AvainsanaVäsy

Nyt en muuta laita kuin haastetehtävän pikaisesti, sen verran paljon painaa uni silmää että kohta simahdan naama näppikselle ellen mene nukkumaan. Viikonloppujen ehdottomasti paras juttu on se, että saa ihan oikeasti nukkua. Kun vetää arkiyöt pääasiassa kuuden tunnin unilla niin perjantaisin ei paljon naurata. Tai no, oikeastaan silloin on jo niin väsynyt että naurattaa vähän kaikki. Anyhow, huomenna ehkä vähän jotain järkevämpää settiä – parikin aihetta odottelee luonnoksissa että vain saisin ne naputeltua valmiiksi.

Päivä 10 – Päivän asu

Mulla oli itse asiassa päälläni tänään kaksi eri asua. Vasemmalla on työreleet, jotka ylläni istuskelin hyvin levottoman perjantaipäivän toimistolla. Oikealla olevan vaateparren heitin päälleni alkuillasta, kun olin lähdössä serkkujen luokse Lietoon. Ehkä kuninkaalliset häät vaikuttivat jotenkin mun mielentilaan, koska piti ehdottomasti saada sydänsukkikset jalkaan ja pitsiselkäinen mekko niiden kaveriksi.

Asu numero yksi
Korvikset Glitter, kaulakoru ja sormus Kalevala Koru, t-paita ja farkut (Pep!) Crocker, neule Lindex. Kengät ovat superlempparit Vagabondin Ramonat, jotka viime kesänä tilasin ja jotka ovat olleet jokaisen euronsa väärti. Veikkaan, että suhteemme tulee kestämään vielä pitkään (ja taatusti pidempään kuin ensimmäiset korkolaput, jotka menivät vaihtoon jo heti syksyllä).

Asu numero kaksi
Korvikset ja kaulakoru (joka hajosi illan aikana!) Glitter, mekko Rare Fashion (Nelly.com), sydänsukkikset Lindex, laukku Iron Fist (kyllä vain, se on juurikin se laukku raitoineen ja ankkureineen – löytyi lopulta kuitenkin IF:n omasta verkkokaupasta alehintaan), polvisukat H&M, tolppakorot second hand (DinSko). Oli muuten hassua kävellä pitkästä aikaa noin korkeilla koroilla! Ihan okei noin kun ei tarvinnut kävellä kuin matkat sisältä autoon ja autosta sisälle, enpä kyllä enää voisi nuo jalassa lähteä vappuilemaan jokirantaan kuten kolme vuotta sitten tein koulujenpäättymispäivän iltana. Niin ne ajat (ja jalat) muuttuu.

Mulla on ollut selkeästi kaksi maanantaita peräkkäin. Työt ei luonnistu, kamala väsymys päällä koko ajan, pää kumisee tyhjyyttään. Hetkittäin tulee inspiraation leimahduksia, mutta väsymyksen takia ne jäävät pyörimään mielen perukoille. Yhden rästihomman sentään sain tehtyä, viiva listasta yli. Huh. Monta kohtaa tosin vielä viivaamatta.

Päivän piristys: puhelu vanhan opiskelukaverin kanssa. Soitti kuulemma vahingossa, piti kai jollekin muulle J:lle soittaa, mutta vaihdettiin kuulumisia neljänkymmenen minuutin ajan. Huippua! Voi että kun pääsisi taas Jyväskylään ja näkisi kaikkia ihania ihmisiä siellä.

Tykkään myös Felinen heittämästä haasteesta, ehkä sen takia kun yleensäkin pidän kaikista haasteista ja meemeistä ja testeistä ja gallupeista jaja… Saatan kyllä vähän luistaa siitä, että ihan oikeasti joka päivä naputtelisin vastauksen yhteen uuteen kohtaan. Aloitetaan siis.

Päivä 1 – Esittele itsesi

Olen Jose, oikealta nimeltäni Johanna, hei vaan hei! Asun Turussa kävelymatkan päässä keskustasta, kodin jaan maailman parhaimman avopuoliskon kanssa. Olen kotoisin maalta (♥) ja kaupunkilaistuin 19-vuotiaana, kun muutin vuodeksi opiskelun perässä niinkin isoon cityyn kuin Karjaa. ;) Sieltä matka jatkui Keski-Suomeen ja Jyväskylään, josta muutin alkuvuodesta ’08 takaisin synnyinseuduilleni. Koulutukseltani olen mediatekniikan insinööri ja eniten kiinnostusta sekä osaamista on webbihommiin, joiden parissa teen myös töitä. Suoritin vapaaehtoisen varusmiespalveluksen Porin Prikaatin saapumiserässä II/08, sotilasarvoni on reservin kersantti.

