nahkalaukku on siis ollut hankinnassa jo jonkin aikaa, mutta Miu Miu on hintansa puolesta toistaiseksi tavoittamattomissani ja edullisemmassa hintaluokassa en ole vielä kohdannut sellaista juuri täydellistä laukkua. Jennin Hector-laukku on vähän siihen suuntaan, mutta väriltään veska saisi mieluiten olla tummanharmaa tai musta. Koosta en vielä ole ihan varma, mutta mikään ihan pieni laukku ei tule kyseeseen. Etsintä jatkuu.

Yksi juttu Design Outletista tosiaan tarttui mukaan, Klo Designin pieni pussukka Hyrrä-kuosilla. Olen kaivannut tuollaista pussukkaa, joka ajaisi lompakon virkaa silloin kun ei viitsi jättimäistä rahapussia raahata mukana. Sitä paitsi vanha lompakkoni on ihan oikeasti vanha, muistan ostaneeni sen joskus opiskeluaikoina Jyväskylän Aleksi13:sta. Elämää nähneeltä se kyllä näyttääkin, vaikkei mitenkään rikki olekaan – varsinkin kun siihen viime viikonloppuna oli laukussa jotenkin tuhriintunut huulipunaa… Siirsin kokeeksi koko lompakon sisällön uuteen lintupussukkaan, mikäli yhteiselo toimii moitteettomasti niin otan sen vakikäyttöön.

Nyt töiden pariin muutamaksi tunniksi, sitten laitan pillit tältä viikolta pussiin. Illaksi päräytetään kultsin kanssa Tampereelle Akkikin perheen riemuksi ja riesaksi. ;)

Indica – Tuuliset tienoot [2005]

Pidin näköjään hieman suunnittelematonta lomaa blogista. Monta kertaa olin aikeissa päivittää, mutta aina tuli muuta eteen ja päivät vaan hävisivät johonkin. Pääasiassa olen tehnyt töitä, viime viikolla mulla oli työpäiviä kuusi huolimatta torstain pyhäpäivästä. Ei siis ehkä mikään ihme, etten oikeastaan muuta ole ehtinyt tehdä – en edes nauttia järjettömistä keväthelteistä. On muuten hassua, miten vain viikkoa aiemmin kaikkialla angstattiin tavanomaista kylmemmästä kevätsäästä, ja nyt lämpöaallon pukatessa päälle about jokainen blogi on yhtäkkiä pullollaan hellehehkutusta aurinkoisine kuvineen. :)

Keskiviikkoillalla sentään käytiin kullan kanssa kävelemässä. Raunistulan siiloilla on purku täydessä vauhdissa, ihan käsittämätöntä millaisiin paikkoihin graffitteja onkaan käyty maalailemassa. Paljastuvat ohikulkijan silmillekin nyt, kun osia rakennuksesta on jo purettu. Siiloilta jatkettiin jokirantaa pitkin ydinkeskusta kiertäen, paljon näkyi ihmisiä olevan jokirannassa loikoilemassa vielä seitsemän jälkeen illalla. Kunpa vain itsekin ehtisi joku päivä ulos nauttimaan auringosta ja lämmöstä!

Torstai-illan vietin tehokkaasti varastossa, mikäs siinä tuplapalkalla työskennellessä. Perjantaina sain duunit purkkiin sen verran ajoissa iltapäivällä, että päästiin lähtemään kullan kanssa kaupunkiin kenkäkaupan kautta (poika sai ensimmäiset Vagabondinsa) syömään. Paikkana oli Hansakorttelissa sijaitseva Red Hot Chilis ja ruokana kummallakin aurajuustohampurilainen, kun oli hyvä tarjous napsahtanut tekstiviestitse puhelimeen. Rakastan ravintolaburgereita, rakastan aurajuustoa, rakastan rapsakoita ranskiksia – sanat eivät riitä kuvaamaan miten herkullinen annos oli! Aurajuustokastiketta oli välissä sopivan paljon ja myös viherpuoli oli juuri sopivasti edustettuna, marinoiduilla punasipuleilla vieläpä. Kaksi kunnon pihviä takasivat sen, ettei todellakaan ollut nälkä pois lähtiessä.

