AvainsanaVäsy

Vajaa pari tuntia ja syyskuu jää taakse. Lokakuu jo, hui kamala miten aika juoksee! Näin kuun vaihteessa mieleen hiipii väkisinkin, mihin katosi jälleen yksi kuukausi. Mitä tein vai teinkö mitään? Kenen kanssa vietin aikaa? Jäikö päivistä muistoihin sellaista jälkeä, jonka muistan vielä vuosienkin päästä?

Kuva-arkisto on yleensä paras lähde kuukauden tapahtumien kartoittamiseen. Tänä vuonna syyskuun kansio tosin näyttää surullisen tyhjältä, uudesta kamerasta huolimatta. Täytyykin kunnostautua sillä saralla ensi kuussa. Nyt syksykin alkaa olla jo pitkällä, luonnon väriloistoa parhaimmillaan.

Syyskuussa oli Habitare ja lisäksi kävin muutamanakin viikonloppuna kotikotona maalla. Saunomassa ollaan nyt käyty kahtena lauantaina peräkkäin, oi onnea! Mikään ei voita puukiukaan napakoita löylyjä pimeässä syysillassa. ♥

Arkipäivät ovat menneet tietysti töissä. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen loputtomalta tuntuva väsymys, jota on kestänyt viikkotolkulla jo. Viikonloppuisin vedänkin sitten unta palloon oikein kunnolla, tänäkin viikonloppuna esimerkiksi nukuin sellaisia 10 h yöunia + siihen vielä lyhyet päikkärit päälle kumpanakin päivänä. Syy on enimmäkseen niska- ja hartiakivuissa, joiden seuraksi iskee hyvin usein myös päänsärky. En ole koskaan aiemmin kärsinyt näin pahoista toimistotyöläisen jumeista: välillä lisäksi huimaa ja pää tuntuu ihan puurolta. Varasin ensi viikoksi ajan hierojalle, saa nähdä auttaako se mitään.

Parasta jumeihin olisi varmasti liikunta, mutta kun väsyttää koko ajan niin järjettömästi etten yksinkertaisesti jaksa raahata ruhoani Elixiaan. Hyvä kun aamuisin selviän töihin ja iltapäivällä kotiin. Kaikki kehonhuoltojumpat ovat tietysti aina väärinä päivinä tai huonoina ajankohtina, kotona taas ei ole tilaa venytellä tms. kun kaksi huonetta on edelleen remontin kourissa ja olohuone täynnä tavaraa. Onneksi puolisko on pysynyt terveenä ja jaksaa melkein joka päivä vähän remppailla, mäkin toki autan minkä pystyn.

Ehkä tämä tästä, päivä kerrallaan jos ei muuten. Lokakuussa on tiedossa monta kivaa juttua, joten ainakin on mitä odottaa. Koitan nyt ihan tosissaan tsempata tämän niskan kanssa – liikkua ja ulkoilla ja syödä paremmin. Extravitamiinia naamariin ja taukojumppaa työpäivän lomassa. Tere tulemast, lokakuu!

Huh, jälleen on yksi työviikko onnellisesti takana päin. Enää seitsemän viikkoa kesälomaan..! Voin rehellisesti sanoa, että olen todellakin loman tarpeessa. Pääsiäisenä pitämäni viikon vapaa teki gutaa, joskin se meni lähinnä toipumiseen edeltävien viikkojen ylitöistä. Ja kun duunia on nyt painanut 14 kuukautta ilman kunnon lomaa, se viikko ei valitettavasti riittänyt mihinkään ja väsymys alkaa painaa jo vähän liikaakin. Perjantai-illat on kaikista pahimpia, työpäivän jälkeen on ihan rikkipoikki ja loppuillan aivot lyö ihan tyhjää.

Murulle löytyi Desthean kirppisvalikoimasta hieno Haisuli-rasia.

Sunnuntait sen sijaan on nykyään aika kivoja – jopa siitä huolimatta, että tietää työpäivän odottavan jälleen seuraavana aamuna. Viime sunnuntai esimerkiksi oli suorastaan erinomainen! Päivä lähti käyntiin mukavasti brunssilla, joka oli nyt viimeistä kertaa. Menin paikalle puoliskon, Mian ja Aleksin kanssa eikä oltu ehditty vasta kuin kasata lautaset täyteen sapuskaa, kun yläkerran Retrotorilla myymässä ollut Desthea liittyi myös seuraan. Ruokapuoli oli tälläkin kertaa erinomaista ja mahat tuli kaikilla täyteen.

Iltapäivällä pyörähdettiin äijelin kanssa mun isovanhemmilla, mummilla oli vaihteeksi ongelmia tulostimen kanssa joten piipahdettiin vetämässä masiinan puhdistusohjelma läpi. Illalla huijasin murun vielä pienelle kävelylle, jonka kohteena oli aiemmin bongattu kukkiva kirsikkapuu. Ilta oli lämmin, aurinko värjäsi jo maiseman hieman erilaiseksi ja hetken olo oli huoleton.