En juo kahvia (enkä pidä sen tuoksusta), teetä taas lipitän yleensä useamman kupillisen päivässä. Olen neuroottinen perfektionisti ja siivousaddikti, kotona välillä kuulemma vähän natsikin. Kannatan kotimaisuutta ja kierrätän niin hyvin kuin osaan ja pystyn. Useimmiten olen kaikkialta myöhässä, paitsi julkisista kulkuvälineistä ja töistä. Intti ei tähän vaivaan auttanut, vaikken siellä myöhästellytkään… Kesäisin olen motoristi, prätkäni on valtamerilaivaa muistuttava keltainen Honda CBR 600 F (vm. ’87). Olen kissaihminen ja possufani jo pienestä pitäen: possu jalkaani on jo tatuoitu ja seuraava leima tulee olemaan kissa-aiheinen.

Luonteeltani olen avoin ja enimmäkseen iloinen, puhua pälpätän enemmän kuin muut jaksavat kuunnella ja kiljahtelen innosta kivoja juttuja kohtaan. Näytän hyvin usein siltä kuin tuossa kuvassa, selitän kädet joka suuntaan viuhtoen. Tykkään kaikesta kauniista ja jollain tapaa inspiroivasta – on se sitten mielenkiintoinen persoona, taideteos, kaunis päivä, lehtiotsikon fontti, väriyhdistelmä tai vaateketjun hyvin toteutettu mainoslehtinen. Fiiliksestä riippuen mikä tahansa voi olla mielettömän inspiroivaa.

Mulla oli 10 vuotta silmälasit, mutta runsas vuosi sitten kävin laseroitavana ja nyt nenälläni keikkuu ainoastaan aurinkolasit tarvittaessa. Oi sitä vapauden tunnetta! Tietokonenörtteilyn ja prätkäilyn lisäksi harrastan Elixiaa, tämän hetkiset suosikkituntini ovat Fitness Fusion ja Elixia Power (vastaa BodyPumpia). Sain jokin aika sitten houkuteltua miehenkin mukaan ja nyt on kiva käydä treenaamassa yhdessä! Herra ei tosin enää parin tuntikokeilun jälkeen uskalla tulla mun kanssa mihinkään tunnille vaan saleilee ainoastaan, mutta eiköhän se siitä vielä muutu kun kunto ja treenausinto kasvaa.

Yksi suuri intohimoni on valokuvaus, josta haaveilin joskus ammattia mutta ymmärsin sitten ettei se ole mua varten. Kamerani on vuosi sitten hankittu Nikon D90, jota rakastan syvästi. Linssinä on yleensä 35 mm f/1.8 mutta toisinaan myös 18-105 mm f/3.5-4.5 VR -zoomi. Pikkupokkarina oranssia Canonin taskumallia Ixus 130. Intohimoksi voitaisiin ehkä laskea myös bloggaaminen (kyllä, kahdella geellä), olen kirjoittanut jonkun sorttista nettipäiväkirjaa vuodesta 2001 lähtien. Blogin kautta olen myös tavannut ihania ihmisiä, jotka ovat jääneet pysyvästi kaveripiiriini. ♥

En äänestäisi mistään hinnasta perussuomalaisia.

Lykke Li – Wounded Rhymes [2011]

Olen sen verran paljon työviikon uuvuttama, ettei ajatus näin perjantai-illalla oikein enää kulje. Siksipä en tällä kertaa naputtele mitään sen kummempaa tarinaa, vaan jaan kanssanne Felinen mulle naamiksen puolella laittaman överisöpön kuvan. Ja niin parani possufanin päivä kertaheitolla! Oli pakko laittaa kuva työkoneen taustakuvaksikin, hymyilyttää pakostikin joka kerta kun sen näkee. :)

(Kuva: we♥it)

Huh huh minkälainen sunnuntai takana! Tulin eilen iltavuorosta Feline mukanani Turkuun, sisko yöpyi meillä ja tänään suunnattiin heti aamusta Supertreeneihin Naantaliin. Alussa oli mukavasti aikaa tutkailla myyntipisteiden tarjontaa sekä hakea pari muovikassillista käsittävä eväs- ja tuotepaketti, loppupäivä menikin sitten juostessa tunnilta toiselle.

