AvainsanaThumbs up!

Odotus on päättynyt: koko viime vuoden kuhistu H&M:n luksusbrändi & Other Stories on tänään avannut verkkokauppansa. Muotiaiheisia blogeja lukevana lanseerauksen jokainen vaihe on toki tullut vastaan, mutta aiemmin julkaistut kuvat eivät ole mua saaneet hyppimään innosta. Päätin kuitenkin näin perjantai-illan ratoksi tutustua kyseiseen sivustoon, jotta voin muodostaa siitä mielipiteeni. Heti alkuun on pakko kehaista, että ulkoasultaan verkkokauppa on mielestäni oikein onnistunut. Värimaailma on rauhallinen, kuvat kauniita ja toiminnot (navigointi, tuotetietojen selaus) selkeät. Tuotelistauksen latausskripti on hivenen hidas, mutta toisaalta kätevämpi kuin vaikkapa tuotteiden jako useammalle sivulle.

Tuotteista tulee väkisinkin mieleen samaan konserniin kuuluva COS, joskin se edustaa ehkä vielä hieman minimalistisempaa tyyliä. En ole COSilta ostanut mitään sitten ensimmäisen kerran, mutta plärännyt valikoimaa silloin tällöin sekä käynyt tsekkaamassa Helsinkiin viime keväänä avatun liikkeen. Tyylini tuntuu olevan tällä hetkellä sen verran hukassa, etten tiedä mitä sen kanssa tekisin – lisääntyvästä kulutusahdistuksesta puhumattakaan. Ketjuliikkeiden polyesteri- ja akryylipinot vain ahdistavat, varsinkin kun näkee miten nuorempi sukupolvi hamstraa kertakäyttövaatetta ihan vaan koska se on niin halpaa. En voi sanoa olevani mikään malliesimerkki tiedostavasta kuluttajasta, mutta tilanne on huomattavasti parempi kuin joitakin vuotta sitten.

Lopuksi muutama poiminta & Other Storiesin tuotevalikoimasta. Musta neule nahkaisilla olkapääpaikoilla on jotenkin ihanan simppeli muttei mitenkään tylsä. Materiaalina puuvillan ja villan kombo, hintaa 65e. Olen viime kuukausina haaveillut salaa nahkahousuista, mutta toistaiseksi en taida raaskia laittaa niihin esim. tuota kahta ja puolta sataa euroa. Katsotaan sitten uudestaan, jos tämä kaipuu ei millään mene ohi. Fanitan tällä hetkellä keltaista aivan kympillä eikä siis ihme, että silmät etsiytyivät keltaiseen t-paitaan (luomupuuvillaa, 15e). Vaan millainen mahtaa olla tuo paidan sävy todellisuudessa? Keltainen on siitä hankala väri, että sen pitää olla just oikeaa sävyä. Myös punainen neule näyttää herkulliselta, erilaisten materiaalien yhdistelmä miellyttää silmää muutenkin. Kontrastineule on 65% viskoosia ja 35% polyamidia, hinta 45e. Asustepuolelta poimin mukaan metallisen multisormuksen, jota saa hienossa tummennetun hopean sävyssä (15e). Tykkään älyttömästi tuosta muodosta!

Huomasinpa juuri, että avajaisetuna on näköjään ilmaiset toimituskulut (normaalisti 6e). Voi pihveli, pitäisiköhän laittaa nahkapaikkaneule tilaukseen..?

(Tuotekuvat: stories.com)

Pyöriessäni Helsingin keskustassa ennen Tukholmaan lähtöä sivistin itseäni käymällä Samujin liikkeessä ensimmäistä kertaa. Alerekissä oli vielä tavaraa ihan mukavasti ja taannoisen housuepisodin seurauksena saamani lahjakortti mielessä päädyin viivähtämään tovin raitoja sovitellen. Ja niitä raitoja sitten kääräistiin pakettiinkin.

