AvainsanaYstävät

Tyylikatsauksen viime vuoteen sain tehtyä jo heti vuodenvaihteessa, mutta tämän kavalkadin väkertäminen on vähän jäänyt. Menee yllättävän paljon aikaa kaivella kuva-arkistoja! Tosin aikaisemmassa ollaan silti kuin vuosi takaperin, jolloin tein tällaisen postauksen vasta reippaasti helmikuun puolella. Ja koska en osannut jättää kollaaseja neljään kuvaan per kuukausi, mennään tällä kertaa näin kahdessa osassa. Miltä siis näyttää oma vuoteni 2012 kuvina?

Tammikuussa…

vuoden ensimmäisenä aamuna maa oli kuurassa ja pimeän loppuvuoden jälkeen talvi pääsi vihdoin alkamaan. Loppiaisena satoi lunta, kun vietimme pitsailtaa maaseudun rauhassa. Samalla porukalla kävimme eräänä lauantaina leffassa, minkä jälkeen istuimme iltaa Sevillan herkullisten ruokien ääressä. Pientä serkkutyttöä kävin moikkaamassa pariin otteeseen, ja hän myös sai nimen heti vuoden alkumetreillä. Puolivälissä kuuta piipahdin Keski-Suomessa, viimeisenä viikonloppuna vuorossa oli reissu Helsinkiin.

Helmikuussa…

presidentinvaalit kuohutti kansaa ja me siskon kanssa kävimme torilla moikkaamassa Pekka Haavistoa parinkymmenen asteen pakkasessa. Toisen kierroksen äänestyksen suoritin karvasäärystimet jalassa matkalla satamaan, sinä iltana kun sattui starttaamaan GOOM. Harmi, että Pekasta ei sitten tullut presidenttiä. GOOMin lisäksi helmikuussa tanssittiin konemusiikin tahtiin, se oli oikein bilekuukausi se. ;) Raitista ulkoilmaa haukkasin niin luistimet jalassa kuin pulkkamäessäkin.

Maaliskuussa…

oli vihdoin odottamani keikka Helsingissä, nimittäin ihanainen The Sounds Kaapelitehtaalla. Kuun alkupuolella myös puolisko yllätti kosinnalla, joskin asia julkistettiin vasta pääsiäisenä. Jumppasin itseni läkähdyksiin Supertreeneissä, mutta muuten treenit eivät oikein kulkeneet. Olin järjettömän väsynyt koko ajan, mutta onneksi kevätaurinko ja kasvava peikkotyttö piristivät hetkittäin. Loppukuusta värjäsin hiukset oranssiksi ja vietin mukavan perjantai-illan puoliskon kanssa Klubilla.

Huhtikuussa…

olin runsaan viikon vapaalla ja se helpotti oloa vähäsen. Seilasimme jälleen Itämerellä, tällä kertaa ranskalaisina Lemmenlautalla. Pääsiäisenä sain vihdoin sormuksen nimettömääni, ja samaisena viikonloppuna kävin myös kuuntelemassa Viikatetta. Teimme kuvausreissun Ruissaloon, kun kevään lämpö antoi vielä odottaa itseään. Yhden viikonlopun vietimme Tampereella, loppukuusta ohjelmassa oli mm. brunssia ja muotinäytöstä. Uskaltauduin vuosien jälkeen luopumaan Nokian puhelimesta ja opettelin mm. Instagramin saloja.

Toukokuussa…

olimme vapunpäivänä piknikillä Vartiovuorella ja oli ihanan lämmintä. Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna matkustin jälleen Helsinkiin ja olin fonttikävelyllä sekä pyörähdin Ruoholahdessa. Kävimme Apollossa tsekkaamassa nuorten suunnittelijoiden muotinäytöstä, jossa vaatteet olivat vähintäänkin mielenkiintoisia ja lava + valaistus sellaisia ettei kuvaamisestani tullut mitään. Työpaikan virkistyspäivänä rakastuin Flowparkiin, sinne on ehdottomasti päästävä uudestaan ensi kesänä! Luonto puhkesi eloon täydellä teholla ja ikuistin ruudun toisensa jälkeen kirsikankukkia sun muita.