Ensimmäisenä olin Felinen kanssa Push it to the limit -tunnilla, joka sisälsi lähinnä toiminnallista harjoittelua ja jonka jälkeen jalat sekä pakarat huusivat hoosiannaa. Onneksi seuraavana oli vuorossa evästauko! Mä en tosin ehtinyt kunnolla edes eväitäni mutustaa, kunnes liityttiin jo päälavan Bodyjam-massaan. Se oli ehkä vähän liian tanssillinen tunti mun makuun, mutta kovasti yritin kyllä hytkyä mukana (ja olla törmäilemättä muihin). Jammailun jälkeen liityttiin äipän seuraan Haasteena painonhallinta -luennolle, jonka tärkein opetus oli: älä aliarvioi välipalan voimaa. Jospa itsekin jatkossa muistaisi sen eikä mussuttaisi illat pitkät vähän jotain pientä… Auditoriosta siirryin äitin kanssa luokkaan, jossa alkoi lämpöpilates – siis pilatesta noin +35-37°C lämmössä. Ainakin tuli hiki! Ja hiki tuli myös päivän viimeisessä setissä päälavan edessä, johon osallistuttiin Felinen kanssa. Armybic oli armeijahenkistä jumppaa suht helpoilla koreografioilla, ihan jees mutta ne inttiviittaukset saivat lähinnä nauramaan. Tunnin kuvauksessa luki “Tetsataan hymy lipassa!”, joka sinänsä kyllä kuvasi asiaa hyvin – tetsaamiseen kun tunti ei liittynyt millään tavalla.

Kiva päivä oli joka tapauksessa, ja aika meni yllättävänkin nopeasti. Jaloissa kyllä tuntuu että jotain on tullut tehtyä, takareiden on kipeät ja penikat vielä kipeämmät. Vähän tuntuu siltä, että taidan pitää nyt parin päivän tauon treenien suhteen… Olen viime aikoina rampannut jumpissa ja salilla niin paljon, että koko ajan on joku lihas ollut kipeänä tai muuten jotenkin kireänä. Sopii myös erinomaisen hyvin ajankohdallisesti nyt, kun uusi työpaikkakin kutsuu.

Seuraavaksi menen laittamaan jotain pientä iltapalaa, mutta sitä ennen vielä esittelen uusimman hankintani keittiöön. Olen haaveillut Marimekon laakeista Siirtolapuutarha-kupeista pitkään ja nyt vihdoin sain ne hommattua, kun Stockalla sattui olemaan tämän kuun kantistarjouksena -20 % kaikista sarjan tuotteista. Eivät nuo vedä kuin 2,5 dl mutta ovat sitäkin suloisemmat ja sopivat loistavasti myös vaikkapa jälkiruokakulhoiksi. Rakastan tuota kuosia vaaleanpunaisine läikkineen kaikkineen, Maija Louekari se vaan osaa!

Louekarista tulikin mieleen, että näin vastikään Hansan Marimekossa pakallisen Ystävät-kangasta! Juurikin sitä samaa oranssia versiota, josta ne mun verhot on tehty. Tuosta vuoden 2004 printistä ei muistaakseni enää kuvaa Marimekon nettisivuillakaan, joten varmaankin joku jämäerä tämä nyt myynnissä oleva. Pitäisiköhän hakea sitä vielä lisää, jos vaikka tekisi toisetkin verhot..? :)

Kissat ovat tänään olleet hyvin sunnuntaimaisissa fiiliksissä.

Miska asettautui mun paikalle saman tien kun nousin ylös sängystä (lähempänä puoltapäivää, köh köh). Niiskuneidin vieressä taisi olla hyvä nukkua, sillä kissa löytyi täysin samasta paikasta vielä parin tunnin jälkeenkin.

Dharma oli vallannut iskän ja äitin sängyn, joka on kissojen vakinukkumapaikka – kuten peiton karvaisuudesta voi päätellä. Käydessäni napsimassa pari kuvaa neidistä sain osakseni äänekästä kehräystä, sängyllä kieriskelyä sekä vaativia katseita että pitää palluttaa lisää.

Jossain vaiheessa iltapäivällä Miska heräsi uniltaan ja parkkeerasi ensin mun syliin tähän koneen ääreen, sitten siskon sylin kautta sohvalle. Siinä se nökötti peltopyy-wannabenä kunnes päätti lähteä ulos aurinkoisille keväthangille.