Kevät ♥!

Oho, melkein viikko edellisestä sepustuksesta. Vaikka eipä tässä kyllä mitään sen kummempia ole tapahtunutkaan, töitä ja kämpän remontointia noin pääasiassa. Viikonloppuna sai nukuttua univelkoja pois eikä maanantaiaamu yllättäen tuntunut pahalta, mutta auta armias kun oli pari tuntia kököttänyt töissä! Koko ajan haukotutti eikä ajatus kulkenut lainkaan – ja tietysti eräs pitkistä puheluista pitävä asiakas soitti just tänään. Kotiin tullessa olikin sitten aivan puhti pois.

Mutta voi että, kevät ja se valon määrä! Niin väsynyt kuin olenkin viime aikoina ollut, valon lisääntyminen helpottaa huomattavasti. Eilen aurinko paistoi ja mittari kipusi +16 asteeseen, ei siinä voinut kuin tanssahdella ilosta. Elämä tuntui valoisalta ja kaikki oli mahdollista. Tänään oli sateista ja harmaata ja sumuista. Ja masentavaa. Vaadin lisää aurinkoisia ja lämpimiä päiviä!

Viime viikolla kävin puoliskon kanssa näyttämässä sormuksia tädille ja Mömmelille. Huomenna puolivuotias menninkäinen on kasvanut taas hurjasti! Yritys on kova sekä liikkua (toistaiseksi vain taaksepäin) että jutella, hampaita löytyy jo pari ja tutustuminen makujen maailmaan alkanut. Hymy on herkässä ja vähän väliä kikatetaan jollekin. ♥

Kuisma lekottelee.

Mömmelillä oli kylpypäivä. Siinä se loiski ja läiski ja kikatti.

Tällä viikolla pitäisi taas ehtiä vaikka mitä, toivottavasti tämä väsymys tästä vähän hellittäisi. Perjantaina (no kohta se taas on!) onkin sitten kiinnostavaa ohjelmaa illalla Vimmassa, kun lavalle marssitetaan turkulaisia kevätmallistoja it’s a SPRING THING -muotinäytöksen muodossa. En kuitenkaan muista mainostaa lähempänä joten: näytökset klo 18 ja 20, Vimma 3. krs, ei ikärajaa, VAPAA PÄÄSY. Tulkaa sinne!

Happoradio – Jälkiä 2001-2011

Mä alan olla ihan loppu. Olen koko ajan niin hullun väsynyt, että päivät menevät sellaisessa ihme sumussa. Menen aamuisin töihin tuntia aiemmin ja lähden kotiin usein vähintään puoli tuntia työajan virallista päättymisaikaa myöhemmin. Silti työmäärä ei tunnu vähenevän mihinkään, inboxi paukkuu viestejä joista useimmat on luokiteltu Kesken tai Ei käsitelty. Väkisinkin miettii, olenko vain tolkuttoman hidas saamaan mitään valmiiksi. Liian tunnollinen, perfektionisti.

Ruokavalio on viime viikkoina ollut sellaista, että ihan itkettää kun sitä edes ajattelee. Liikunta on Supertreenit pois lukien jäänyt minimiin, tiedän että esim. jooga tai pilates helpottaisivat jumeja mutta en yksinkertaisesti jaksa raahautua tunneille. Perse leviää, suonikohjut värittävät sääret, selluliitti valtaa reidet ja naamakin puskee näppylää. Yäkh.

Milloinkohan mä opin, ettei työt tekemällä lopu? Aivan samalla tavalla kun ei ilmainen viina juomalla lopu. Normiduunin lisäksi mulla on nyt ollut pientä projektia kotonakin, en vain osaa sanoa ei. Saa nähdä miten paskainen loppu tällä ahneella on, totaaliväsymys vaiko mitä. Siinä kohtaa tuskin ne tilille ropisevat eurot nostavat elämänlaatua paljonkaan.

Onneksi keltainen tulppaanikimppu ja kukkaa pukkaava orkidea ilahduttavat aina kun katse osuu niihin. Niin ja vaikka remontti on edelleen vaiheessa, tämä alkaa hiljalleen tuntua kodilta. Näyttää meiltä. Lopputulosta odotellessa.

Miten nämä alkukevään kuukaudet aina tuntuvatkin olevan niin täynnä ohjelmaa?! Kiirettä piisaa töiden ja tapahtumien ja ties minkä kanssa. Kaiken huipuksi muhun on iskenyt ihan käsittämätön kevätväsymys, ei auta vaikka miten koittaisi nukkua kunnon yöunia (monesti en tosin sellaisista ehdi edes haaveilla). Silmäpussit alkavat olla sitä kokoluokkaa, ettei naamassa muuta enää olekaan… Mutta! Tämän ja ensi viikon kun vielä jaksan härdelliä, niin sitten koittaa sellainen ihmejuttu kuin lomaviikko. Tuntuu jokseenkin uskomattomalta.