Lounasaikaan Red Hot Chilis on suht edullinen ruokapaikka ja mun mielestä kaikin puolin parempi kuin entinen suosikkini Amarillo. Jyväskylä-aikoinani suorastaan palvoin Amarilloa ja erityisesti sen quesadilloja, mutta ruokalistan uusiuduttua ja hintojen noustua olen jo kahdesti joutunut karvaasti pettymään kyseiseen ravintolaan. En kovin usein käy ulkona syömässä, joten pettymyksillä on suuri vaikutus seuraavan kerran ruokapaikkaa valitessa. Red Hot Chilis on toiminut joka kerta, samaan ei näillä main pysty ehkä kuin Taco Bar Myllyssä. Ja nyt puhun siis oman kokemukseni perusteella enkä tosiaankaan ole kaikkia ravintoloita edes testannut.

Nyt nukkumaan, jotta jaksaa huomenna taas pakertaa töiden parissa. Toivottavasti ehdin jossain vaiheessa kirjoitella myös viikonlopusta, kerrankin oli jotain äksöniä ja pitkästä aikaa myös juhlimista ohjelmassa. Palataan asiaan.

Kävin siskon kanssa eilen viimeinkin tsekkaamassa Nina’sin pop up -liikkeen Linnankadulla sijaitsevassa Sisustuksen Koodissa. En ole koskaan vieraillut Nina’silla Helsingissä enkä jostain syystä myöskään Sisustuksen Koodissa, vaikka muuten on Turussa tullut hypittyä sisustuskaupoissa. Eihän mulla tietenkään ollut varaa Nina’sista mitään ostaa, lähinnä mielenkiinnosta halusin nähdä kalliimman hintaluokan tuotteita ihan livenä. Vaatepuolella mikään ei sykähdyttänyt erityisesti, mutta kengissä ja laukuissa – oi Miu Miu!

Sitten joskus kun elämän- ja ennen kaikkea rahatilanne on sopiva, hankin ihan varmasti jonkun ihanan laukun Miu Miulta. Bow Bag on ollut haaveissa jo vuosia, kyseinen laukku näyttää upealta jopa haaleanroosana. Myös Miu Miun kengät ovat ihania, varsinkin tämän kevään lintu- ja kissakuoseissa. Lintukorot näyttivät luonnossa ehkä vieläkin hienommilta kuin kuvissa! Olivat muuten mun kokoa, en tosin uskaltanut lähteä kokeilemaan jos olisinkin rakastunut palavasti…

Merkkikenkiä ostaessani päätyisin todennäköisesti käytännöllisempään pariin, jotta hintavia popoja ihan oikeasti tulisi käytettyä. Kaikista eniten olen ihastellut näitä järjettömän ihania kenkiä, jotka taitavat olla Chloén A/W 2006 mallistosta. Uutena ei siis ainakaan enää saa, mutta ehkä joskus vielä löydän kyseiset kengät jostain vähän käytettyinä. Se vasta olisi rakkautta!

Mun Miu Miu -läähätysten jälkeen kierrettiin toki itse Sisustuksen Koodi myös, kun en tosiaan siellä ollut aikaisemmin käynyt. Kaikenlaista ihanaa sisustustavaraa, joista kelpuuttaisin monet kotiin sitten kun on isompi ja enemmän meidän näköisemme asunto. Block-valaisimen ainakin hommaan vielä joskus, ja jos oikein rikastutaan niin Yrjö Kukkapuron Karuselli olisi se kaikista mieluisin nojatuoli mun laiskanlinnaksi.

Kotiin päästyäni vaihdoin vain vaatteet (perhanan toista kertaa jalassa olevat GT:n raitasukkahousut hajosivat lähestulkoon atomeiksi!) ja lähdin Sansun luokse kyläilemään, nopeasti hujahtikin muutama tunti hyvässä seurassa. On se hyvä, että ystävätkin ovat yhtä puheliaita kuin itse olen – juttua riittää vaikka miten! Kotiin palasin vasta auringonlaskun aikaan, oli muuten uskomattoman upea auringonlasku. Taivas oli kuin tulessa ja palavaa taivasta vasten leijui silminnähtävästi alempana olevia pilvenhattaroita.

Kamera ei ihan osannut tallentaa taivasta niin kuin silmät näkivät, mutta aika mahtavasti kuitenkin. Oonko muistanut tarpeeksi hehkuttaa, että rakastan uutta Nikoniani? ;)

The xx – xx [2009]