Kesäkuussa…

alkoi (ja loppui) festarikausi: ekana viikonloppuna oli YleXPop Tampereella ja seuraavana Saaristo Open kotimaisemissa. Kesäkelit olivat kovin sateisia ja kylmiä, mutta niin vaan juhlimme triplasynttäreitä maalla isolla porukalla. Hetkittäin sentään aurinkokin näyttäytyi ja ulkona pystyi jopa viilettämään kesämekoissa ilman sukkahousuja. Juhannusaaton vietimme kaupungissa grillaten, pelaten ja junakiskoja pitkin kävellen. Kesäkuussa kärsin kamalista vatsakivuista, jotka sitten sain onneksi parin viikon jälkeen taltutettua.

To be continued…

Uudenvuodenaattona puolisko lähti heti aamutuimaan töihin, mulla oli onneksi vapaapäivä. Sain joskus kymmenen pintaan itseni vihdoin ylös sängystä, kammattua naamani ja yhdentoista jäljissä olin jo kävellyt (lue: liukastellut) poliisilaitokselle hakemaan uutta ajokorttia. Voi elämä miten paljon onkaan järjestelemistä, kun vaihtaa sukunimensä! Siviilisäädyn vaihtaminen maistraatissa on edullista (arkiaikana maksutonta), mutta nimen vaihtamiseen saa kyllä kulumaan euroja… Ajokorttiepisodille esimerkiksi tuli hintaa 44e + 14e, kun piti vielä uudet passikuvatkin käydä hakemassa. Passia (54e) en taida edes vaihtaa ihan vielä, kunhan sitten matkustaessa muistaa varata vanhalla nimellä.

Vietettyäni lähemmäs tunnin poliisilaitoksella (ihmisiä ei ollut paljonkaan mutta silti sai istuksia kolme varttia odottamassa) suuntasin vihdoin kaupungille ja treffasin Felinen Hansassa. Pyörittiin jonkun aikaa tonkimassa alennusmyyntejä, kunnes alkoi vähän hiukoa. Menimme Coffee Houseen tarkoituksena nauttia hyväksi todetun patonkibuffetin tarjonnasta – vaan ei löytynyt koko patonkitiskiä enää. Sitten tuumimme josko menisimme viereiseen Rossoon pannupitsalle, mutta onneksi vilkaistiin ruokalistaa ensin – eipä näköjään tarjoilla Rossossa pannupitsaa enää.

Siinä vaiheessa paloi käpy ja sanoimme kiitos hei S-ryhmän ruokapaikoille, taidan jatkossa skipata ne (paitsi Sevillan, siitä tykkään) kokonaan. Ulkona huomasimme kadun toisella puolen Hiili-kyltin ja ovella olevaa ruokalistaa tutkittuamme päätimme mennä kokeilemaan. Päädyimme kuitenkin kumpikin lounasburgeriin, joka oli perusburger ranskalaisilla, hinta alle kympin ja sisälsi veden, alkusalaatin sekä kahvin. Burgeri oli älyttömän hyvää, ranskalaiset juuri sopivan rapsakoita ja dippiä oli tarpeeksi – erinomainen hinta/laatu-suhde siis! Hiileen on ehdottomasti mentävä uudestaan, kuolasin jo linkkiä kaivaessani a la carte -listan vegeburgeria eikä lohipurilainenkaan kuulosta hullummalta. Mmmmmmmmm.

Mahat pinkeinä (perinteinen haukataan vähän jotain pientä -tilanne siis) pyörimme meille ja lähdimme siitä kaupan kautta maalle vuotta vaihtamaan. Kissat Minni ja Pate sulautuivat joukkoon milloin torkkuen jossain, milloin hamuten herkkupaloja pöydältä tai jonkun lautaselta. Pikkupaukkuja Pate katseli mielenkiinnolla ikkunasta, mutta luikki kunnon paukkeen alkaessa toiselle puolen taloa.