Ja sitten ainaisesta kiirevalituksesta itse asiaan, nimittäin liikuntaan. Elixia järjesti Jokivarressa nyt maaliskuussa balletone-kurssin, johon päätin osallistua vaikken ensimmäisellä kerralla paikalle päässytkään. Liittyessäni Jyväskylän Elixiaan syksyllä ’07 ihastuin kovasti balletoneen, joka on siis helppoa balettia yhdistettynä pilatekseen ja joogaan. Kävin tunnilla joka viikko, mutta muutettuani Turkuun alkuvuodesta ’08 tapa kuihtui kun Turun Elixiassa tunnit olivat huonoon aikaan tms. Inttivuoden jälkeen balletone ei ollut enää niin in ja Elixiakin oli pudottanut tunnin tarjonnastaan, valitettavasti. Viime syksynä Centrumissa oli erikoislauantai, jossa oli tunnin verran myös balletonea – silloin tunti oli aivan täynnä.

Ekalla kerralla nyt keväällä olin aika pihalla, jalat sekosi heti kun yritti ottaa käsiä mukaan ja tasapainokin oli aika onneton. Sitten onneksi alkoi sujua ja vanha rakkaus roihahti jälleen liekkeihin. Voi miksei balletone kuulu edes jonkun Turun keskuksen säännölliseen ohjelmaan?! Viime talven suosikkini Fitness Fusion on sekin kadonnut aikatauluista lähes kokonaan enkä ole löytänyt oikein mitään tilalle. TerveSelkä ja ELIXIA Pilates ovat joo ihan kivoja, mutta eivät mitään verrattuna Fitness Fusioniin.

Otsikon rääkki viittaa viime sunnuntaihin ja Supertreeneihin, joihin osallistuin nyt neljättä kertaa. Olimme äitin kanssa paikalla heti puoli yhdeksän jälkeen, kun äipällä oli ensimmäinen tunti heti yhdeksältä. Itse hengailin Maijamäessä vajaan tunnin istuskellen ja myyntipisteitä kierrellen, päälavan ohjelma kun alkoi harmikseni tanssilla eikä mun todellakaan kannata pilata päivääni millään liian koreografisella tunnilla.

Kymmenen jälkeen mentiin äitin kanssa Bosuun, joka oli jumppaa puolipallolla – yllättävän hauskaa ja tehokasta! Hiki virtasi ihan kunnolla, vaikka ohjaaja kovasti väitti tunnin alussa ettei kyseessä ole mikään hikijumppa… Eipä. Bosun jälkeen suunnistimme auditorioon kuuntelemaan lauluyhtye Carmininaen esitystä Päätoimine Naine, joka olikin omalla kohdallani päivän ainoa “luento”. Sen jälkeen vuorossa oli evästauko, joka kului pääasiassa eväs- ja tuotepakettia jonottaessa. Jätin lopulta väliin päälavan Body Attackin – onneksi, sillä sykkeet huiteli kyllä ihan tarpeeksi taivaissa ensin nyrkkeilyä ja pilatesta yhdistävässä Piloxingissa sekä heti perään Body Combatissa. Combatista siirryin hieman ennen tunnin loppua puolikuolleena TimeLess Bodyyn, jossa ei meinannut kehonhallinta enää pelata kun oli kroppa niin väsynyt.

Puoli viideltä liikuntapuoli oli pulkassa ja painelimme kylpylän puolelle rentoutumaan. En ollut aiemmin Naantalin Kylpylässä käynyt muuten kuin jumppaamassa, allasosasto on toki selkeästi aikuiseen makuun suunnattu mutta mielellään sitä lillui pore- ja ulkoaltaissa pitkän ja rankan päivän jälkeen.

Kuvassa on, kuten arvata saattaa, osa Supertreenien tämän vuoden tuotepakettia. Ruokapuolen ehdin pääasiassa tuhota ennen kuvaan ehtimistä, tuskinpa mehut ja raejuustot ja muut olisi niin kovasti ketään edes kiinnostanut. Viime vuonna setti oli aika mitäänsanomaton edellisiin vuosiin verrattuna, mutta nyt ilmeisesti 20-vuotisjuhlavuosi oli innostanut kokoamaan todella kattavan paketin. Parin matkakoon lisäksi kassista löytyi ihan kunnon putelit shampoota, tehohoitoa, aurinkorasvaa, kiinteyttävää vartalovoidetta jne. Rimmelin huulikiiltoja sai oikeasti vain yhden, toisen sain äipän kassista – aika ihania sävyjä nuo! Oranssihtava on Vinyl Gloss sävy 270 Fashion Icon ja pinkki Vinyl Max sävy 301 Addictive.

Soila ainakin oli paikalla, entäs te muut siellä ruutujen takana?

Isoveli – 2012 [2012]