Ihana paketti oli pakko instagrammata heti laivaan päästyä, voi kunpa kaiken saisi aina noin nätisti paketoituna! Rapistelin sitten kääreen auki ja esittelin matkaseuralaisille ostokseni, sinivalkoraidallisen mekon nimeltä Roma Big Stripe Dress. Alkuvuodesta sovitin Raumalla tämän paitaversiota, mutta Samujilla iskin silmäni mekkoon ja sen taskuihin. Mekko nousee aina arvoasteikolla ylemmäs, kun siitä löytyy taskut! Kuluvan viikon maanantaina mekko sai toimittaa työasun virkaa ja vedin reippaasti laivastonsiniset överit:

Mekko siis Samuji, neuletakki viime keväältä Lindex Holly & Whyte ja 100 denin alesukkikset Lindex. Lintuhäkkikorvikset Desthean tekemät, ketjuröykkiö 25-vuotissynttärilahja Felineltä ja kello tuttuun tapaan Axcent. Jalassa the Tukholman löytö eli Atalanta Weller for Urban Outfitters vetoketju-solki-maiharit (näihin palataan vielä tarkemmin!). Maanantai oli myös huulipunapäivä (koitan pitää sellaisen ainakin kerran viikossa) ja huulissa tällä kertaa Rimmelin punaa 140 Tulip pink, joku alelaarilöytö muistaakseni sekin.

Piti oikein pyytää siippaa ottamaan samalla lähikuva kynsistä, kun tuo joulualeista löytämäni IsaDoran metallivioletti lakka on niin siistiä. Sävy on 745 Persian Princess ja kaipaisi varmaankin kynnelle kaksi kerrosta, tuo yksi ei tahtonut pysyä alus- ja päällyslakasta huolimatta. Fanitan IsaDoran kynsilakkoja siinä mielessä, että se leveä suti on loistava: jälki on tasaista eikä tarvitse sutia kymmentä kertaa jotta näyttää siistiltä.

Uudenvuodenaattona puolisko lähti heti aamutuimaan töihin, mulla oli onneksi vapaapäivä. Sain joskus kymmenen pintaan itseni vihdoin ylös sängystä, kammattua naamani ja yhdentoista jäljissä olin jo kävellyt (lue: liukastellut) poliisilaitokselle hakemaan uutta ajokorttia. Voi elämä miten paljon onkaan järjestelemistä, kun vaihtaa sukunimensä! Siviilisäädyn vaihtaminen maistraatissa on edullista (arkiaikana maksutonta), mutta nimen vaihtamiseen saa kyllä kulumaan euroja… Ajokorttiepisodille esimerkiksi tuli hintaa 44e + 14e, kun piti vielä uudet passikuvatkin käydä hakemassa. Passia (54e) en taida edes vaihtaa ihan vielä, kunhan sitten matkustaessa muistaa varata vanhalla nimellä.

Vietettyäni lähemmäs tunnin poliisilaitoksella (ihmisiä ei ollut paljonkaan mutta silti sai istuksia kolme varttia odottamassa) suuntasin vihdoin kaupungille ja treffasin Felinen Hansassa. Pyörittiin jonkun aikaa tonkimassa alennusmyyntejä, kunnes alkoi vähän hiukoa. Menimme Coffee Houseen tarkoituksena nauttia hyväksi todetun patonkibuffetin tarjonnasta – vaan ei löytynyt koko patonkitiskiä enää. Sitten tuumimme josko menisimme viereiseen Rossoon pannupitsalle, mutta onneksi vilkaistiin ruokalistaa ensin – eipä näköjään tarjoilla Rossossa pannupitsaa enää.

Siinä vaiheessa paloi käpy ja sanoimme kiitos hei S-ryhmän ruokapaikoille, taidan jatkossa skipata ne (paitsi Sevillan, siitä tykkään) kokonaan. Ulkona huomasimme kadun toisella puolen Hiili-kyltin ja ovella olevaa ruokalistaa tutkittuamme päätimme mennä kokeilemaan. Päädyimme kuitenkin kumpikin lounasburgeriin, joka oli perusburger ranskalaisilla, hinta alle kympin ja sisälsi veden, alkusalaatin sekä kahvin. Burgeri oli älyttömän hyvää, ranskalaiset juuri sopivan rapsakoita ja dippiä oli tarpeeksi – erinomainen hinta/laatu-suhde siis! Hiileen on ehdottomasti mentävä uudestaan, kuolasin jo linkkiä kaivaessani a la carte -listan vegeburgeria eikä lohipurilainenkaan kuulosta hullummalta. Mmmmmmmmm.