Ilta meni tuttuun tapaan mukavasti: seura oli erinomaista, saunassa kiuas hönki kunnon löylyt, naposteltavaa ja herkkuja riitti. Puoliltaöin raketit värittivät taivaan (ja yksi pihankin kun se räjähti maassa), sen jälkeen kilistettiin alkaneelle vuodelle ja syötiin vähän lisää. Yllättävän kauan jaksettiin valvoa, viimeiset kaatuivat nukkumaan vasta lähempänä aamuneljää. Sainpa vielä juuri ennen nukkumaanmenoa hirvittävän hepulikohtauksen ja ulvoin naurusta niin että vatsalihaksiin sattui… Se on tuo avioäijelini, jonka jutut ovat toisinaan niin käsittämättömän huonoja että ne saavat mut kierimään naurusta. ♥

Irina – Älä riko kaavaa [2005]

Vietimme perinteisen Särkänniemi-päivän tänä vuonna edellisistä vuosista poiketen jo elokuun alkupuolella, kun siihen sattui sellainen päivä että pääosa porukastamme oli lomalla tai muuten vapaalla. Olimme murun kanssa karauttaneet prätkillä Akkikin hoiviin edellisenä iltana, joten aamulla ei tarvinnut matkustaa muuta kuin Särkänniemen portille. Ei me aamulla tosin mitään hirmuista hoppua pidetty, sillä sisko puoliskoineen ehti juosta laitteissa tunnin verran ennen kuin me pääsimme paikalle.

Uutta niemessä oli maailman ensimmäinen Angry Birds Land. Vanha (ja hivenen tylsä) kummitusjuna oli poissa ja tilalle oli rakennettu peliä muistuttava alue lintuineen, possuineen, palikoineen ja jopa katukivetyksineen. Seikkailuradan portaat, liukumäet ym. ovat varmasti lapsille varsin mieluisa ja kun ei missään mitään yläikärajaa lukenut, kävimme myös Felinen kanssa tutustumassa rakennelmaan. Hyvin mahtui menemään, mitä nyt tunneleissa oli pakko kontata ja liukumäestä tuli turhan kova vauhti. :)

Akkiki & Onni kiertelivät lapsille suunnattuja juttuja sillä välin kun me muut painelimme laitteesta toiseen. Sitten taas osuttiin vastakkain ja hengähdettiin hetki, jossain välissä syötiinkin vähän jotain. Iltapäivällä Akkikin mies P selviytyi töistä paikalle, sen jälkeen mentiin kiertämään Lasten eläintarha.

Eläintarhassa mun odotus vihdoin palkittiin: mikropossuja! ♥ Pieniä olivat kuin mitkä, sellaisia hivenen kissasta isompia. Maisa ja Pipsa ovat syntyneet keväällä, joten vielä ei voi sanoa minkä kokoiseksi nasut kasvavat. Aikuisen mikropossun sanotaan kasvavan jopa 35-kiloiseksi, mutta ilmeisesti välillä käy niin että kokoa tuleekin rutkasti enemmän. Jos meillä joskus on omakotitalo, haluan kyllä pari mikropossua pihalle röhkimään..!

Mikropossuja ihastellessa aurinko katosi pilvien taakse ja vähän koitti ripsottaa vettä taivaalta. Mä jäin vähän jälkeen kun jumituin possuaitaukselle, mutta löysin sentään Akkikin ja Onnin suht nopeasti ja menin seuraksi Delfinaarioon, jossa kolme delfiiniä kouluttajiensa kera esitteli taitojaan. Käsittämättömiä temppuja osaavatkin! Ja uusia juttuja on keksittävä jatkuvasti, etteivät kaverit aivan tylsisty.

Delfiinien jälkeen spottasimme taas loppuporukan, siitä aika pian Feline & T lähtivätkin ajelemaan Jyväskylään päin. Kävimme vielä muutamassa laitteessa ja pojat pelasivat jotain, siinä vaiheessa yltynyt sade alkoi jo vähän ärsyttää. Suunniteltiin lähtöä kun tajusin etten ollut käynyt keinukarusellissa – ilman sitä ei vaan voi lähteä Särkänniemestä pois! Siispä houkuttelin rakkaani tulemaan mun kanssa keinumaan, vettä tuli kuin aisaa ja olimme ainoat keinujat. Oot ihan hullu, sanoi mies useampaan otteeseen ja mä vaan nauroin. Kokemus sekin istua läpimärkänä karusellissa.

Särkänniemestä siirryimme kaupan kautta isäntäväen luokse, päivän touhuista väsyneinä ilta meni jokseenkin reporankana. Illalla täytettiin vatsat “kevyellä” iltamätöllä, sen jälkeen olinkin aika valmista kauraa kaatumaan petiin.

Ei ollut ihan niin hyvä Särkkis-päivä kuin edellisinä vuosina, alkuillan epävakainen sää vaikutti paljon fiilikseen. Itsellä tuntuu jääneen monta hurvittelukierrosta tekemättä, useimmissa laitteissa kävin vain kerran vaikka yleensä parhaissa tulee pyörittyä ainakin viidesti. Taisin tänä vuonna olla vain vähän laiska (vai nössö?). No, ensi vuonna sitten taas uudella innolla!

Jatketaan männä viikkojen kuva-arkistojen purkamista, nämä kuvat ovat eräältä heinäkuiselta perjantai-illalta. Mia ja Aleksi kutsuivat meidät luokseen viettämään iltaa, mukana menossa oli tietysti myös töpöhäntäinen Mini-kissa.

Ruokapuolen päädyimme hoitamaan noutokiinalaisella, mikä ei valitettavasti ollut kaikille kovin onnistunut vaihtoehto. Oma tofusieniannokseni oli ihan syötävää, kiinalaiset sienet kerrassaan herkullisia mutta tofu suht mitäänsanomatonta. Seuraavalla kerralla ehkäpä jotain aivan muuta. Juomana oli mm. roseeviiniä, jota itsekin maistoin lasillisen vaikka muuten meninkin pääasiassa Skumppa-linjalla.

Vatsat enemmän tai vähemmän täynnä päätimme lähteä katsastamaan Johansson Productionin uudehkon työtilan komeissa Barkerin maisemissa. Matkalla oli paljon upeaa katutaidetta, joista piti tietysti ottaa kuvia.

Tyhjältä näyttää. Seurasin Raunistulan siilojen purkua silloin kesällä ’10 täällä blogissakin, joten vertailun vuoksi postaukset tuolta ajalta: toukokuun puoliväli, kesäkuun alku ja kesäkuun loppupuoli. Erinäköistä on nykyään juu.

JP:n työhuone oli upea ja erittäin inspiroiva. Isot ikkunat, studion puolella esiin kaivettu tiiliseinä ja toisessa huoneessa siniset seinät yhdistettynä valkoiseen – me likes! Tuollaiseen asuntoon kun pääsisi asumaan, inspiraatio olisi varmasti läsnä koko ajan.

Kotimatkalle lähtiessä auringonlasku värjäsi jo taivaan kauniin vaaleanpunaiseksi. Lämpimästä päivästä huolimatta kesäilta oli kaukana lämpimästä, myöhemmin yöllä murun kanssa kotiin kävellessämme tuntui oikeasti todella vilpoiselta. Eipä tosin elohopea tainnut sinä yönä olla paljoa kymmentä astetta ylempänä, ellei jopa kylmempi. Hrrr.

Barkerilta palattuamme mussutimme porukalla kokonaisen vesimelonin sekä maistelimme Akkikilta keväällä saatua kuohuviiniä. Eteläafrikkalainen J.C. Le Roux La Fleurette hurmasi kertaheitolla ja kiilasi kuohuvasuosikkieni kärkikolmikkoon. Sopivasti marjaisa, ei liian kuiva eikä makea – hyvin viilennettynä täydellinen kesäjuoma.