Mahat pinkeinä (perinteinen haukataan vähän jotain pientä -tilanne siis) pyörimme meille ja lähdimme siitä kaupan kautta maalle vuotta vaihtamaan. Kissat Minni ja Pate sulautuivat joukkoon milloin torkkuen jossain, milloin hamuten herkkupaloja pöydältä tai jonkun lautaselta. Pikkupaukkuja Pate katseli mielenkiinnolla ikkunasta, mutta luikki kunnon paukkeen alkaessa toiselle puolen taloa.

Ilta meni tuttuun tapaan mukavasti: seura oli erinomaista, saunassa kiuas hönki kunnon löylyt, naposteltavaa ja herkkuja riitti. Puoliltaöin raketit värittivät taivaan (ja yksi pihankin kun se räjähti maassa), sen jälkeen kilistettiin alkaneelle vuodelle ja syötiin vähän lisää. Yllättävän kauan jaksettiin valvoa, viimeiset kaatuivat nukkumaan vasta lähempänä aamuneljää. Sainpa vielä juuri ennen nukkumaanmenoa hirvittävän hepulikohtauksen ja ulvoin naurusta niin että vatsalihaksiin sattui… Se on tuo avioäijelini, jonka jutut ovat toisinaan niin käsittämättömän huonoja että ne saavat mut kierimään naurusta. ♥

Irina – Älä riko kaavaa [2005]

Heitin jokin aika sitten pienen kosmetiikkatilauksen Feel Uniqueen, siitä runsaan viikon kuluttua paketti saapui kotiovelle. Ostin muutaman tarpeellisen tuotteen kokeiltavaksi ja näin jälkikäteen voin todeta, että tilaus oli suht onnistunut.

TIGI Bed Head Candy Fixations Sugar Shock

Toimii kuten suolasuihke, mutta on sen sokerinen sisar. Olisin kuvitellut tuoksun ellottavankin makeaksi, mutta se on yllättävän neutraali. Toimivuudeltaan tuote ihan jees, joskin pysyn edelleen enemmän suolaisten versioiden ystävänä.

Feel Uniquen hinta: 13e
Ostaisinko uudestaan: Mahdollisesti.

Burt’s Bees Lemon Butter Cuticle Creme

Kyseistä kynsinauhavoidetta on kehuttu monella taholla, mikäs siis sopivampi kokeilu kynsinauharisaisille käsille kuin tämä. Sitruunainen tahna purkissa on aika tömäkkää, mutta pienikin määrä riittää tekemään kynsinauhat ehjiksi jälleen. Pieni metallirasia kulkee loistavasti meikkipussukassa mukana. Tykkään!

Feel Uniquen hinta: 6,63e
Ostaisinko uudestaan: Kyllä (tosin epäilen rasian olevan todella pitkäikäinen).

Korres Vanilla Plum Showergel

Koko tilauksen alkuperäinen syy: tarvitsin uuden suihkusaippuan. Jostain sitten tuli mieleen Korresin luumuvanilja, jota en ollut vieläkään kokeillut, ja FU:lla oli sopivasti kyseistä tuotetta valikoimissaan. Tykkään sekä tuoksusta että koostumuksesta, ei ole liian yrttimäinen kuten luonnonkosmetiikka turhan usein tuppaa olemaan.

Feel Uniquen hinta: 9,75e
Ostaisinko uudestaan: Mikä jottei.

Samuli Putro – Tavalliset hautajaiset [2012]

Jatketaan aiheella Habitare – sorry jos jollain tulee messujutut jo korvista ulos, joskin taitaa olla lähinnä sisustusblogien lukijoiden probleema. Yleisistä fiiliksistä blogatessani jätin kaksi kiinnostavinta aluetta kokonaan pois, koska halusin ihastella niitä erikseen ja oikein ajan kanssa.