Serj Tankian – Harakiri [2012]

Juhannuksesta tuntuu olevan pieni ikuisuus, mutta todellisuudessa sehän oli vasta viime viikolla! Hui miten pitkältä kulunut viikko tuntuikaan, kun olin suurimman osan ajasta sairaslomalla – ja ainakin TYKSissä aika tuntui pysähtyneen, kun odottelin tuntitolkulla labratuloksia. Nyt alan olla taas elävien kirjoissa vatsakipujeni kanssa, viimeisin lääkärireissu selvensi ettei ongelmana ollutkaan se mikä aiemmin oli diagnosoitu ja jos labrakokeita on uskominen, kaiken pitäisi olla kunnossa. Erään nettisurffailuhetken päätteeksi sitten totesin, että kipulääkkeiden napsiminen ja lääkärissä ravaaminen loppui tähän – syyllinen kipuun olen todennäköisesti minä itse ja omat valintani ruokatottumusten suhteen. Ensimmäisenä testissä sokerin minimointi ruokavaliossa ja säännöllistä liikuntaa vaikka väkisin. Ja kas kummaa, kivut ovat vähentyneet huomattavasti. No, nyt mulla ainakin on paras syy olla mussuttamatta herkkuja jatkuvasti.

Niin se juhannus. Päätimme miehen kanssa viettää kerrankin juhannuksen kaupungissa, kun ei sellaistakaan ollut koskaan tullut testattua. Aattona saimme seuraksi Mian ja Aleksin, joita ei myöskään houkutellut mökkimaisemat taikka maaseudun rauha. Cityjuhannus korkattiin kuohuvalla, vieraiden valitsema Valdivieso Sparkling Rosé Sec sopi tilanteeseen täydellisesti eikä viinissä ollut moitteen sijaa. Olen selkeästi pääsemässä vihdoin eroon teini-iän traumoista roséviinejä kohtaan. ;)

Juhannusaaton sää oli mitä mahtavin, joten alkuillasta hengailtiin läheisellä nurmialueella mölkyn kera. Voitin ensimmäisen kierroksen viimeisellä mahdollisella heittokerralla täydellisellä tuuriheitolla! Kulta ei meinannut uskoa silmiään, kun oli jo niin varma voitostaan.

Seuraavaksi vuorossa oli murkinaa kurniville mahoille. M&A olivat tuoneet mukanaan söpön pienen limenvihreän pallogrillin, jonka ääreen talon nurkalle miesväki istahti grillaamaan. Itse odotin kuola valuen halloumia, parsaa sekä folion sisällä pehmennyttä valkosipulia. Namnam!

Just ja just riitti keittiön pöydällämme tila, kun kaikki oli valmista nautittavaksi. Suut kävivät ja mahat täyttyivät, ruoka oli herkullista ja sitä oli todellakin tarpeeksi. Syömisen jälkeen oli pakko ottaa hetki iisisti, kunnes nappasimme uuden pullon kuohuvaa mukaan ja suuntasimme vielä toviksi ulkoilmaan. Tosin tuo “tovi” muuttui tosin pariksi tunniksi, kun päädyimme junaraiteille vaeltelemaan – tulipahan taas yksi suunta lähihoodeista selvitettyä.

Illalla yritimme vielä pelata krokettiakin, mutta nurmialueet oli lähipäivinä jätetty ajamatta ja ruoho oli armotta liian pitkää. Höh. Turun kaupunki ei taida kovin innokkaasti puistojaan hoitaa, kun lyhyttä nurmea ei tunnu näkyvän oikein missään?! Hursomhelst, cityjuhannus ei ollut lainkaan huono vaihtoehto – ainoastaan saunaa jäin hieman kaipaamaan. (Juhannuspäivänä olisin tosin voinut saunoa kotikotona siellä käydessäni, mutta silloin taas oli vatsakivut sitä luokkaa että otinkin päikkärit sohvalla.) Tällainen juhannus jatkoi vappuaaton linjaa, ehkä me lopulta päädytään viettämään joulukin kaupungissa…

Kaksio – Lähikuvia [2004]