Aikamatka

En muista lukeneeni mistään, että tämän syksyn messuilla oli pyhitetty iso osasto aiheelle Arkielämän designia kuudelta vuosikymmeneltä. Olin siis vähintäänkin innoissani, kun kyseinen alue tuli yhtäkkiä vastaan! Koska sisustus alkoi kiinnostaa mua vain muutama vuosi sitten, oma sisustusmakuni ja -tyylini on edelleen hieman hakusessa. Tiedättehän, siihen malliin että kun ensin tajuaa jonkun uuden asian olemassaolon niin innostuu about kaikesta, sen jälkeen vasta alkaa muodostua se mikä oikeasti miellyttää eniten. Vaikken mitään muuta osaisi sanoa, sen tiedän että suomalaisesta designista mä tykkään. ♥

Aikamatka-näyttely rakentuu kuudesta tilasta, joihin on koottu aikakaudelle tunnusomaisia huonekaluja, valaisimia, esineistöä, tekstiilejä ja materiaaleja 50-, 60-, 70-, 80-, 90- ja 2000-luvun tyylien mukaisesti.
Lähde: Habitare

Omat suosikkini tulivat heti alussa: 50- ja 60-luku. Olisin voinut ottaa minkä tahansa huonekalun omaan kotiini saman tien! Onneksi jotain tänne on tulossakin, kunhan vain remontista selvitään. Suomalaisen muotoilun kulta-aikaa kyseiset vuosikymmenet tosiaankin. Eikä muotoilu ollut ainoastaan kauneuden vuoksi, vaan siinä ajatus oli selkeästi myös kestävyydessä ja käyttökelpoisuudessa. Sitten se lähtikin lapasesta…

70-luvustakin vielä tykkään, vaikka silloin vedettiin jo aika överiksi ja kertakäyttökulttuuri alkoi nostaa päätään; öljykriisit sun muut sentään vähän hillitsivät. Muotoilu alkoi mennä teollisempaan suuntaan ja 80-luvun tuotokset eivät enää viehätä silmääni lainkaan, vaikka elin lapsuuteni juuri tuolla vuosikymmenellä.

90-luvun tyylin mäkin jopa muistan ja varsinkin Aikamatkalla esillä olleet kaakelimallit saivat väreet menemään selkää pitkin. Hennon sinistä, persikkaa, vaaleanpunaista – usch! Vaikka olihan silloin toki hienoakin muotoilua, Nokian ekat kunnon matkapuhelimet (no hei 5110 ja värikkäät vaihtokuoret!) ja mm. kuvassakin näkyvä Block-valaisin.

Trash hotel

Toinen kiinnostava ja erittäin inspiroivat kokonaisuus messuilla oli International Trash Hotel, joka käsitti nimensä mukaisesti romusta tehtyjä huoneita hotelliajatuksella. Loistavia ideoita ja toteutuksia, monia niistä voisi hyvin soveltaa omassakin kodissa. Pakostikin tosin alkoi ajatella miten herkästi – ja miten paljon! – ihmiset heittävät täysin käyttökelpoista tavaraa roskiin vain koska on saatava jotain uutta…

Metallista syntyy vaikkapa nojatuolit ja sänky.

Yksi lemppareistani: uunin luukuista tehty kirjoituspöytä.

Älyttömän hieno seinävaaterekki! Trukkilavoja oli toki hyödynnetty myös romuhotellissa.

Pimpattu vanha karttapallo.

Erilaisista heloista ym. väkerretty sisustusteksti.

Aika huikeita juttuja, vai mitä? Lisäkuvia voi kurkata esimerkiksi Kotilo-blogista, jonka Trash Hotel -kuvat ovat hieman eri suunnista ja yksityiskohdista kuvattuja. Tällaisten jälkeen tekee aina mieli unohtaa kaikki uusi ja pohdiskella sen sijaan miten vanhaa saisi sovitettua vielä täysin keskeneräiseen huusholliimme – katsotaan mitä vielä keksinkään. Ideoita ainakin on! Ja kotikotona myös paljon mahdollista materiaalia.